Sosiaalityön eetos ja haittojen vähentäminen Jukka Oksanen 25.10.2013 Tampere

Sosiaalialan ammattilaisen eettinen ohje Sosiaalityö yhteiskuntapoliittisena toimintana ei ole paljonkaan arvoista ellei sen tekijöillä ole rohkeutta asettua niiden ihmisten puolelle, jotka eivät voi puolustaa elämisoikeuttaan suorituksilla, selviytymisellä tai kunniallisella elämäntavalla. (Riitta Granfelt)

Sosiaalityön (uusi) asiantuntijuus Työntekijän ja asiakkaan välinen kumppanuus. Asiakkaan asiantuntijuuden korostaminen. Paikallisuus. Yhdessä tuotettava tieto. Dialoginen kohtaaminen. (Kirsi Juhila 2004)

Sosiaalityön kolme lähtökohtaa Yksilön auttaminen hänen omista lähtökohdistaan. Yhdyskunnan auttaminen ja yhteisön rakentaminen. Sosiaalityön vaikutus lainsäädäntöön ja lainsäädännön vaikutus yksilön ja yhteisön vaikeuksien ratkaisemiseen.

Asiakas on yksilö Yksilö on keskellä, sisäpiiri lähellään ja ammattilainen ulkokehällä. Pääseekö työntekijä sisäpiiriin? Yyy

Oikeus tulla kohdatuksi kokonaisvaltaisesti Ammattilaisen on pyrittävä ottamaan huomioon asiakkaansa kaikki elämänalueet ja kohtaamaan hänet paitsi yksilönä myös osana perhettään sekä osana ympäröivää yhteisöä ja yhteiskuntaa. Asiakasta autetaan omien vahvuuksiensa tunnistamisessa ja kehittämisessä. Hän tulee ymmärretyksi erityisvaikeuksissaan. Asiakas saa yhteisön. Kaikki ihmiset tarvitsevat yhteisöön kuulumisen tunteen itsensä rakentajana. Yhteisö antaa verkoston, kehyksen ja arviointiapua.

Verkostoon kuuluu Tietoa, tunnetta, luottamusta, rakkautta, kuulumista, motivaatiota, itsearviointia, sosiaalista kumppanuutta, neuvoja, toipumista, arvoja, toimintaa ja mahdollisuutta auttaa muita. + Rahanlainausta, hyvän jakamista, riitaa, emotionaalista tukea, ongelmanratkaisua, palautetta, statusta, sosiaalistumista, mahdollisuutta olla heikko ja avuntarpeessa. Voiko ammattilainen olla osa asiakkaan verkostoa ja yhteisöä? Mitä vaatimuksia tämä asettaa työntekijän ammattitaidolle? Voiko ammattilainen olla samaan aikaan myötätuntoinen ja eriytynyt?

Asiakas tulee auttavaan kehykseen 1. Suopea ympäristö 2. Johdonmukainen toiminta 3. Ongelmanratkaisuapu 4. Sopimuskulttuuri

Kehys tukee ja heijastaa Suopea ympäristö tarkoittaa hyväksyviä katseita, kunnioittavia eleitä ja tunnetta, että läsnäolosi on tervetullutta. Tämän rakentamiseen osallistuvat kaikki yhteisön jäsenet. Palaute annetaan tarkasti ja aikaa käyttäen. Johdonmukainen toiminta tarkoittaa, että yksiköllä on perustehtävä ja toiminta-ajatus ja toiminnan vaikutus asiakkaaseen on harkittua ja työntekijöiden käyttäytyminen tukee yksikön päämäärää. Asiakas saa apua todellisiin ongelmiinsa ja hänen vaikeuksiaan yritetään ratkoa käytännön tasolla. Työntekijällä on oikeasti mahdollisuus auttaa kuntouttavalla työotteella. Työntekijä pyrkii saamaan asiakkaan mukaan tekemään pieniä sopimuksia.

TERAPEUTTINEN ALLIANSSI (yhteistyösuhde) Tarkoittaa työntekijän ja asiakkaan välistä positiivista tunnesidettä. Tarkoittaa molemminpuolista uskoa, kunnioitusta, pitämistä ja huolenpitoa. Saa aikaan tunteen kumppanuudesta työntekijän ja asiakkaan välillä. On työntekijän ja asiakkaan välisen suhteen tietoinen ja tarkoituksellinen osatekijä. (Adam Horvath 2001)

TYÖNTEKIJÄN PERUSVALMIUDET

JÄRKEVÄ AJATTELU Työntekijän tieto- ja taitoperusta: itsetuntemus menetelmätuntemus käsitys toiminnan sisällöstä käsitys toiminnan rajoista jämäkkyys ja johdonmukaisuus usko omaan menetelmään

YSTÄVÄLLISYYS Työntekijän viestintää: sanalliset viestit eleiden viestit hyvä kuuntelu asiakkaan huomioonottaminen kunnioituksen osoittaminen taidokas konfrontointi = tosiasiat pöydälle

MYÖTÄTUNTO Työntekijän arvoperusta: ihmiskäsitys eettinen ajattelu henkilökohtainen kaikupohja, jolla työntekijä voi tuntea yhteistä ihmisyyttä asiakkaan kanssa. EMPATIA = toisen tunteiden ymmärtämistä SYMPATIA = samojen tunteiden kanssatuntemista

Myötätunto ja eriytyminen Nollatason myötätunto ------------------------------------------------ Ykköstason myötätunto Kakkostason myötätunto, empatia Kolmostason myötätunto, sympatia Nelostason myötätunto

Työntekijöiden ja asiakkaiden yhteisö Työntekijöiden ja asiakkaiden yhteisö ei toteudu aina konkreettisesti ja samaan aikaan samassa paikassa. Päiväkeskuksen tai yksikön kävijöistä kaikki eivät tapaa toisiaan usein. Kyse on auttavan yhteisön mallista, jossa yksinäisten ja katkeilevien ihmissuhteiden rasittamat ihmiset saavat työntekijöiltä pysyvän hyväksynnän ja tilan olemiselleen. Asiakkaan omaperäinen elämäntapa ei yleensä saa ympäristön tukea. Työntekijöiden hyväksyvä suhtautuminen antaa ihmisarvoa ja järkeä asiakkaan joskus sekasortoiseen ja pelkojen täyttämään elämään. Työntekijä hankkii taitonsa avulla oikeuden antaa myös neuvoja asiakkaalle ja tämä ilmenee luottamuksena. Työntekijän tapa ottaa asiakas vastaan ja osoittaa hänelle kunnioitusta on yksinkertaisin ja tehokkain tapa suurten ihmisoikeuksien julistuksien käytännön toteuttamiseen. Käytännön etiikalla on laaja vaikutus asiakkaaseen ja työntekijään.