Kasvatuskumppanuuskouluttajana toimiminen Sari Suhonen

Kasvatuskumppanuuskoulutus Marjatta Kekkonen ja Marja Kaskela, Stakes Kasvatuskumppanuus- koulutus antaa valmiuksia kumppanuusyhteistyöhön vanhempien kanssa ja vahvistaa kasvatuskumppanuuskäytäntöjä omassa työyksikössä. Koulutuspäivien aikana käsitellään vanhemmuuden, lapsuuden, kasvattajuuden ja kumppanuusperusteisen asiakastyön teemoja kokemuksellisen ja tiedollisen aineksen avulla. Koulutus perustuu THL:n (Stakesin) kehittämään koulutusmalliin. Koulutuksessa käsitellään kumppanuusperusteisen asiakastyön, varhaisen vuorovaikutuksen, kasvattajuuden ja vanhemmuuden sekä lapsuuden teemoja teorian, rooliharjoitusten ja elämänkertatyöskentelyn avulla. Koulutuksen laajuus on 64 tuntia. Koulutukseen kuuluu n. 10 kerran työmenetelmäohjaus (1,5t). Kouluttajat toimivat ryhmien ohjaajina.

Kasvatuskumppanuudenperuskurssi 1.päivä •Tutustuminen •Sem.1.Kasvatustietoisuuselämäkerrallisenaprosessina •Sem.2.Lapsenjavanhemmanvarhainenvuorovaikutus •2. Päivä •Sem. 3. Kasvatuskumppanuus •Sem. 4. Vanhemman ja työntekijän kohtaaminen •3. Päivä •Sem. 5. Lapsen ja kasvattajan välinen vuorovaikutus •Sem. 6. Lapsen päivähoidon aloitus •Sem. 7. Päivähoidon aloituskeskustelu ja tutustumiskäynti 4.päivä •Sem. 8.Lapsen kasvun tukemisen tavoitteet ja prosessi •Sem. 9. Tunteet ja ammatillisuus 5.päivä •Sem. 10. Erilaiset tulkinnat ja mielikuvat todellisuudesta •Sem. 11. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma 6.päivä •Sem. 12. Lapsen tilanteen tutkiminen kasvatusyhteisössä •Sem. 13. Lapsen tilanteen tutkiminen vanhempien kanssa 7.päivä •Sem. 14. Kyseenalaistamisen taito ja yhteisen ymmärryksen rakentaminen •Sem. 15. Lapsen ja vanhemman välinen vuorovaikutus ja sen tukeminen 8.päivä •Sem. 16. Päivähoidon aloituskeskustelun purkaminen •Sem. 17. Kurssin yhteenveto ja arviointi

menetelmästä… Koulutustapahtuma ja oppimisprosessi mallintavat prosesseja, joita syntyy vanhempien ja henkilöstön yhteistyö- ja keskustelutilanteissa Kouluttajien toiminta on itsessään osa kurssin sisältöä ja toiminnan kautta havainnollistaa kasvatuskumppanuuden toteuttamista ”osallistujien olemassa olevat ominaisuudet, taidot ja tiedot tunnustetaan ja niitä kunnioitetaan” (Davis et a. 2001) Osanottajilla on mahdollisuus saada tietoa, harjoitella omakohtaista kosketusta tilanteisiin ja prosessoida kokemaansa Kokemukset jäsentyvät osallistujan aiempiin sisäisiin malleihin ja niistä alkaa kasvaa uusi malli Kokemus on jokaiselle osallistujalle oma yhteisestä teemasta huolimatta Koulutuksen rakenne: kokemusten jakaminen, keskustelu, havainnointi ja harjoittelu, palaute. Ryhmä ja avoin vuorovaikutus

Kouluttajana toimiminen Kouluttajapari Etukäteen suunnitellaan koulutuspäivien kulku ja jaetaan tehtävät ja vastuut Suunnittelussa huomioidaan kouluttajien omat vahvuudet ja osaaminen Kouluttajien on oltava aidosti kiinnostuneista kasvatuskumppanuudesta ja tunnettava monipuolisesti varhaiskasvatustyön sisältö On hallittava ne ominaisuudet ja taidot, joita kurssilla käsitellään Kouluttajat kohtaavat osallistujat kunnioittavasti, empaattisesti, aidosti, nöyryydellä, innostuneesti ja johdonmukaisesti mallintaen koko ajan kasvattajan (=työntekijän) ja vanhemman suhdetta (esim. ongelman pohtiminen ennen toimintaa …) Kouluttajien tulee edistää luottamuksellisuuden, dialogisuuden, avoimuuden ja vahvistamisen periaatteita periaatteena on osallistujien vahvistaminen ja myönteisen palautteen antaminen, mutta myös vaatiminen Kouluttajaparin yhteistyö on tiivistä ja toistaan tukevaa On huomioitava, että osallistujat omaksuvat sen käyttäytymisen mallin, jonka kouluttajat heille mallintavat Osallistujia rohkaistaan osallistumaan ja pohtimaan tilanteita Kouluttajat huolehtivat ryhmän tasapuolisuudesta ja ilmapiiristä

Kasvatuskumppanuus luo pohjan lapsen mielekkäille elämänkokemuksille tärkeiden aikuisten, vanhempien ja päiväkodin ammattilaisten, tehdessä yhteistyötä Lapsi viettää suuren osan ajastaan päiväkodissa, joten tämä varhaiskasvatusympäristö tapahtumineen ja ihmisineen on erottamaton osa lapsen arkea (Kaskela & Kekkonen 2006, 5, Gallomore ym. 1998.)

Kasvatuskumppanuus Kuunteleminen -Tietoista sitoutumista yhteiseen asiaan. -Perustuu luottamukseen, tasavertaisuuteen ja kunnioittamiseen -Kysymys on sekä asennoitumisesta että konkreettisesta organisoinnista, siitä miten asetumme keskusteluun vanhempien kanssa. Kasvatuskumppanuuden periaatteet: Kuunteleminen -> keskeinen asia vuoropuhelussa, eläytyvää kuuntelemista, aitoa kiinnostusta, keskittymistä ja läsnäoloa Luottamus - vanhempien sanomisilla on merkitys Kunnioitus - hyväksyminen, sietäminen ja kehonkieli Dialogi eli vuoropuhelu -hyvä keskusteleva ilmapiiri

Yhteistyöstä kasvatuskumppanuuteen -Yksipuolista asiantuntijuudesta samanarvoiseen arkisen vuoropuheluun -tiedottamisesta dialogiin ja vanhempien osallisuuteen -tulkinnoista yhteiseen ymmärrykseen -yksittäisistä tapahtumista jatkumoon ja merkityksellisiin kohtaamisiin Vanhemmat eivät ole vain tiedonantajia antaen tietoa ammattilaisille perheestä ja lapsesta, vastaavasti he eivät myöskään ole kohde, jolle kerrotaan vain tiedotteita, valistusta tai ohjausta. (Alasuutari 2006, 86, myös Veijola 2004. Dale 1996/ Working with Families of Children with Special Needs)

Huoli lapsesta, puheeksi otto ja puuttuminen vaikeista asioista puhuminen on aina vaikeaa, vaikka kumppanuudessa vallitsisi luottamus ja yhteenkuuluvuuden tunne kumppanuussuhteen kehittyminen saattaa pysähtyä alun tutustumiseen, joskus kuitenkin kumppanuus voi syventyä esimerkiksi yhteisen ongelmaratkaisun kautta syvemmälle tasolle, niin sanottuun jaettuun kasvatustehtävään Yhteinen huoli lapsesta toiminnan keskipisteenä Vanhempien tiedot ja esiintuomat näkemykset ovat heille totta Perheitä on monenlaisia -> haaste kasvattajalle kohdata ja rakentaa kasvatuskumppanuutta kaikenlaisten perheiden kanssa -> ja sitä kautta myös huolien puheeksi ottaminen on haastavaa -> kumppanuusmallin kautta tämä helpottuu ja selkiintyy (Karila 2005, 49)

Perhekulttuuri Perheen tunteminen auttaa ammatti-ihmistä ymmärtämään, miksi vanhemmat ajattelevat, tuntevat ja toimivat tietyllä tavalla Perheen uskomukset perheen ja lapsen parhaasta ovat yhteistyön kannalta merkityksellisiä ja perheelle tosia, riippumatta siitä, voiko ammattilainen ne hyväksyä Perhelähtöinen työ perustuu ajatukseen, että lasta ei voi riittävästi auttaa tuntematta hänen kotiympäristöänsä Vanhemmat valtaistuvat, eli rohkaistuvat pohtimaan ja päättämään yhdessä ammattilaisten kanssa, mitä he ja lapsi tarvitsevat Perhelähtöinen ajattelu alkaa toteamuksesta, että paras keino kasvattaa lasta on tukea hänen vanhempiaan suoriutumaan tästä tehtävästä. Perhe on joka tapauksessa vastuussa siitä, että arkipäivän rutiinit sujuvat. Mikäli se ei onnistu perheen omin voimin, apua ja tukitoimia on annettava riittävästi, niin paljon kun perhe sitä kokee tarvitsevansa. Näin toimittaessa on mahdollista saada tulokseksi omillaan toimiva perhe.

Lapsen auttamisen tavoitteet ja prosessi Huoli tai pulma 1.vaihe -> Lapsen tilanteen tutkiminen kasvatusyhteisössä 2.vaihe-> Lapsen tilanteen tutkiminen vanhempien kanssa 3.vaihe->Lapsen tilanteen tutkiminen moniammatillisessa tiimissä 4.vaihe->Erilaiset tulkinnat todellisuudesta – moniäänisyys- kyseenalaistamisen taito – erilaiset näkökulmat 5. vaihe -> Yhteinen ymmärrys – yhteinen päämäärä

Ensimmäiset vaiheet ovat tärkeitä ongelmien selvittämisessä ja rakennettaessa luottamusta ja kasvatuskumppanuutta Kaikki seuraavat vaiheet perustuvat ensimmäisten askelien onnistuneeseen läpikäymiseen Lapsen vaikeudet herättävät (oppimis- ja sos. em.-vaikeudet, käytöshäiriöt, kielellisen kehityksen pulmat, masennus jne.) vanhemmissa yleensä syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteita On erittäin tärkeää tarkastella lapsen tilannetta neuvomatta ja ratkaisematta asioita vanhempien puolesta -> yhteinen ymmärrys Lapsen on helpompi ottaa tuki vastaan, kun hän tietää sekä kasvattajan että vanhempien toimivan yhdessä häntä auttaakseen.