Turvaa ja hyvinvointia lapselle ja perheelle – palveluiden yhteiskehittämistä Koontia Arvokas elämä –hankkeen poluilta tulevaisuuden kehittämistä varten Tulevaisuuden työpaja Jyväskylän kristillinen opisto

ASIAKAS AMMATTILAINEN POLIITTIISHALLINNOLLINEN NÄKÖKULMA ORGANISATORINEN NÄKÖKULMA

Asiakasnäkökulma • Asiakkaan/perheen/lapsen kuuleminen ja kohtaaminen ilman ikärajaa ikätasoisesti kommunikaatiohaasteet sisarusten asema •Sosiaalisten verkostojen puute, lapsiperheköyhyys, lasten eriarvoistuminen •Tiedonsaanti palveluista ja tukitoimista puutteellista •Mahdollisuus sosiaaliasiamiehen neuvontaan ja tukeen valtakirja asiamiehelle tai muulle asiantuntijalle edunvalvonta-apuun yhdistyksiltä (oma aktiivisuus) •Perheen tuen tarve peruspalveluihin, jotka päättyvät lapsen tarpeiden näkökulmasta liian aikaisin ja palvelujen joustavuus

•Tarve käytännön ohjeisiin/vinkkeihin lapsen kanssa toimimiseen ja kommunikointiin arjen tilanteissa •Vanhemmat mukana lastensuojelutarpeen arvioinnissa •Asiakkaat mukaan kehittämään palveluja •Vammaisen lapsen oikeus lastensuojeluun - sijoitetun lapsen oikeus vammaispalveluihin

Ammattilaisnäkökulma •Kohtaaminen, kuuleminen, mahdollisuus keskustelulle •Tietoisuus asiakaslähtöisyydestä vs. taloudelliset rajat, palvelujen riittämättömyys palvelujen oikea-aikaisuus, varhainen ohjaaminen palveluihin •”Mikään ei riitä asiakkaalle” •Milloin tehdä lastensuojeluilmoitus? •Työnjaosta sopiminen / mikä on oikea taho? •Ajankäyttö, kiire •Haasteet kommunikoinnissa – mielipiteen selvittäminen / huomioiminen •Maahanmuuton ja sen tuomien palvelutarpeiden arviointi •Työntekijän tarvitsema tuki korostuu haastavissa, monisäikeisissä tilanteissa

•Sijoitettujen vammaisten lasten palvelujen toimivuus •Lisäkoulutuksen tarve, osallistumismahdollisuudet ja työnohjausmahdollisuus •Tiedon antaminen päätösten perusteista – avoimuus •Vammaispalvelulain soveltaminen vaikeaa •MONIAMMATILLINEN ASIANTUNTIJARYHMÄ, JOHON VOISI VIEDÄ VAIKEAT LAPSI-/PERHETILANTEET VS. LASTENSUOJELU

Poliittishallinnollinen näkökulma •Lastensuojelun työntekijöiden erityisosaaminen turvattava, TYÖPARITYÖSKENTELY NORMAALIKSI TOIMINTATAVAKSI? •Lastensuojelussa resurssit keskittyvät sijaishuoltoon •Ennalta ehkäisevä näkökulma (perhetyö ja neuvola) •Ohjaus- ja kehittämisrakenteet ja valvonta •Palveluiden järjestäminen niin, ettei tarvitse olla lastensuojelun asiakas saadakseen palveluja •Palvelut kehitysvammalain vai ls-lain mukaan?

•Useiden lakien antamat normit ja mahdollisuudet (mm. kehitysvammalaki, lastensuojelulaki, laki omaishoidontuesta) Lakien muutosten vaikutukset? •AVI: valvonta (esim. kuinka palvelut toimivat), kantelut, lupahallinto •Luottamushenkilöiden ja päättäjien perehdyttäminen, kiinnostuksen herättäminen, kokemusasiantuntijoiden kuuleminen, asiakkaat mukaan kehittämiseen •Vaihtoehtokustannusten tiedostaminen

Organisatorinen näkökulma •Miten saada palveluista joustavia? Kuinka kunnan organisaatio taipuu tukemaan perhettä? •Toimijoiden puuttuminen palvelusysteemistä •Yhteiset suunnitelmat, palaverit – moniasiantuntisuus, moniäänisyys •Työnjaosta sopiminen •Yhteistyö, tietojen vaihto, salassapitosäännökset •Maahanmuuton tuomien palvelutarpeiden arviointi •Asiakkaiden osallisuus palveluiden kehittämisessä •Osaamisen lisääminen (johdon tietoisuus ja vastuu) •Työntekijöiden moniammatillisen asiantuntijatuen järjestäminen MONIAMMATILLINEN ASIANTUNTIJARYHMÄ, JOHON VOISI VIEDÄ VAIKEAT, MONITAHOISET TILANTEET vs.lastensuojelun moniammatillinen asiantuntijaryhmä

•Perheen tuen tarve peruspalveluihin, jotka päättyvät lapsen tarpeiden näkökulmasta liian aikaisin •Palvelusuunnitelman laadinta subjektiivinen oikeus, vaikka hakisi vain yksittäistä palvelua •Palveluiden järjestäminen niin, että ei tarvitse olla lastensuojelun asiakas saadakseen palveluja •yhdennetty sosiaalityö – vammaispalvelut •Kehitysvammahuolto vs. lastenpsykiatria •Hyvien toimintamallien käyttöönotto •Kenen tehtävä tiedottaa palveluista? Tiedon lisääminen sosiaaliasiamiehen tehtävästä