John Rawls REILUPELI

Tietämättömyyden verho Henkilöt eivät tiedä, millaisessa yhteiskunnassa asuvat ja millaisessa asemassa ovat yhteiskunnassa  heidän on yritettävä rakentaa sellaiset periaatteet, jotka mahdollistavat heille hyvän elämän, missä olosuhteissa hyvänsä

→ OIKEUDEN-MUKAISUUS ON REILUA PELIÄ

Teoksessaan Oikeudenmukaisuusteoria (1971) yhteiskuntafilosofi John Rawls: ”Kaikki yhteiskunnalliset arvot – vapaus ja mahdollisuudet, tulot ja varallisuus sekä itsekunnioituksen perustat – on jaettava tasan, ellei ole kaikille eduksi jakaa epätasaisesti niistä jotakin tai niitä kaikkia. Epäoikeudenmukaisuus on siis yksinkertaisesti sanoen sellaista eriarvoisuutta, joka ei ole kaikille hyödyksi.” a) Milloin epätasainen jako hyödyttää kaikkia? b) Kuinka Rawls perustelee yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta koskevien periaatteiden valitsemisen? c) Miten Suomessa toteutuvat Rawlsin oikeudenmukaiselle yhteiskunnalle asettamat ehdot? d) Esitä perustellen, haluaisitko elää Rawlsin periaatteiden mukaan rakennetussa yhteiskunnassa. A-kohtaan voi vastata, että Rawlsin mukaan – eikä liene helppo keksiä muita yhtä järkeviä vaihtoehtoja – epätasainen jako hyödyttää kaikkia silloin, kun se hyödyttää heikoimmassa asemassa olevia. Tämä toteutuu silloin, kun jaon epätasaisuus toimii niin vahvana kannustimena, että myös heikommassa asemassa olevat saavat enemmän kuin jaettaessa yhteiskunnalliset hyvät tasaisemmin. B-kohdan vastauksessa opiskelijan olisi tärkeää huomata, että Rawlsin tavoitteena on valita oikeudenmukaisuutta koskevat periaatteet niin, että valinta olisi mahdollisimman puolueeton. Tätä varten hän kehitti ajatuksen niin sanotusta tietämättömyyden verhosta, jonka takaa yhteiskunnan toimintaperiaatteet olisi valittava tietämättä omaa asemaa. Rawls olettaa, että tällaisesta asemasta seuraa huono-osaisia suosivien oikeudenmukaisuusperiaatteiden valitseminen. Kysymyksessä on olennaista ymmärtää Rawlsin periaatteet. Toki on myös ansiokasta osata arvostella niitä. Luultavasti filosofisesti painavin Rawlsin oppikirjassa tarkasteltuihin ajatuksiin kohdistettu kritiikki koskee mahdollisuutta abstrahoida yksilöt omista yhteisöistään ja hyvän elämän ideaaleistaan. C-kohdassa kyseessä on niin sanottu vapausperiaate, jonka mukaan yhteiskunnan on taattava kaikille jäsenilleen mahdollisimman suuri oikeuksien ja vapauksien järjestelmä, ja niin sanottu eroperiaate, jonka mukaan toisaalta kaikilla pitää olla yhtäläiset mahdollisuudet tavoitella yhteiskunnallisiin asemiin ja virkoihin liittyviä etuja ja toisaalta vain sellainen eriarvoisuus on hyväksyttävää, joka hyödyttää heikoimmassa asemassa olevia (ks. a-kohta). On jossain määrin vastaajan itsenäisen pohdinnan asia päättää, kuinka hyvin periaatteet toteutuvat Suomessa. Hyvin kriittinen arvio osoittaa kuitenkin epäkypsyyttä, koska kansainvälisessä vertailussa Suomea, kuten muitakin Pohjoismaita, voi pitää varsin rawlsilaisena valtiona.

Valitut periaatteet: VAPAUSPERIAATE Jokaisella on oltava suurin mahdollinen vapaus, kuitenkin ilman että ne vapaudet rajoittavat muiden vastaavia vapauksia Uskonnon-, mielipiteen-, kokoontumisvapaus

2. EROPERIAATE Yhteiskunnassa voi olla sosiaalisia ja taloudellisia eroja, jos Ne liittyvät virkoihin / asemiin, joita kaikilla on mahdollisuus tavoitella Ne koituvat myös huono-osaisten hyväksi – Esimerkiksi lääkäreiden korkea palkka on oikeutettavissa, koska ammatti on raskas ja vastuullinen, ja hyvä palkka on tarpeen motivoimiseksi: heille tulee antaa niin paljon etuja, että asiakkaiden, esimerkiksi lasten, vanhusten tai pitkäaikaissairaiden saama hyöty kasvaa mahdollisimman suureksi (saavat hyvää hoitoa).