Tanssi edistää kommunikointia sosiaalisuutta body-imagen hahmottamista ja luo uusia oppimisen haasteita sekä stimuloi aivoja itsetuntoa tarjoamalla elämyksiä luovien, mielikuvitusta rikastuttavien kokemusten kautta ja tarjoaa väylän purkaa tunteita

Body-image Mielessä oleva kuva kehosta, joka on muodostunut sensorisista vaikutelmista, välittömistä kehon kokemuksista ja menneistä ruumiillisista aistimuksista ja kokemuksista. Kehonkuvan muutos on liikkeellä mahdollista Hyvin jäsennetylle kehonkuvalle rakentuu realistinen minäkuva (Schilder 1950)

Liikkumisen merkitys Laaja-alainen liikkuminen luo valmiuksia kokonaisvaltaiselle aistimiselle. Karkea- ja hienomotoriset taidot kehittyvät kehovalmiuksien pohjalle. Monipuolisen liikkumisen kautta edistetään kommunikaatiota, lisätään omanarvontuntoa ja oppimisen valmiuksia. (Leventhal 1980, 6)

kooste Motorisen kehityksen perusta on kehon aistimuksissa. Liikkumistaidot kehittävät lapsen ajattelutaitoja ja sen myötä kielen kehitystä. Varhainen liikuntataitojen oppiminen edistää myös kielellisten taitojen oppimista. (Viholainen 2006) Tanssin peruselementtejä tutkimalla lapsi saa tukea oppimisvalmiuksille ja kehittää esim. kinesteettisiä valmiuksia. (Leventhal 1980; Sarje 1998)

itsetunto Persoonallinen tunne omasta hyvyydestä, arvokkuudesta ja pätevyydestä Se on laadultaan pysyvähkö ja arviointeihin perustuva. Fyysinen ja psyykkinen olemus, kyvyt ja aikaansaannokset Itsetuntoon heijastuu käsitys fyysisestä minäkuvasta. Se koostuu ulkonäöstä, fyysisestä kunnosta (nopeus, ketteryys, notkeus), fyysisestä voimasta sekä ruumiinkuvasta. (Kalliopuska, Heikurainen &Larsio 1997)

Tanssin terapeuttinen arvo Vapauttaa tunteita Vapauttaa kommunikointia Vähentää ahdistusta terapeuttisesti käytettynä Antaa väylän ilon Yhteinen rytmi mahdollistaa yhteisen ja yksilöllisen liikkumisen (Espenak 1981, 7)

Lähteet Ajo, R. 2001. Tanssiterapia ja dysfaattinen lapsi. Tanssiterapia dysfaattisen lapsen kuntoutuksessa. Helsingin kaupungin opetusviraston julkaisusarja A4. Ayres, A. 2007. Aistimusten aallokossa. SI-häiriö ja terapia. Grönlund, E. 1991. Dansterapi. Introduktion till en expressiv terapiform. Lund: Studentlitteratur. Espenak, L. 1981. Dance therapy, theory and application. Springfield: Charles C. Thomas. Kalliopuska, M., Heikurainen, E. & Larsio, M. 1997. Arvostan itseäni. Vantaa: psykologiatutkimus Mirja Kalliopuska. Sarje. A., Halonen, U. & Pakkanen, P. 1998. Kirjoituksia koreografiasta. Taiteen keskustoimikunnan julkaisuja nro 24. Mikkeli: Teroprint Ky. Viholainen, H. 2006. Suvussa esiintyvän lukemisvaikeusriskin yhteys motoriseen ja kielelliseen kehitykseen.Tallaako lapsi kielensä päälle? Jyväskylä studies in education, psychology and social research 282. Jyväskylä: Jyväskylän Yliopisto.