Valittajan poissaolo hovin pääkäsittelystä Markku Fredman 7.4.2005

KKO:2000:44 D:R-99/536 E:2.11.1999 T:524 A:28.3.2000 Oikeudenkäyntimenettely - Pääkäsittely hovioikeudessa Hovioikeus, jossa A oli vaatinut syytteen hylkäämistä tai ainakin rangaistuksen alentamista ja sen määräämistä ehdolliseksi, oli kutsunut A:n pääkäsittelyyn henkilökohtaisesti uhalla, että valitus jää sillensä. A saapui pääkäsittelyyn asiamiehen edustamana. Jättäessään valituksen kaikilta osin sillensä hovioikeus menetteli lain mukaisesti. 

KKO:2004:94 Oikeudenkäyntimenettely - Pääkäsittely hovioikeudessa Diaarinumero:R2003/970 Esittelypäivä:3.6.2004 Antopäivä:1.10.2004 Taltio:2202 Käräjäoikeudessa rangaistukseen tuomittu A oli valittanut hovioikeuteen ja vaatinut eräiden syytekohtien hylkäämistä ja ainakin rangaistuksen lieventämistä. Hovioikeus oli kutsunut A:n pääkäsittelyyn henkilökohtaisesti uhalla, että valitus jää sillensä. A saapui pääkäsittelyyn asiamiehen edustamana ja hovioikeus jätti valituksen sillensä. Koska hovioikeuden oli A:n valituksessa esitetyt perusteet huomioon ottaen tullut velvoittaa A saapumaan pääkäsittelyyn henkilökohtaisesti ja koska valituksen kohteena olevilla teoilla oli oleellinen merkitys myös arvioitaessa A:lle tuomitun yhteisen rangaistuksen oikeellisuutta, hovioikeuden ei katsottu menetelleen virheellisesti. Menettelyn ei katsottu olevan ristiriidassa myöskään Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 3 (c) kappaleen kanssa. (Ään.) Ks. KKO:2000:44 OK 26 luku 20 § 1 mom (165/1998) OK 12 luku 29 § IhmisoikeusSop 6 art 3 (c) kappale

KKO:2004:94 18. Sen johdosta, mitä A oli valituksessaan esittänyt, hovioikeuden on tullut järjestää asiassa pääkäsittely, jotta hänen syyllisyytensä muutoksenhaun kohteena olleisiin kohdissa 1 ja 2 tarkoitettuihin rikoksiin olisi voitu arvioida uudelleen. A, kuten muutkin asiassa todistelutarkoituksessa kuullut henkilöt, on tämän vuoksi tullut velvoittaa saapumaan pääkäsittelyyn henkilökohtaisesti. Koska A ei ole saapunut oikeuteen kuulusteltavaksi, ei hovioikeus olisi voinut asianmukaisesti arvioida A:n syyllisyyttä uudelleen. Tämän vuoksi hovioikeus on oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 20 §:n 1 momentin nojalla saanut jättää valituksen tältä osin sillensä. Koska sanotuilla teoilla olisi ollut oleellinen merkitys arvioitaessa A:lle tuomitun yhteisen vankeusrangaistuksen oikeellisuutta, ei hovioikeuden voida katsoa menetelleen virheellisesti sen jätettyä valituksen myös tältä osin sillensä. Edellä kohdissa 13 ja 14 viitatusta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen soveltamiskäytännöstä ei voida tehdä sellaista päätelmää, että tämä menettely olisi ristiriidassa myöskään Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 3 (c) kappaleen kanssa. 19. A ei siten ole esittänyt sellaisia perusteita, joilla hovioikeuden päätös voitaisiin poistaa.

KKO:2004:94 eriävä mielipide, Tulokas Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on useassa ratkaisussaan, joita on mainittu enemmistön perusteluissa, toistanut kantansa, jonka mukaan oikeus tehokkaaseen puolustukseen asianajajan avulla kuuluu oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin perusseikkoihin eikä syytetyltä voida evätä tuota etua pelkästään hänen poissaolonsa perusteella. Vaikka lainsäätäjällä tulee olla valta ehkäistä aiheettomia poissaoloja, pakotteena ei voida käyttää puolustajan avun epäämistä. EIT:n ratkaisuista ilmenee, että oikeutta puolustautua valitsemansa oikeudenkäyntiavustajan välityksellä tulee arvioida osana oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksia ottaen huomioon kansalliset oikeudenkäyntiä koskevat säännökset ja järjestelyt kokonaisuudessaan. EIT:n ratkaisemiin tapauksiin verrattuna erona näyttäisi Suomen osalta olevan se, ettei valitusta vastaajan poissaoloksi tulkittavassa tilanteessa hylätä, vaan se jätetään sillensä. Ahtaasti sanamuodon mukaan tulkiten tarvetta puolustautumiseen ei siten olisi, kun valitus jää asiallisesti tutkimatta. Ilmeistä kuitenkin on, ettei EIS:n 6 artiklalle voida antaa näin suppeaa sisältöä. Oikeus puolustautua valitsemansa oikeudenkäyntiavustajan välityksellä kuuluu rikoksesta syytetyn perusoikeuksiin oikeudenkäynnin kaikissa vaiheissa. Myös valituksen sillensä jättäminen saattaa merkitä puolustautumisoikeuden epäämistä.

EIS Euroopan ihmisoikeussopimus 6 artikla 3 kappale: Jokaisella rikoksesta syytetyllä on seuraavat vähimmäisoikeudet: --- c) oikeus puolustautua henkilökohtaisesti tai itse valitsemansa oikeudenkäyntiavustajan välityksellä, ja jos hän ei pysty itse maksamaan saamastaan oikeusavusta, hänen on saatava se korvauksetta oikeudenmukaisuuden niin vaatiessa; 

EIT: Van Pelt v. Ranska EIT totesi, että se oli ja aiemmin useilla kerroilla joutunut ottamaan kantaa tapauksiin, joissa valittajan asianajaja ei ollut voinut lausua pääasiasta valittajan poissaollessa. Poitrimol-tapauksessa EIT oli katsonut, että syytetyn läsnäololla oli erittäin tärkeä merkitys paitsi siitä syystä, että hänellä oli oikeus tulla kuulluksi, kuin myös sen vuoksi että oli tarpeen tutkia hänen väitteidensä oikeellisuutta ja verrata niitä asianomistajan - jonka etuja oli tarpeen suojella - sekä todistajien lausumiin. Siten lainsäätäjällä tuli olla valta ehkäistä oikeudettomia poissaoloja. Lala- ja Pelladoah-tapauksissa EIT oli kuitenkin täsmentänyt, että rikasoikeusjärjestelmän oikeudenmukaisuuden kannalta oli myös erittäin tärkeää, että syytettyä puolustettiin riittävästi sekä alioikeudessa että valitustuomioistuimessa “a fortiori” kun, kuten oli asian laita Alankomaiden oikeudessa, valitusasteessa annettuja päätöksiä ei voitu moittia. EIT oli katsonut, että juuri tuota puolustuksen etua oli painotettava, minkä vuoksi syytetyltä ei voitu riistää EIS 6 artiklan 3 kohdan tunnustamaa oikeutta oikeudenkäyntiavustajaan sillä perusteella, että hän oli poissa oikeudesta. Niin ei voitu menetellä silloinkaan, kun hänet oli asianmukaisesti haastettu tai kun poissaolo oli esteetöntä. Kansallisten tuomioistuinten tuli varmistaa oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuus ja huolehtia siten siitä, että poissaolevaa päämiestään oikeuteen puolustamaan tulleelle asianajajalle annettiin tilaisuus tehdä niin.

EIT: Van Pelt v. Ranska Van Geyseghem-tapauksessa EIT oli täsmentänyt edelleen, että ilmaisulla “a fortiori” alkanut lause Lala- ja Pelladoah-tapauksissa annetuissa tuomioissa oli ollut vain ylimääräinen lisä ja että riittävän puolustuksen tarvetta oli päinvastoin pidettävä säännöllisesti painavampana. Vaikka lainsäätäjällä oli valta ehkäistä oikeudettomia poissaoloja, se ei voinut sanktioida niitä säätämällä poikkeuksia oikeuteen turvautua puolustusasianajajaan. Syytetyn läsnäolo asian käsittelyssä voitiin varmistaa muilla keinoilla.  EIT totesi, ettei valittajan asianajajalla ollut ollut tilaisuutta lausua muusta kuin lykkäyspyynnöstä. EIT ei havainnut syytä poiketa tämän tapauksen osalta em. oikeuskäytännöstään. Siten EIT katsoi, että EIS 6 artiklan 1 kohtaa yhdessä 3(c) kohdan kanssa oli rikottu.

Tapaus Vuorinen 1/2005, HHO Kolme syytteessä, törkeä ryöstö, Vuorinen jää pois hovin pääkäsittelystä, koulukotikarkuri 17 v. Tiinan valituksessa ei pyydetä pääkäsittelyä: vain törkeyden ja rangaistuksen tason arviointia Vuorisen valitus tutkimatta Kahden osalta annetaan tuomio 2/2005, jossa todetaan, että rangaistukset ovat liian ankaria yleiseen rangaistuskäytäntöön nähden

Kantelu KKO:lle 4/2005 Kanteluratkaisulla olisi tarvetta ennakkopäätöksenä. Korkeimman oikeuden tulisi arvioida oikeudenkäymiskaaren poissaoloa koskevien säännösten yhteensopivuutta Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 3 kappaleessa taattujen syytetyn vähimmäisoikeuksien kanssa. Korkeimman oikeuden tulisi arvioida missä suhteessa tapaus eroaa useista ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisemista tapauksista, joissa on katsottu syytetyllä olevan oikeus valitusmenettelyyn siitäkin huolimatta, että jää itse pois pääkäsittelystä välttääkseen esim. vangitsemisen tai kiinnioton kuten Vuorinen ilmeisesti tässä tapauksessa halusi välttää karattuaan koulukodista. Korkeimman oikeuden tulee arvioida pitäisikö tapauksen KKO:2004:94 ilmentävää oikeusohjetta tarkistaa edes nyt esillä olevassa tilanteessa, jossa syytetty on alaikäinen eikä nähtävästi kykene arvioimaan menettelynsä seurauksia ja lienee siis henkilö, jolle lain mukaan tulee määrätä puolustaja paitsi rikoksen vakavuuden ja alaikäisyytensä perusteella myös sen takia, ettei kykene itseään puolustamaan.