Kontekstualismi ja pragmaattinen invariantismi Tiedon vaatimukset vaihtelevat kontekstista toiseen. Tieto-oppi / Markus Lammenranta 16.1.-1.3.2018

Skeptisismi ja arkikieli J. L. Austin, ”Other Minds” (1946), Sense and Sensibilia, (Oxford 1962). Tosiasia, että sanomme arkielämässä tietävämme asioita, vaikka skeptikon tiedonvaatimukset eivät täyty, osoittaa, että nämä vaatimukset ovat liian tiukat. Karteesinen skeptikko: Jotta voisin tietää jotakin ulkomaailmasta, minun pitää sulkea pois se mahdollisuus, että olen unessa tai aivot altaassa. Austin: Minun tarvitsee sulkea pois nämä mahdollisuudet, vain jos minulle on perusteita ajatella, että ne ovat aktuaalisia. Relevanttien vaihtoehtojen teoria: S tietää että p, joj S:n uskomus että p on tosi ja S:n evidenssi sulkee pois p:n relevantit vaihtoehdot. 16.1.-1.3.2018 Tieto-oppi / Markus Lammenranta

Relevanttien vaihtoehtojen teoria Fred Dretske, ”The Pragmatic Dimension of Knowledge” (1981) S tietää että p, joj S:n uskomus että p tosi ja S:n evidenssi sulkee pois p:n relevantit vaihtoehdot. h on p:n vaihtoehto, joj h:stä seuraa loogisesti ~p. h ja p eivät voi molemmat olla tosia. Vaihtoehdon poissulkeminen on sen tietämistä epätodeksi. Sulkuperiaate: Jos tiedän että p ja tiedän, että h on p:n vaihtoehto, tiedän että ei-h. Ts. jotta voisin tietää että p, minun täytyy sulkea pois kaikki tietämäni p:n vaihtoehdot. Dretske: Minun tarvitsee sulkea pois vain p:n relevantit vaihtoehdot. Skeptiset hypoteesit eivät ole relevantteja vaihtoehtoja. ⇒ Sulkuperiaate on epätosi. Tieto-oppi / Markus Lammenranta 16.1.-1.3.2018

Dretsken seepra Fred Dretske, ”Epistemic Operators” (1970) p = ”Aitauksessa on seepra.” h = ”Aitauksessa on raidalliseksi maalattu muuli, joka näyttää seepralta.” Evidenssini ei sulje h:ta pois. (En tiedä, että ~h.) Voin kuitenkin tietää että p, koska h ei ole p:n relevantti vaihtoehto En voi tietää että ~h, koska h on ~h:n relevantti vaihtoehto. Voin siis tietää että p ja että p:stä seuraa ~h, mutten voi tietää että ~h. ⇒ Sulkuperiaate on epätosi. Tieto-oppi / Markus Lammenranta 16.1.-1.3.2018

Dretsken vastaus skeptisismiin p = ”Minulla on kädet.” h = ”Olen kädettömät aivot, jolla on kokemuksia käsistä.” h ei ole relevantti vaihtoehto p:lle. Voin tietää että p, koska evidens-sini sulkee pois p:n relevantit vaihtoehdot. En voi tietää, että ~h, koska evidenssini ei sulje pois ~h:n relevanttia vaihtoehtoa h. ⇒ Sulkuperiaate on epätosi. Tieto-oppi / Markus Lammenranta 16.1.-1.3.2018

Vaihtoehdon relevanssi? Goldmanin lato: Henri näkee pellon laidalla ladon ja uskoo sen olevan lato. Hän ei kuitenkaan pysty erottamaan latoa aidonnäköisestä latokulissista. Onko lausuma ”Henri tietää, että esine on lato” tosi, jos seudulla ei ole latokulisseja, ja kaikki ladoilta näyttävät esineet todella ovat latoja? Dretske: ”On. Latokuliissi-vaihtoehto ei ole relevantti.” jos täysin Henrin tietämättä seutu on täynnä latokulisseja? Dretske: ”Ei. Latokuliissi-vaihtoehto on relevantti.” Jos esine ei olisi lato, se olisi kulissi. jos seudulla ei ole latokulisseja, mutta puhuja on tieto-opin luennolla, jossa puhutaan latokulisseista, ilkeistä demoneista ja aivoista altaassa? Kontekstualistit: ”Ei. Latokuliissi-vaihtoehto on relevantti.” Tieto-oppi / Markus Lammenranta 16.1.-1.3.2018

Relevantismi ja kontekstualismi Relevantismi: Subjektin konteksti määrää vaihtoehdon relevanssin (Austin, Dretske). Sulkuperiaate ei päde. Kontektualismi: Puhujan konteksti (puhujan intentiot, intressit ja ennakko-oletukset) määrää vaihtoehdon relevanssin (Stine, Cohen, Lewis). Sulkuperiaate pätee. Konteksti ja relevanttien vaihtoehtojen joukko pysyy vakiona, kun tarkastelemme skeptistä paradoksia. Puhujan konteksti pysyy samana. Arkikontekstissa puhun totta, kun sanon tietäväni, että minulla on kädet ja etten ole kädettömät aivot. <Olen kädettömät aivot> ei ole tässä kontekstissa relevantti vaihtoehto. Skeptisessa kontekstissa puhun totta, kun sanon, etten tiedä kumpaakaan. <Olen kädettömät aivot> on tässä kontekstissa relevantti vaihtoehto. Tämä on mahdollista koska sana ”tietää” on kontekstisidonnainen. Tieto-oppi / Markus Lammenranta 16.1.-1.3.2018

Semanttinen kontekstualismi Termi on kontekstisidonnainen, jos ja vain jos sen sisältämä lause ilmaisee eri proposition eri konteksteissa. Indeksikaaliset ilmaukset: ”minä”, ”täällä”, ”nyt”,... Viittaavat eri kohteisiin eri konteksteissa. A: ”Minulla on nälkä.” B: ”Minulla ei ole nälkä.” Molemmat puhuvat totta. Asteiset adjektiivit: ”pitkä”, ”rikas”, . . . Kynnysarvo riippuu siitä, mihin kontekstissa verrataan. Kvanttorit: kaikki, jotkut, jokainen, . . . Kvanttorin ala vaihtelee kontekstista toiseen. Jaakko sanoo baarissa seurueelleen: ”Kaikkien lasit ovat tyhjiä.” Totta, vaikka baarin nurkassa toisessa pöydässä mies siemailee vielä oluttaan. Tieto-oppi / Markus Lammenranta 16.1.-1.3.2018

Tiedollinen kontekstualismi Sana ”tietää” on kontekstisidonnainen. ”G.E. Moore tietää, että hänellä on kädet.” Tosi kontekstissa 1 (arkikontekstissa). Epätosi kontekstissa 2 (skeptisessä kontekstissa). Ilmaisee eri proposition (eri tietää-relaation) kontekstissa 1 ja 2 Tietolauseiden kontekstisidonnaisuus tarjoaa ratkaisun skeptisiin paradokseihin. Se ratkaisee myös kynnysongelman. Riippuu kontekstista, mikä on niiden relevanttien vaihtoehtojen joukko, jotka henkilön pitää sulkea pois, jotta häntä koskeva tietoväite olisi tosi. Riippuu kontekstista, miten oikeutettu (todennäköinen, turvallinen,…) subjektin uskomuksen täytyy olla, jotta häntä koskeva tietoväite olisi tosi. Tieto-oppi / Markus Lammenranta 16.1.-1.3.2018

Sulkuperiaatteeseen nojaava skeptinen paradoksi Jos tiedän, että minulla on kädet, tiedän myös, etten ole kädettömät aivot. En tiedä, etten ole kädettömät aivot. (~J) Tiedän, että minulla on kädet. Skeptikko: 1, 2, J Ongelma: Kaikki positiiviset tieto-väitteet ovat epätosia. Moore: 1, ~2, ~J Ongelma: Ei anna uskottavaa selitystä (2):n intuitiivisuudelle. Dretske, Nozick: ~1, 2, ~J Ongelma: Hylkää uskottavan sulkuperiaatteen. Kontekstualismi: Jossain kontekstissa skeptikko on oikeassa, jossain taas Moore. Välttää edellä mainitut ongelmat. Selittää paradoksin jokaisen proposition intuitiivisuuden: jokainen lause ilmaisee jossakin kontekstissa toden proposition. Ongelma: ad hoc. Vastaus: Kontektualistinen ratkaisu ei ole ad hoc, koska arkikielen tapaukset tukevat sitä. Tieto-oppi / Markus Lammenranta 16.1.-1.3.2018

DEROSEN PANKKI-TAPAUS Keith DeRose, ”Contextualism and Knowledge Attributions” (1992) Bank Case A. My wife and I are driving home on a Friday afternoon. We plan to stop at the bank on the way home to deposit our paychecks. But as we drive past the bank, we notice that the lines inside are very long, as they often are on Friday afternoons. Although we generally like to deposit our paychecks as soon as possible, it is not especially important in this case that they be deposited right away, so I suggest that we drive straight home and deposit our paychecks on Saturday morning. My wife says, "Maybe the bank won't be open tomorrow. Lots of banks are closed on Saturdays." I reply, "No, I know it'll be open. I was just there two weeks ago on Saturday. It's open until noon.” Bank Case B. [The same as in A.] But in this case, we have just written a very large and very important check. If our paychecks are not deposited into our checking account before Monday morning, the important check we wrote will bounce, leaving us in a very bad situation. And, of course, the bank is not open on Sunday. My wife reminds me of these facts. She then says, "Banks do change their hours. Do you know the bank will be open tomorrow?" Remaining as confident as I was before that the bank will be open then, still, I reply, "Well, no. I'd better go in and make sure." Tieto-oppi / Markus Lammenranta 16.1.-1.3.2018

DeRosen “paradoksi” Tapauksessa A Keithin lause ”Tiedän, että pankki on auki lauantaina” on tosi. Tapauksessa B Keithin lause ”En tiedä, että pankki on auki lauantaina” on tosi. Jos Keith tietää tapauksessa A, hän tietää myös tapauksessa B, koska hänen tiedollinen asemansa A:ssa ei ole yhtään parempi kuin B:ssä. Skeptinen invariantismi: Tiedon vaatimukset, jotka henkilön pitää täyttää, jotta häntä koskevat tietää-lausumat olisivat tosia, ovat muuttumattomat ja tiukat (1, 2, 3). Maltillinen invariantismi: Tiedon vaatimukset, jotka henkilön pitää täyttää, jotta häntä koskevat tietää-lausumat olisivat tosia, ovat muuttumattomat ja löysät (1, 2, 3). Kontekstualismi: Tiedon vaatimukset, jotka henkilön pitää täyttää, jotta häntä koskevat tietää-lausumat olisivat tosia, muuttuvat puhujan kontekstin mukana (1, 2, 3). Pragmaattinen (intressirelatiivinen) invariantismi: Praktiset seikat (panokset) vaikuttavat tiedon ehtoihin (1, 2, 3). Tieto-oppi / Markus Lammenranta 16.1.-1.3.2018

S tietää1 että p S tietää2 että p S tietää3 että p . . . Kontekstua- lismi “S tietää että p” PANOKSET Kontekstualismissa tiedon ehdot eivät vaihtele, ja ne riippuvat puhtaasti tiedollisista (intellektuaalisista) seikoista. Se, mikä vaihtelee, on tietää-lauseen merkitys (totuusehdot) eli se, millaista tietoa se kussakin kontekstissa ilmaisee. Pragmaattisessa invariantismissa panokset vaikuttavat itse tiedon ehtoihin. Tiedon luonne tai ehdot vaihtelevat panosten mukana. Molemmissa tietää-lauseiden totuus vaihtelee, mutta ei syistä. Pragmaattinen invariantismi S tietää että p Klassinen invariantismi Tieto-oppi / Markus Lammenranta 16.1.-1.3.2018

Kaksi kontektualistista teoriaa tietoväitteistä (-lausumista) Väite ”S tietää että p” on tosi kontekstissa K, joj S:n evidenssi sulkee pois kaikki p:n vaihtoehdot, jotka ovat relevantteja K:ssa. Huom. kaikki-kvanttorin kontekstisidonnäisuus (David Lewis) Väite ”S tietää että p” on tosi kontekstissa K, joj S:n uskomus että p täyttää tiedon vaatimukset, jotka pätevät K:ssa (DeRose). Kontekstissa mahdollisesti vaikuttavia seikkoja: Praktiset panokset: B-tapauksessa on tärkeämpää on olla oikeassa kuin A-tapauksessa. Mahdollisuuden (vaihtoehdon) mainitseminen: B-tapauksessa Keithin vaimo mainitsee mahdollisuuden, että pankki on saattanut muuttaa aukioloaikojaan. Mahdollisuuden (vaihtoehdon) harkitseminen: B-tapauksessa Keith harkitsee (ottaa vakavasti) mahdollisuutta, että pankki on saattanut muuttaa aukioloaikojaan. b) ja c) selittävät skeptistä paradoksia koskevat intuitiomme: Kontekstissa, jossa skeptisiin hypoteeseihin kiinnitetään huomiota tai ne otetaan vakavasti, positiiviset tietoväitteet ovat epätosia. Arkikonteksteissa samat tietoväitteet voivat silti olla tosia. Kun skeptiseen hypoteesiin kiinnitetään huomio (tai se otetaan vakavasti), siitä tulee relevantti vaihtoehto, jota evidenssimme ei sulje pois (Cohen, Lewis, Stine). Kun skeptinen hypoteesiin kiinnitetään huomio, tiedon vaatimukset nousevat niin korkealle, ettemme pysty tietämään sitä epätodeksi (DeRose). Tieto-oppi / Markus Lammenranta 16.1.-1.3.2018

Klassinen Invariantismi Tieto-lauseiden totuusehdot eivät vaihtele kontekstista toiseen. Skeptinen invariantismi: Keith ei tiedä kummassakaan tapauksessa. Ongelma: Miksi Keith tuntuu puhuvan totta tapauksessa A, kun hän sanoo tietävänsä? Vastaus: Hän puhuu löysästi. (Puhumme löysästi, kun sanomme jotakin, joka on tarkasti ottaen epätotta mutta joka tulee tarkoitustemme kannalta riittävän lähelle totuutta.) Wayne Davis, Barry Stroud, Peter Unger, Lammenranta (2018, ilmestyy) Maltillinen invariantismi: Keith tietää kummassakin tapauksessa. Ongelma: Miksi Keith tuntuu puhuvan totta tapauksessa B, kun hän sanoo, ettei tiedä? Vastaus: Keith ei sano tietävänsä, koska se olisi harhaanjohtavaa. Jos hän sanoisi tietävänsä, hän antaisi ymmärtää (implikoisi), että hän pystyy sulkemaan pois mahdollisuuden, että pankki on muuttanut aukioloaikojaan. Sen sijaan hän sanoo, ettei tiedä, mikä implikoi, ettei hän pysty sulkemaan mahdollisuutta pois. Jessica Brown, Patrick Rysiew Tieto-oppi / Markus Lammenranta 16.1.-1.3.2018

Pragmaattinen (intressire-latiivinen) invariantismi pragmatic encroachment, subject-sensitive invariantism, interest-relative invariantism, anti-intellectualism, impurism Tieto-lauseiden totuusehdot eivät vaihtele kontekstista toiseen. Subjektin konteksti vaikuttaa itse tiedon ehtoihin: Keith tietää tapauksessa A muttei tiedä tapauksessa B. Siksi hän puhuu molemmissa tapauksissa totta. Tieto ei riipu pelkästään intellektuaalisista vaan myös praktisista seikoista. Intellektuaalisia seikkoja: uskomus, totuus, oikeutus, evidenssi, luotettavuus, turvallisuus, herkkyys, osuvuus jne. Praktiset seikat: Kuinka tärkeää kyseisessä kontekstissa on olla oikeassa. Tapauksessa B on enemmän pelissä (kovemmat panokset) kuin tapauksessa A. J. Hawthorne, Knowledge and Lotteries, Oxford 2004. J. Stanley, Knowledge and Practical Interests, Oxford 2005. J. Fantl & M. McGrath, Knowledge in an Uncertain World, Oxford 2009. Tieto-oppi / Markus Lammenranta 16.1.-1.3.2018

Tieto ja toiminta Tietonormi: Jos valinta (päätös) on p:stä riippuvainen, S:n on järkevää käyttää p:tä toiminnan perusteena, joj S tietää että p (Hawthorne, Stanley). Tieto riittää toimintaan: Jos S tietää että p, S:n on järkevää käyttää p:tä toiminnan perusteena. Praktinen rationaalisuus on tiedon välttämätön ehto. ⇒ Pragmaattinen invariantismi Koska B-tapauksessa Keithin ei ole järkevää ajaa kotiin ja jättää shekkien tallettamista lauantaille sillä perusteella, että pankki on lauantaina auki, hän ei tiedä, että pankki on lauantaina auki. Koska A-tapauksessa Keith tietää, että pankki on auki, hänen on järkevää ajaa kotiin ja jättää shekkien tallettaminen lauantaille. Tieto-oppi / Markus Lammenranta 16.1.-1.3.2018

Mikä tukee tietonormia? Miksi seuraava päättely ei ole järkevä? Siksi, etten tiedä, että arpani ei voita. Tieto on siis välttämätöntä järkevälle praktiselle päättelylle. Arpani ei voita. Jos pidän arpani, en saa mitään. Jos myyn arpani, saan 5 senttiä. Minun pitäisi siis myydä arpani. Vetoamme tietoon toiminnan perustelemisessa ja kritisoimisessa. Mies: ”Miksi ajoit marketin ohi. Mehän tarvitaan sinappia makkaraan.” Vaimo: ”Tiedän, että meillä on kotona sinappia.” Äiti tyttärelle: ”Sinun ei olisi pitänyt jäädä juhliin niin myöhään, koska et tiennyt, kulkeeko bussi vielä silloin.” Edellinen tukee tiedon riittävyyttä järkevälle toiminnalle, jälkimmäinen välttämättömyyttä. Tietonormi selittää tiedon arvon. Tieto, toisin kuin tosi uskomus, on kaiken järkevän toiminnan perusta. Praktisen päättelyn pitäisi perustua tietoon. Tieto-oppi / Markus Lammenranta 16.1.-1.3.2018

tietonormin ongelmia Vetoamme toiminnan perustelemisessa ja kritisoimisessa muihinkin tiedollisiin tiloihin kuin tieto, kuten oikeutukseen, varmuuteen ja jopa pelkkään uskomukseen. Vastaesimerkkejä: Gettier-tapauksissa toiminta tuntuu täysin järkevältä, vaikka henkilö ei tiedä (tieto ei välttämätöntä järkevään toimintaan). Brownin kirurgi ja petetty aviomies (tieto ei riittävää järkevään toimintaan) Outoja seurauksia: ”Jos hän rakastaisi minua, hän ei tietäisi, että olen ollut uskoton.” Suuren shekin kirjoittaminen tai vedon lyöminen saa tiedon katoamaan. Tieto-oppi / Markus Lammenranta 16.1.-1.3.2018

Seepra-dialogi Tiedätkö, mikä eläin tuo on? Tiedän. Se on seepra. (1) Mistä tiedät, ettei se ole maalattu muuli? En mistään. (2) Et siis tiedäkään, että se on seepra. En niin. (3) (1) ”Tiedän, että eläin on seepra.” (2) ”En tiedä, ettei se ole maalattu muuli.” (3) ”En tiedä, että eläin on seepra.” Skeptinen invariantismi: (1) on epätosi. Myönnän puhuneeni löysästi. Vedän väitteeni takaisin, kun suurempaa tarkkuutta vaaditaan. Maltillinen invariantismi: (3) on epätosi (Dretske, Nozick). (2) ja (3) ovat epätosia (uusmoorelaiset). Miksi myönnän tietämättömyyteni (2, 3), jos kerran tiedän? Kontekstualismi: (1), (2) ja (3) ovat kaikki tosia, (1) ja (3) esitetään eri konteksteissa, joissa joissa lauseen sisältö (totuusehdot) muuttuvat. ”Myönnät siis, että se, mitä ensin sanoit, oli epätotta?” ”En myönnä mitään sellaista.” Pragmaattinen invariantismi: (1), (2) ja (3) ovat kaikki tosia olettaen, että panokset kasvavat. Tieto katoaa panosten noustessa. ”En tiedä enää, mutta äsken tiesin.” D. Tieto katoaa panosten kasvaessa. Tämän voi saada aikaan esim. suuren shekin kirjoittaminen, kuten pankkitapauksessa, tai vedonlyönti. 16.1.-1.3.2018 Tieto-oppi / Markus Lammenranta