(Fiktiivinen) tarinankerronta ja käsikirjoittaminen AV-arkin mediakasvatuspaketti: Kuka kertoo? -> kappale “ Klassinen tarinankerronta” av-arkki.fi/edu/ Pelkistetysti sanottuna draamassa on kolme vaihetta: alku, keskikohta ja loppu. Klassinen tarinankerronta perustuu kuitenkin usein kuusivaiheiseen dramaturgiakaavaan: 1. Alkusysäys herättää katsojan mielenkiinnon. 2. Esittely näyttää tapahtumaympäristön ja esittelee keskeiset henkilöt. 3. Syventäminen vie katsojan syvemmälle henkilöiden maailmaan. 4. Ristiriitojen kärjistys tarkoittaa käännekohtaan johtavaa toimintaa. 5. Ratkaisussa saadaan selville “voittaja”. 6. Häivytys tarkoittaa pehmeää laskua ulos elokuvan jännityksestä. Tuffi Films

Käsikirjoituksen vaiheet SYNOPSIS on tiivistelmä tarinan juonesta. Sopiva mitta esim. tunnin pituisen tv-elokuvan synopsikselle on korkeintaan 1-2 liuskaa. TREATMENT on kaunokirjallinen kuvaus elokuvan tarinasta. Sen voi kirjoittaa esimerkiksi novellin muotoon. Treatmentin pituus voi olla esim. 10-20 liuskaa. KÄSIKIRJOITUS sisältää elokuvan tarinan kohtauksittain. Käsikirjoitukseen kirjoitetaan ainoastaan elokuvassa näkyvä toiminta, henkilöiden dialogi sekä muut äänet. Tarjoa käsikirjoitustasi Yleisradiolle! Synopsis vs. Käsikirjoitus ”Markun lyhärikoulu” ja käsikirjoittaminen

Elokuvan käsikirjoittamisesta Draama syntyy toisiaan loogisesti seuraavista tapahtumista ja kohtauksista. Kohtaukseksi sanotaan toimintaa, joka tapahtuu yhdessä paikassa ja ajassa. Elokuvantekijä rajaa kaistaleen tilaa ja aikaa, johon tiivistyy jotain olennaista. Kukin kohtaus kuljettaa tarinaa eteenpäin ja vastaa kysymykseen ”mitä sitten tapahtuu”. Draaman käyttövoima on aina konflikti. Kärjistä, liioittele ja tiivistä. (Ylen ohjeistus) Hyvä yleisohje on: Näytä, älä kerro. Elokuvassa kertomisen tulisi tapahtua ensisijaisesti näyttämällä asioita ja vasta toissijaisesti puhumalla asioista. Elokuvassa pintatarinalla tarkoitetaan varsinaista juonta, mutta hyvässä tarinassa juonen rinnalla kulkee myös ns. alatekstiä eli teema tai sanoma.

Elokuvan käsikirjoittamisesta ”Se mikä voidaan poistaa kohtauksesta, tämän olennaisesti muuttumatta ei ole kokonaisuuden osa” (Aristoteles) Tärkeää on muistaa taloudellinen ilmaisu (pois turhat menemiset ja tulemiset) ja maksimaalinen efektiivisyys (Mikä on vaikuttavintapa ilmaista asia?) Kiinnostus syntyy tarinan tai elokuvan aiheen ja katsojan oman elämän välisestä suhteesta. Elokuvakerronnan ilmaisukeinoilla pystytään kertomaan sellaisistakin asioista, joita ei pystytä näyttämään Elokuvassa on monenlaista rytmiä kuvassa ja äänessä!

Otoksista kohtauksiin jne Otoksista kohtauksiin jne. Kuva kirjasta Kari Pirilä & Erkki Kivi: Elävä kuva – elävä ääni, osa 1 (OTOS)

Tarinan kolme tasoa TEEMA (esim. kuolema) AIHE (esim. omenapuu) JUONI (esim. Omena kypsyy puussa, syksyllä tuuli pudottaa sen maahan, alkaa mätäneminen, lumi hautaa omenan.)

”Perustarinan” kolme henkilöhahmoa PÄÄHENKILÖ käy tarinassa läpi suurimman muutoksen, esim. kerjäläisestä rikkaaksi. RIIVAAJA aiheuttaa yleensä hankaluuksia päähenkilölle. Riivaaja järjestää konflikteja. SANKARI on usein eri henkilö kuin päähenkilö. Sankari toimii yleensä riivaajan vastavoimana.

Muuta Fiktion sekoittuminen dokumenttiin http://www.tuffifilms.com/fi/ ”Pitääkö mun kaikki hoitaa” (Oscar-ehdokkaana v. 2014 lyhytelokuvien sarjassa) Fiktion sekoittuminen dokumenttiin Katsottiin tunnilla esimerkkiparina: Eleanor Cody Gold, cowgirl (Carnegie Hall, 1979) vs. kohtaus Milos Formanin dokudraamassa ”Man On the Moon” (1999) Fiktion ja dokumentin sekoitus voi olla esim. dokufiktio/ dokudraama/ ”mokumentti”