Elämänkatsomustiedon historiaa ja tulevaisuuden näkymiä Eero Salmenkivi Opettajankoulutuslaitos

Koulu ja oppiaineet

Kysymys: Miksi koulussa on oppiaine nimeltä elämänkatsomustieto (eli ET)? Vastaus: Historiallisen kehityksen tuloksena Muut vastaukset ovat mahdollisia, jos miksi kysymys ymmärretään ei-deskriptiivisesti. Esimerkiksi opetussuunnitelmissa oppiaineen olemassaolo perustellaan yleensä normatiivisesti.

Taustakysymyksiä: Miksi koulussa ylipäätään on oppiaineita? Miksi ylipäätään on koulu?

Historiallinen vastaus Kasvatuksessa nykyaikaa luonnehtii järjestelmällinen yleisen oppivelvollisuuden määrittämä koululaitos. Se välittää olemassa olevaa kulttuuria seuraaville sukupolville. Taas myös normatiiviset vastaukset ovat mahdollisia.

Kriittisiä vastauksia "Vaikka kulttuuri, jota koulu siirtää sukupolvelta toiselle, on valtaapitävän eliitin kulttuuria, arkikatsannossa se näyttää kuitenkin olevan vain kulttuuria ylipäätään. ‑ ‑ Koulutuksessa yhteiskunnallinen valta kätkeytyy pedagogisten muotojen neutraliteetin taakse.” J.-P. Liljander (P. Bordieun kasvatussosiologiaa käsittelevässä artikkelissa, 1999). ″Kypsien kapitalististen yhteiskuntamuodostumien hallitsevaksi ideologiseksi valtiokoneistoksi on, lopputulemana kiivaasta poliittisesta ja ideologisesta luokkataistelusta entistä hallitsevaa koneistoa [kirkkoa] vastaan, kohonnut koulutuksellinen ideologinen valtiokoneisto.″ L. Althusser: Ideologiset valtiokoneistot, suom Althusserin mukaan ideologiset valtiokoneistot palvelevat vallitsevien tuotantosuhteiden uusintamista.

Valistus On siis nykyaikaisen yhteiskuntamuodon syntyyn liittyvä historiallinen tosiseikka, että valtio peri monet kirkon tehtävät, myös koulutuksen. Tämä tapahtui pääasiassa 1800-luvulla (myös Suomessa). Aatehistoriallisesti valistuksella oli ratkaiseva rooli kehityksessä. Nykyaikainen koululaitos on pitkälle valistuksen lapsi Ja niin on ET:kin, sillä valistuksen suuret aatteet: ihmisoikeudet oikeus (ja rohkeus) ajatella itse suvaitsevaisuus (ja usein myös sekularismi) ovat ET:n ytimessä. Tässä siis jokaisen sivistämistä ja valistamista pidetään sinänsä arvokkaana ja tärkeänä.

Aatteellinen ja toiminnallinen käänne? Peruskoulun (tasokurssittoman) ja ET:n syntyä voi pitää yllä kuvatun valistusajattelun suurina voittoina (ja ehkä myös huippukohtana) luvun lopulta lähtien tällaista ajattelua on vastustettu kasvavassa määrin ajatuksella ”kaikkia ei kannata/ei ole varaa kouluttaa”. PISA-tulokset osoittivat (viime hetkellä), että peruskoulu ei ole tehoton. Valistusta ja sivistystä tärkeämmäksi arvoksi on noussut kansallinen kilpailukyky, erityisesti viime vuosina koulutus on ollut ahtaalla. Lisähuolena on, että opetustoimen menoja ei ole juuri valtakunnallisesti säädelty → kunnat (tai muut opetuksen järjestäjät saattavat ajautua leikkaamaan niin, että koulutus saattaa rapautuu.

Uskonnonvapaus

Myös uskonnonvapaus sekä valtion ja kirkon ero on keskeinen valistuksen vaatimus. Jälkimmäinen on tapahtunut eri maissa eri aikaan ja eri määrässä, Suomessa kirkolla ja valtiolla muihin länsimaihin verrattuna poikkeuksellisen läheinen yhteys. → kirkon vaikutus katsomusopetukseen merkittävä → uskonto on ollut itsestään selvä oppiaine, Sekularisoituminen ja uskonnon luonteen muuttuminen ovat tosin muuttaneet tilannetta jossain määrin viimeistään peruskoulu-uudistuksen valmistelusta lähtien.

Uskonnonvapauden ajatus autonomisessa Suomessa Vuoden 1905 suurlakko → eduskuntauudistus → papiston suoran vaikutusvallan romahdus valtiopäiväsäätynä → uskonnonvapaus käsittelyyn. SDP:n Forssan ohjelma 1903 (“Uskonto on julistettava yksityisasiaksi. Kirkko on erotettava valtiosta … Uskonnonopetus on poistettava kouluista.”) Varsinainen uskonnonvapaus kaatui aina viimeistään tsaarin vastustukseen.

Uskonnonvapaus itsenäisessä Suomessa Sisällissota 1918, punaiset periaatteessa aatteellisesti uskonnottomia Uskonnonvapauslaki voimaan v alusta. 8 §:ssä säädettiin: Jos uskonnonopetusta valtion tai kunnan ylläpitämässä tai avustamassa kansakoulussa, oppikoulussa tai muussa oppilaitoksessa annetaan jonkun uskontokunnan opin mukaan, on oppilas, joka kuuluu toiseen uskontokuntaan tai joka ei kuulu mihinkään uskontokuntaan, edusmiehen vaatimuksesta vapautettava sellaisesta uskonnonopetuksesta. Vuonna 1923 kuitenkin erosi kirkosta vähemmän väkeä kuin minään vuonna uuden (2003) uskonnonvapauslain jälkeen.

Suomen 1900-luvun malli Laki kansakoulun järjestysmuodon perusteista (1923): oppilaille annetaan enemmistön tunnustuksen mukaista uskonnon opetusta koulun uskonnonopetuksesta vapautetuille oppilaille Oman uskonnon tunnustuksen mukaista opetusta (lähinnä ortodoksit) tai uskonnonhistorian ja siveysopin opetusta.

Uskontojen historia ja siveysoppi 1957 uskonnonhistoria muuttui uskontojen historiaksi uskonnonopetuksesta vapautettujen oppiaineena. Oppiaineen vahva uskonnollinen luonne säilyi (ei- uskontoisia elämänkatsomuksia ei ollut olemassa). Oppilaita oli vähän (huom. oppiainetta ei ollut lainkaan oppikouluissa). Siirryttäessä peruskouluun (1972 – 1977) kansakoulun tilanne säilyi. Poliittisesti kysymys oli kompromissista: jos oikeisto ei kamppaa peruskoulua, vasemmisto ei kamppaa uskonnonopetusta.

ET

ET:n synty Vapaa-ajattelijoiden liiton pj. Erkki Hartikainen teki 1978 kantelun YK:n ihmisoikeuskomitealle uskontojen historian OPS:n kristillisyydestä (sisältö oli Uutta Testamenttia!) uusi työryhmä suunnittelemaan uutta uskonnotonta katsomusopetusta. Kantelu todettiin aiheelliseksi, mutta valtion todettiin ryhtyneen asianmukaisiin toimiin (vrt. esim. Norja ja Turkki 2007) työryhmä pohti uudelle oppiaineelle nimeä ’etiikka´, mutta esitti lopulta nimeä ’elämänkatsomustieto’ poliittisena kompromissina (nimitys löytyy OPS:ta jo v:lta 1952) koululainsäädännön ja OPS-uudistuksessa ET kouluihin uskonnon rinnalle (kerralla!).

Uskonnon (luterilaisesta) opetuksesta vapauttaminen Uskontojen historia ja siveysoppi oli oppiaine uskonnonopetuksesta vapautetuille (katsomuksesta riippumatta). Luterilaisen uskonnon opetettiin ohella lähinnä vain ortodoksista uskontoa. Muita uskontoja on opetettu niiden omissa kouluissa: Juutalaisuutta on opetettu Helsingin juutalaisessa koulussa: jo 1900-luvun alkupuolelta lähtien. Tataarien koulussa Helsingissä opetettiin islamia 1948 – Kristillisistä ryhmistä omia kouluja on ollut lähinnä adventisteilla (alkaen Toivonlinna 1932).

Toisin kuin kaikille luterilaisesta opetuksesta vapautetuille tehty uskonnon historia ja siveysoppi, ET luotiin nimenomaan (jollain tavoin) aatteellisesti uskonnottomien oppiaineeksi luvun puolivälissä myös ns. pienryhmäisten uskontojen (ei ev.-lut. eikä ort.) opetusta alkoi esiintyä. katolisille OPS-perusteet islamia Helsingissä Kristi-yhteisön uskontoa steinerkouluissa Vuoteen 2006 mennessä perusteet 11 ”muulle”/ pienryhmäiselle (termiin sisällytetään usein myös ortodoksit) uskonnolle. ET aatteellisesti uskonnottomille

Mallin ongelmana, jos ET on ateistien ym. ”oma” oppiaine samaan tapaan kuin ”omat uskonnot”, että on suuri ryhmä, joka ei halua sen enempää ”omaa” uskontoa kuin ”omaa” aatteellista uskonnottomuuttakaan. Mitä tehdään ”kaatoluokalle”? Uskontodialogi yms. puheessa tämä ryhmä unohdetaan silloinkin (harvoin), kun vapaa-ajattelijat ja humanistit muistetaan. Käytännön ratkaisuna ET:llä on kaksi tehtävää: 1. Toimia aatteellisesti uskonnottomien oppiaineena. 2. Toimia oppiaineena kaikille niille, joilla e ole muuta katsomusainetta. Mallin looginen ongelma ja ET:n rooli

ET ja monikulttuuristuminen Katsomusopetusta säätelee uskontokuntaan kuuluminen eikä uskominen. Tätä useat muut paitsi (pohjoismaiset) luterilaiset eivät koe luontevaksi → paljon ns. pienryhmäisten (ei ev.-lut. eikä ortodoksi) uskontojen oppilaita et:ssä. Tämä oli laitonta (mutta yleistä) vuosina 1985– uusi uskonnonvapauslaki ja koululakien muutokset avasivat ET:n niille uskontokuntiin kuuluvilla, joille "omaa uskonnon opetusta ei järjestetä". Jollei ole ev.-lut tai ortodoksi, tämän saa (periaatteessa) valita → ET avautuu, jollei kuulu valtakirkkoihin.

ET:n kaksoisrooli siis hallinnollisestikin tavallaan vahvistettiin ET:n kaksoisrooli. Kysymystä siitä, onko tämä 1. uskonnottomien opetusta, johon muut saavat halutessaan tulla Vrt. enemmistön = ev.-lut. tilanne: kuka vaan saa osallistua enemmistön opetukseen, mutta se pysyy luterilaisten ”omana” (tai ei itse asiassa ihan pysy). 2. vai pitäisikö oppiaineen soveltua kaikille?

ET:n kaksoisrooli opettajien harteille Kysymystä ET:n kaksoisroolista ei ole säädöstasolla ratkaistu, koska hallinnollisesti kyse on rekisteröityyn uskontokuntaan kuulumattomuudesta. rekisteröityyn uskontokuntaan kuulumattomuus ei ole kuitenkaan ole katsomus, esim. ateistit, välinpitämättömät, ”kirkollisveropakolaiset”, useat vapaakirkolliset, jotkut helluntailaiset ja suurin osa maahanmuuttajista uskonnosta riippumatta kuuluvat tähän ryhmään. → mallista ei seuraa selkeää kantaa asiaan. → Asia ratkaistava OPS:issa ja niiden tulkinnassa. Asiaa tarkastellaan OPS:n yhteydessä, mutta on selvää, että OPS ei ole yksiselitteinen tässä → opettajalle jää aika lailla vastuuta.

ET ja filosofia ET:n oppisisällöt olivat painottuneet vahvasti filosofiaan, erit. etiikkaan, mikä aiheutti päällekkäisyyksiä lukiokursseissa filosofian tultua lukioon ET:n didaktiikka myös perustuu pitkälle ns. filosofiaa lapsille -liikkeen ajatuksiin luvun uusissa OPS-perusteissa (2003/4 ja 2014/15) haettiin omaa identiteettiä ET:lle, esim. yhteiskunta- ja kulttuuritieteitä. Ongelmana päällekkäisyys (filosofian lisäksi esim. yk-oppi ja terveystieto) ja uskontojen oppilaiden ”osattomuus” yleisesti tarpeellisissa asioissa (esim. ihmisoikeudet).

ET ja filosofiaa lapsille ET:n didaktiikka perustuu pitkälle ns. filosofiaa lapsille -liikkeen ajatuksiin. Vuoden 2010 tuntijakouudistuksen yhteydessä monet kasvatustieteilijät ja filosofit esittivät peruskouluun uudeksi oppiaineeksi ”filosofiaa lapsille”. Aloite ei kantanut hedelmää ja et:n taustavoimien suhtautuminen siihen ei ollut yksiselitteistä. Ongelman muodostaa uskonnottomien kotien tilanteen puolustaminen.

Uskonnottomat ET:stä Työtä ET:n puolesta ovat pääsääntöisesti tehneet uskonnottomat, joista monet ovat samalla pyrkineet ”uskonnonopetuksen lopettamiseen kouluista” (esim. vapaa-ajattelijat). Suhtautumisessa kaksi linjaa 1. Nykymalli on hyvä ja/koska siinä ET on uskonnottomien oma oppiaine. 2. ET on niin hyvä ja kasvatuksellisesti tärkeä oppiaine, että sen pitäisi kuulua kaikille. looginen yhdistelmä (ei kovin yleinen, mutta esim. Vasemmistoliiton kanta) → uskonnon korvaaminen ET:llä Huom. myös uskonnon opettajat/didaktikot jne. ovat yleensä suhtautuneet ET:hen myönteisesti (osana nykymallia ja/tai sinänsä hyvänä oppiaineena).

ET vapaasti valittavaksi? Merkittävä käänne 2010: Vapaa-ajattelijain liitto ry TIEDOTE Elämänkatsomustieto avattava kaikille Vapaa-ajattelijain mielestä on tullut aika avata uskonto ja elämänkatsomustieto toisilleen vaihtoehtoisiksi kaikille oppilaille. Liitto taisteli aikanaan menestyksellisesti elämänkatsomustiedon saamiseksi oppiaineeksi uskonnottomille. Nyt tilanne on muuttunut. Opetuksessa on moniin eri uskontoihin kuuluvia, ja kirkkoihin kuulumattomien määrä on lisääntynyt ja lisääntyy edelleen voimakkaasti. Myös perustuslaki edellyttää kansalaisten tasapuolista kohtelua. Niinpä myös ev.lut. kirkkoon kuuluville tulee sallia mahdollisuus valita uskonnon sijasta elämänkatsomustieto.

kamppanja Eduskuntavaaliteemaksi 2011 eduskuntavaaleissa → enemmistö suurimpien puolueiden ehdokkaista kannatti vapaata valintaa (tietyissä vaalikoneissa). Erityisen merkittävää on, että näin teki myös Kataisen hallituksen ensimmäinen opetusministeri e_elamankatsomustiedon_tunnit_ html Vapaasta valinnasta on myös eduskunnassa tehty lakialoite (ei päässyt eteenpäin valiokunnasta).

ET:n tulevaisuus ET:n ongelmana marginaalisuus suurten kaupunkien ulkopuolella, josta seuraa mm. huonot opetusjärjestelyt epätietoisuus OPS:sta opettajien epäpätevyys ja suuri vaihtuvuus yhdysryhmät tahallinen ja tahaton hallinnollinen sorto jne. → ET:n avaaminen varmasti oppiaineelle ratkaiseva edistysaskel, mutta …

Poliittinen todellisuus On hyvä huomata, että koko mutkikkaan nykymallin (”tunnustukseton” oman uskonnon opetus/14 OPS- perusteet samoihin rinnakkaisaineisiin/rekisteröidyt uskonnolliset yhdyskunnat yleissivistävän koulutuksen määritysperustana) logiikan ytimessä on, että ev.-lut. oppilaiden (”enemmistön”) on ollut pakko osallistua omaan opetukseensa. → Mitä koko mallille tapahtuu, jos ET avataan? Evankelis-luterilaisen kirkon piirissä nykymallin varauksettomaan tukemiseen on kyllä tullut säröjä parin dian päästä mainittujen kehityskulkujen takia. Kehityksen taustalla on huoli uskonnon opetuksen marginalisoitumisesta.

Lopputulos Niin kuin 1920-luvulla ja lähes aina sen jälkeenkin kirkollisten piirien vaikutusvalta on osoittautunut ratkaisevaksi eikä ehdotus et:n vapaasta valinnasta päätynyt perusopetuksessa edes työryhmän ehdotukseen. Kaikki aloitteet ovat eduskunnassa kaatuneet alkumetreille. Perusopetuksen tuntijakoratkaisussa (VN asetus 422/2012, ) valtioneuvosto karsi yhden et:n/uskonnon tunnin.

Etiikka

Kysymys sekulaarista etiikasta Sekulaari = uskonnoton Alun perin moraalikasvatus ei ollut koulun vaan yhteisön, kotien ja viime kädessä kirkon asia luvulla etiikasta tuli kouluissa osa uskontoa (aiemmin vain filosofiaa). Mikael Soinisen 1920-luvun alkuperäisessä ehdotuksessa oli uskonnon lisäksi kaikille pakollista siveysopin opetusta (etiikkaa/moraali- ja tapakasvatusta) Kirkolliset piirit halusivat kuitenkin tämän kuuluvan edelleen uskontoon. He voittivat ja siveysoppi liitettiin uskonnonhistoriaan ja sitä opetettiin vain uskonnonopetuksesta vapautetuille.

Uskonto ja etiikka Sääty-yhteiskunnassa moraalisäädökset olivat paikoin tiukkoja ja juridisia. Kirkko vastasi supernaturalistisesta moraalista, jossa epä eettisen käyttäytymisen uhkana oli joutuminen kadotukseen. Erityisesti 1960-luvulta lhtein kirkon rooli on vahvasti muuttunut etiikan opetus on kytketty ns. elämänkysymysten käsittelyyn (standardinomaisesti abortti ja eutanasia). Uskontojen määrän kasvaessa uskonnon ja moraalin kytkemisen ongelmallisuus tulee helpommin näkyväksi.

ET ja etiikka Sisällöllisesti ET oli alun perin ensisijassa etiikkaa (ihmisoikeusetiikkaa ja filosofista etiikkaa) ja 1990-lukujen taitteessa uusi keskustelu etiikan ja uskonnon opetuksesta. Tämä liittyi ’uuteen’ tiedon- ja oppimiskäsitykseen, monikulttuuristumiseen ja ’filosofia-buumiin’. Keskustelussa oli esillä elämänkatsomustiedon valinnaisuus ja/tai sekulaarin etiikan opetus kaikille oppilaille, seurauksena: 1. ET ei valinnaiseksi eikä pakolliseksi, mutta se on uskonnon kanssa valinnainen lukiolaisille, jotka aloittavat lukiokoulutuksen 18 täytettyään filosofiasta tuli pakollinen lukioaine katsomusaineiden aineryhmässä (sisältäen etiikan syventävän kurssin).

ET ja sekulaari etiikka, taas!? Vuonna 2010 ensin opetusministeri Henna Virkkunen (kok.) ja Opetus- ja kulttuuriministeriön perusopetuksen tavoitteiden ja tuntijaon uudistamista pohtinut työryhmä ehdotti (taas) etiikkaa perusopetuksen oppiaineeksi. ” Työryhmä esittää, että perusopetuslakia muutetaan siten, että etiikka sisällytetään perusopetuksen oppimäärään ja siltä pohjalta etiikkaa voidaan tarkastella tuntijaossa perusopetuksessa opetettavana oppiaineena, joka kuuluisi Yksilö, yritys ja yhteiskunta -oppiainekokonaisuuteen. Työryhmälle tulleissa esityksissä on korostettu eettisten kysymysten tarkastelun ja toisaalta filosofisen ajattelun ja yhteiseen pohdintaan perustuvan vuorovaikutuksen tärkeyttä nyky-yhteiskunnassa ja myös perusopetuksessa. … Suomalaisen yhteiskunnan muuttuessa aiempaa monikulttuurisemmaksi tarvitaan mahdollisuus katsomusaineiden rajat ylittävään eettisten peruskysymysten ja suomalaisen yhteiskunnan arvojen ja asenteiden tarkasteluun ja yhteiseen pohdintaan. … Työryhmä esittää, että etiikkaa voidaan opettaa joko osana oman uskonnon tai elämänkatsomustiedon opetusryhmien opetusta tai kaikille katsomusryhmille yhteisesti. 1. (Perusopetus 2020, OKM muistioita 2010:1, s. 146.)

Uskonnon edustajat etiikasta Silloinen arkkipiispa Jukka Paarma tuomitsi ajatuksen kirkolliskokouksen avajaispuheessaan (toukokuu 2010). ” Uskontotuntien määrä sen sijaan uhkaa vähetä. Arveluttavin syy siihen näyttää olevan ajatus uskontotuntien osittaisesta korvaamisesta kaikille yhteisellä etiikalla. … periaatteessa ajatus etiikan opetuksesta, joka on irrotettu uskonnoista ja niiden arvoista, herättää kysymyksiä. Pelkkä etiikka sinänsä olisi relativistista, kuvailevaa. Sellaisena se ehkä opettaisi määrittelemään, mutta ei kasvattaisi moraaliseen kannanottoon vaan helposti kyyniseksi relativistiksi. Katsomusaineiden painopiste siirtyisi uskonnottomaan tai ateistiseen suuntaan.” Samantapaista kantaa edusti Suomen uskonnonopettajien liitto (SUOL) kannanotossaan: ” Mielestämme kaikille yhteinen etiikan kurssi ei ole hyvä ratkaisu. Jos tähän suuntaan mennään, sen on oltava esim. ”suurten uskontojen ja katsomusten etiikka ja elämänkysymykset” –tyyppinen kokonaisuus. … se olisi parempi kuin pelkkä etiikka, joka on relativistista, määrittelevää ja kuvailevaa, mutta ei ohjaa itsessään eettiseen kannanmuodostukseen tai toimintaan. Etiikka myös avaisi oven uudelle perusopetuksen oppiaineelle, filosofialle. …Kyllä eettinen ajattelu pohjautuu aina arvoihin, ja uskonnot muodostavat sen pohjavirran, jolta arvot nousevat.”

Eettinen ja moraalikasvatus Kannanotto kysymykseen etiikan opetuksen oikeutuksesta edellyttää perehtymistä asiaan → ekskursio toisille dioille.

Yhteinen katsomusaine

Draaman seuraava näytös: uskontotieto Keväällä 2012 (vielä ennen VN:n päätöstä perusop. tuntijaosta), keskustelu ryöpsähti uudelleen käyntiin, kun HY:n uskonnon didaktiikan professori (teol. tri) Arto Kallioniemi ehdotti kaikille yhteistä uskonto- /katsomusainetta. VN:n kesäkuisesta päätöksestä huolimatta aiheesta keskusteltiin kiivaasti koko vuosi (kiivaasti SK:ssa, HS:ssa; Opettaja-lehdessä ja sitä on viimeksi koottu niin & näin -lehteen.).SK HSOpettaja- niin & näin

Katsomusrintamalla ei mitään uutta! Professori Kallioniemen ehdotus synnytti laajan keskustelun, mutta ei välittömästi johtanut mihinkään. OKM aikoi perustaa asiaa pohtimaan laajan työryhmän, muttei koskaan tehnyt niin. Poliitikot näyttävät välttävän vakavia ratkaisuja katsomusainekysymyksissä. Vaikka alan toimijoille on selvää, että jotain pitäisi tehdä, poliittinen päättäjä ei halua ottaa siitä vastuuta, koska asia on tavattoman vaikea ja siihen liittyy paljon ristiriitaisia ja vahvoja intressejä.

Draaman seuraava näytös: Kulosaari Professori Kallioniemen ehdotuksen suuntaan vievä käytännön opetusjärjestely-kokeilu Kulosaaren yhteiskoulussa on vaikuttanut paljon enemmän. Kulosaaressa kokeilu jossa osa uskontosidonnaisten ryhmien ja ETn opetuksesta suoritetaan 7. ja 8. luokalla yhteisillä tunneilla (nyttemmin myös 9. lk). Kokeilu on saanut paljon julkisuutta ja mm. silloinen pääministeri Katainen piti sitä esimerkkinä "erittäin hienosta sosiaalisesta innovaatiosta".

Kulosaaren kokeilun laillisuus isopetusta/a isopetusta/a en+yhteisopetuksesta+sai+varovaisen+my%C3%B6nteisen+vastaanoto n/a en+yhteisopetuksesta+sai+varovaisen+my%C3%B6nteisen+vastaanoto n/a a a ohtaa+ennen+n%C3%A4kem%C3%A4tt%C3%B6m%C3%A4%C3%A4 n+luovuuteen/a ohtaa+ennen+n%C3%A4kem%C3%A4tt%C3%B6m%C3%A4%C3%A4 n+luovuuteen/a ohtaa+ennen+n%C3%A4kem%C3%A4tt%C3%B6m%C3%A4%C3%A4 n+luovuuteen/a ohtaa+ennen+n%C3%A4kem%C3%A4tt%C3%B6m%C3%A4%C3%A4 n+luovuuteen/a AVIn päätös: laillista on (tosin…)

Kulosaaren mallin leviäminen Kulosaaren malli on levinnyt kulovalkean tavoin. Yhtenä motiivina ovat säästöt. Toinen motiivi ovat vähemmistöuskontojen opettajat (vaikea löytää päteviä, tuntien vähyys → kiertävät jopa 20 koulussa). Jo ennen Kulosaarta tällaista opetusta oli ”kokeiltu” siellä täällä, mutta ilman todellista yhdistämispyrkimystä (esim. Heinola, AVI 2010). Kulosaaren jälkeen/yhteydessä esim. Turussa ja Joensuun norssissa. Syksyllä 2016 suuri(n?) osa kunnista joka tukee kokeilua tai ainakin sallii sen.

Kulosaaren mallin ongelmia On tärkeä huomata, että kyse on opetusjärjestelyistä (kuten jos kemiaa ja fysiikkaa opetettaisiin samassa ryhmässä) ei oppiaineista, joista päättää eduskunta eikä OPS-perusteista, joista päättää OPH. Oppilaan kannalta riskinä on, ettei saa oman OPS:n mukaista opetusta, mikä rikkoo lakia. Opettajan kannalta riskinä on, että samalla palkalla joutuu opettamaan 2/3+-kertaisen määrän asiaa hyvin heterogeeniselle joukolle. Toisin kuin Kulosaaressa takana ei yleensä ole aitoa didaktista asiantuntemusta ja kehittämistä.

Draaman seuraava näytös: Kansalaisaloite julkaistiin kansalaisaloite ( joka tuli virallisesti allekirjoitettavaksi ( Ns. Katsomus-ryhmän tavoitteena on kansalaisaloitteen tekeminen koulun katsomusopetuksen muuttamiseksi. Katsomus-ryhmään kuuluu joukko helsinkiläisiä rehtoreita ja opettajia. (Ks. Aloite keräsi vain n kannattajaa eikä mennyt läpi. Samaan aikaan kansanedustaja Eeva-Johanna Eloranta (sd) on tehnyt samantapaisen aloitteen, jonka nimessä on ensinnä ”uskonto”. Sekin vaikuttaa jäävän valiokuntaan.

Lukio ja yliopisto

Ylioppilaskirjoitukset ja ET lukiossa Yo-kirjoituksiin on kohdistunut paljon huomiota työurien pidentämisen vuoksi. Yo-kirjoitusten rakenne on muuttunut merkittävästi v rakenneuudistuksen ja v ainereaaliuudistuksen vuoksi. Lukio ja yo-kirjoitukset murroksessa (mm. sähköistyminen). ET:n tilanne on vaarallinen, koska kurssit eivät toteudu. Uskonnon ja ET:n kirjoittajamäärät ovat romahtaneet terveystiedon rynnistyksen seurauksena: 2006: Uskonto 5946 ilmoittautunutta, ET: : Uskonto 2270 ilmoittautunutta, ET: 203

Draaman seuraava näytös: Lukion tuntijako Lukiontuntijakotyöryhmä ehdotti joulukuussa 2013 reaaliaineiden kurssien muuttamista laajasti valinnaisiksi. Lukiontuntijakotyöryhmä Uskonnolla (ja ET:llä) ja terveystiedolla erityisasema lainsdäädäntöteknisistä syistä. YO-kirjoitussuosion romahtamisen vuoksi tämä olisi merkinnyt oppiaineiden alasajoa (ja siten ehkä yhdistymistä). Opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen lukion kehittämiskokeilu syksyllä 2016 perustuu samantapaiseen tuntijakoon. Mukaan kuitenkin vain 32 lukiota.

Draaman seuraava näytös: Lukion tuntijako, versio 2/Krista Kiuru Opetusministeri Krista Kiuru (sd.) ei hyväksynyt työryhmän ehdotusta vaan piti lukion tuntijaon aika lailla ennallaan. VN:n asetus ETstä (ja uskonnosta) yksi (vain) pakollinen kurssi pois ja kaksi syventävää lisää. VN:n asetus Viime mainittu iso miinus!

Lukion tuntijako Opetusministeri Kiurun ratkaisu ei ollut vain määrällinen, se oli myös sisällöllinen.Kiurun ratkaisu Etiikka siirrettiin filosofiaan! Koska etiikkaa (eri muodoissa) voi perustellusti pitää perusopetuksessa ET:n ytimenä, tilanne on jännitteinen ja kiinnostava. Ma katsomusainekeskustelussa hyvä ottaa huomioon kysymys etiikan opetuksesta.

ET yliopistossa Vokke työryhmän suositus ET-opintojen sisällöistä yliopistotasolla: Vokke työryhmän 1. Noin 1/3 filosofiaa 2. Noin 1/3 kulttuuri- ja uskontotieteitä 3. Noin 1/6 yhteiskuntatieteitä 4. Noin 1/6 kunkin yliopiston vapaasti valitsemia opintoja Helsingin yliopisto Filosofiaa Kultturiantropologiaa Uskontotiedettä ks.