Uskonnon vapaus ja yhteiskunnan koululaitos

Esitys aiheesta: "Uskonnon vapaus ja yhteiskunnan koululaitos"— Esityksen transkriptio:

1 Uskonnon vapaus ja yhteiskunnan koululaitos
Eero Salmenkivi Opettajankoulutuslaitos

2 Uskonnonvapaus

3 Uskonnon ja omantunnon vapaus
Uskonnonvapauden rajoittaminen (ainakin Euroopassa) kytkeytyy jossain määrin universalistiseen ”lähetysasenteeseen” (vrt. antiikin rajoitettu polyteistinen ja moniuskontoinen suvaitsevaisuus). Yksi tausta uskonpuhdistusta seuranneessa Länsi-Euroopan kirkkojen jakaantumisessa ja uskonsodissa tai paremminkin niiden jälkeisessä rauhanteossa: hallitsijalle oikeus päättää uskonnosta → kysymys vähemmistöistä. Uskonnonvapaus on valistuksen lapsi, kuten yleinen oppivelvollisuus. Valistuksen ihmis- ja kansalaisoikeuksissa uskonnon ja omantunnon vapaus keskeinen heti alkuun (Miehen ja kansalaisen oikeuksien julistus Ranskassa (1789), Itsenäisyysjulistus ja perustuslaki USA:ssa(1776─1789), uskonnon vapaus korostui, koska katolinen kirkko oli merkittävä valistuksen 'vastapuoli'.

4 Uskonnnonvapaus autonomisessa Suomessa
Kirkon ja valtion yhteys periytyi myös autonomiseen Suomeen (1772 hallitusmuoto) Ortodoksisen kirkon erityisasema Vuoden 1905 suurlakko → eduskuntauudistus → papiston suoran vaikutusvallan romahdus valtiopäiväsäätynä → uskonnonvapaus käsittelyyn. Varsinainen uskonnonvapaus kaatui aina viimeistään tsaarin vastustukseen.

5 Itsenäinen Suomi ja 1919 hallitusmuoto
Uskonnonvapaus toteutui lähtökohtaisesti Suomen itsenäistyttyä. 1919 hallitusmuodossa Suomen valtio todettiin uskonnollisesti neutraaliksi. Hallitusmuodon 8 §:ssä kansalaisille taattiin uskonnonvapaus: Suomen kansalaisella on oikeus julkisesti ja yksityisesti harjoittaa uskontoa, mikäli lakia ja hyviä tapoja ei loukata, niin myös, sen mukaan kuin siitä on erikseen säädetty, vapaus luopua uskonnollisesta yhdyskunnasta, johon hän kuuluu sekä vapaus liittyä toiseen uskonnolliseen yhdyskuntaan.

6 1919 hallitusmuoto (jatkoa)
Saman hallitusmuodon § 9 takasi kaikille yhtäläiset kansalaisoikeudet ja -velvollisuudet riippumatta siitä, kuuluiko asianomainen johonkin uskonnolliseen yhdyskuntaan vai jäikö hän kaikkien uskonnollisten yhteisöjen ulkopuolelle. Ns. kirkkopykälä (83) kuitenkin määritteli Suomen evankelis-luterilaiselle kirkolle erityisaseman.

7 1922 uskonnonvapauslaki Lain valmistelua hidasti kirkollisten piirien pelko kirkon jäsenten joukkokadosta. Pelko ei toteutunut. Tästä lähtien kuumin uskonnonvapautta koskeva kysymys on koskenut koulujen uskonnon opetusta. Uskonnonvapauslain 8 §:ssä säädettiin: "Jos uskonnonopetusta valtion tai kunnan ylläpitämässä tai avustamassa kansakoulussa, oppikoulussa tai muussa oppilaitoksessa annetaan jonkun uskontokunnan opin mukaan, on oppilas, joka kuuluu toiseen uskontokuntaan tai joka ei kuulu mihinkään uskontokuntaan, edusmiehen vaatimuksesta vapautettava sellaisesta uskonnonopetuksesta."

8 Ihmisoikeudet ja positiivinen uskonnonvapaus
Koikkalainen, A Uskonnonopetus ja ihmisoikeudet, Ihmisoikeusliitto, Ks. Myös Matilainen, M Ihmisoikeuskasvatus lukiossa — outoa ja itsestään selvää. HY opettajankoulutuslaitos; Tutkimuksia 326. 1900-luvulla keskeinen asiakirja YK:n yleimaailmallinen ihmisoikeuksien julistus (1948), jonka taustalla oli II maailmansodan sotaoikeudenkäynnit (natsien 'lailliset' rikokset ihmisyyttä vastaan). 18 artikla Jokaisella ihmisellä on ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus; tämä oikeus sisältää vapauden uskonnon tai vakaumuksen vaihtamiseen sekä uskonnon tai vakaumuksen julistamiseen yksin tai yhdessä toisten kanssa, sekä julkisesti että yksityisesti, opettamalla sekä harjoittamalla hartautta ja uskonnollisia menoja.

9 Ryhmäoikeudet (Kehitysoikeudet § 28 – 30)

10 Positiivinen uskonnonvapaus
Mm. YK:n piirissä ovat 1900-luvun puolivälin jälkeen nousseet esiin ns. kolmannen aallon ihmisoikeudet. Ne ovat ryhmäoikeuksia ihmisille, joiden ihmisoikeudet muutoin olisivat vaarassa, esim. alkuperäiskansat naiset ja lapset 1900-luvun lopulla uskonnot on joskus mielletty ryhmiksi, joilla voi olla ihmisoikeuksiin kuuluvia ryhmäoikeuksia Tämä on (ainakin) valtauskontojen tapauksessa hyvin ongelmallista. Uskontokunnan ja jäsenten oikeutta harjoittaa uskontoaan ja levittää sitä mm. opettamalla on tältä pohjalta kutsuttu positiiviseksi uskonnonvapaudeksi. Tällainen positiivinen uskonnon vapaus on ollut merkittävä korostus v uudessa uskonnonvapauslaissa.

11 Valtiot ja ihmisoikeudet
Alun perin ihmisoikeuksien painotus oli yksilön suojelemisessa valtiota (tai muita vallanpitjiä) vastaan. Varsinkin TSS-oikeuksissa mukaan tulee valtion velvoite järjestää asia, esimerkiksi maksuton alkeisopetus → toinen tulkinta ”positiiviselle” vapaudelle/oikeudelle = jotain mitä yhteiskunnan tulee järjestää

12 Positiivinen oikeus/vapaus
Sir Isaiah Berlinin erottelu: Positiivinen oikeus/vapaus Negatiivinen vapaus/oikeus Itsehallinta, autonomia, Ulkopuolisten päätöksentekokyky → esteiden ja väliintulon oikeus osallistua puuttuminen päätöksentekoon ("kyky") ("puuttumisen puuttuminen") Oikeus joka pitää järjestää Oikeus tulla jätetyksi rauhaan "Oikeus/vapaus johonkin" "Oikeus/vapaus jostakin" Oikeus positiiviseen toimin- Oikeus välttää harjoittami- taan jollain alalla (harjoitta- seen osallistuminen minen, opettaminen jne.)

13 Oppivelvollisuuskoulu

14 Tradition siirtäminen
Ihminen on poliksessa elävä eläin (Aristoteles) → poliksella on oikeus siirtää perinnettä tuleville sukupolville. Moderni erottelu yhteiskunnan ja yhteisön välillä herättää kysymyksen, kummalle oikeus viime kädessä kuuluu tai miten vastuu pitää jakaa vaarassa, esim. kysymys tyttöjen koulutuksen tarpeellisuudesta tai amishit vs. USA ja kysymys perusopetuksen pituudesta).

15 Koululaitos Kasvatuksessa nykyaikaa luonnehtii järjestelmällinen yleisen oppivelvollisuuden määrittämä koululaitos. Nykyaikaisen demokraattisen valtion toiminta edellyttää jonkintasoista yleissivistävää peruskoulutusta. Aatehistoriallisesti valistuksella oli ratkaiseva rooli koululaitoksen kehityksessä. Länsimaissa oppivelvollisuuskoulu on syntynyt kristillisen koulujärjestelmän pohjalta. Uskonpuhdstuksen (ja vastauskonpuhdituksen) rooli Kirkot tyypillisesti edustamassa yhteisöä, valtiot yhteiskuntaa, mutta: kirkoilla ja valtioilla ollut vahva yhteys .

16 Katsomusopetus ja koululaitos
Kirkkojen vaikutus yleissivistävään koulutukseen on ollut valtava → uskonto on ollut itsestään selvä oppiaine. Valistukseen liittyvä kirkon ja valtion ero (erit. Ranska, USA) sekä 1900-luvulla sekularisoituminen ja uskonnon luonteen muuttuminen ovat muuttaneet tilannetta → kirkon ja valtion ero sekä uskonnonvapauden vaatimus on useissa länsimaissa (esim. Alankomaat), johtanut tilanteeseen, jossa uskonto/katsomusaineet on oppiaine, jota valtio (valtakunnalliset opetussuunnitelmat) ei määrittele.

17 Kysymys sekulaarista etiikasta
Etiikan/siveysopin opetus/tapakasvatuksen opetus ollut pitkään uskonnonopetuksen suuria kiistakysymyksiä. 1800-luvun alkupuolelle asti etiikka oli akateeminen oppiaine filosofian osa-alueena. Kuri, tapakasvatus ym. yleisiä sosialisaatio- ja kasvatustavoitteita, jotka kuuluivat yleiseen yhteisöön kasvamiseen ei oppiaineisiin. Oppivelvollisuuskoulun synnyn yhteydessä (ajallisesti ja ajatuksellisesti ainakin Suomessa) etiikka/siveysoppi sulautettiin uskontoon.

18 Soinisen ehdotus HY kasvatustiteen professorina ja opetusministerinä toiminut Mikael Soininen oli keskeinen vaikuttaja itsenäisen Suomen koululaitoksen kehittämisessä. Hän piti koulun päätehtävänä kasvatta hyvin käyttäytyviä kansalaisia → ehdotti kansakouluun erillistä oppiainetta siveysoppi. Kirkolliset piirit halusivat kuitenkin, ettei etiikkaa eroteta uskonnosta: ”Olkoon kristinopin opetus siveellistä ja siveysopin opetus kristillistä.”

19 Laki kansakoulun järjestysmuodon perusteista (1923)
Oppilaille annetaan enemmistön tunnustuksen mukaista uskonnon opetusta ja koulun uskonnonopetuksesta vapautetuille oppilaille uskonnonhistorian ja siveysopin opetusta. Ei erillistä siveysoppia. Ratkaisi perusrakenteen, jolla Suomessa vielä 2000-luvulla järjestetään katsomusopetusta.

20 Sekulaari etiikka, taas!?
Etiikasta oppiaineena keskusteltiin taas, kun ET:stä rakennettiin uskonnottomien oppiainetta uskontojen historian ja siveysopin tilalle 1980-luvun alussa. Työryhmän esittämän etiikka-nimen tilalle löytyi kuitenkin kompromissi, ’elämänkatsomustieto’, joka tosin usein kääntyy esim. englanniksi ’ethics’/’secular ethics’.

21 Sekulaari etiikka, taas!?
1980- ja 1990-lukujen taitteessa uusi keskustelu etiikan ja uskonnon opetuksesta. Tämä liittyi ’uuteen’ tiedon- ja oppimiskäsitykseen, monikulttuuristumiseen ja ’filosofia-buumiin’. Keskustelussa oli esillä elämänkatsomustiedon tai sekulaarin etiikan opetus kaikille oppilaille, seurauksena: ET ei valinnaiseksi eikä pakolliseksi, mutta se on uskonnon kanssa valinnainen lukiolaisille, jotka aloittavat lukiokoulutuksen 18 täytettyään. 1994 filosofiasta tuli pakollinen lukioaine katsomusaineiden aineryhmässä ja siihen kuului syventävä etiikan kurssi.

22 Sekulaari etiikka, taas!?
Vuonna 2010 ensin opetusministeri Henna Virkkunen (Kok.) ja Opetus- ja kulttuuriministeriön perusopetuksen tavoitteiden ja tuntijaon uudistamista pohtinut työryhmä on taas ehdottanut etiikkaa perusopetuksen oppiaineeksi. Arkkipiispa on (jälleen) tuominnut ajatuksen kirkolliskokouksen avajaispuheessaan (toukokuu 2010). Uusi opetusministeri Jukka Gustafsson (Sdp) asetti uuden virkamiestyöryhmän elokuussa 2011…

23 Uskonnon edustajat etiikasta
Silloinen arkkipiispa Jukka Paarma tuomitsi ajatuksen kirkolliskokouksen avajaispuheessaan (toukokuu 2010). ”Uskontotuntien määrä sen sijaan uhkaa vähetä. Arveluttavin syy siihen näyttää olevan ajatus uskontotuntien osittaisesta korvaamisesta kaikille yhteisellä etiikalla. … periaatteessa ajatus etiikan opetuksesta, joka on irrotettu uskonnoista ja niiden arvoista, herättää kysymyksiä. Pelkkä etiikka sinänsä olisi relativistista, kuvailevaa.  Sellaisena se ehkä opettaisi määrittelemään, mutta ei kasvattaisi moraaliseen kannanottoon vaan helposti kyyniseksi relativistiksi. Katsomusaineiden painopiste siirtyisi uskonnottomaan tai ateistiseen suuntaan.” Samantapaista kantaa edusti Suomen uskonnonopettajien liitto (SUOL) kannanotossaan: ” Mielestämme kaikille yhteinen etiikan kurssi ei ole hyvä ratkaisu. Jos tähän suuntaan mennään, sen on oltava esim. ”suurten uskontojen ja katsomusten etiikka ja elämänkysymykset” –tyyppinen kokonaisuus. … se olisi parempi kuin pelkkä etiikka, joka on relativistista, määrittelevää ja kuvailevaa, mutta ei ohjaa itsessään eettiseen kannanmuodostukseen tai toimintaan. Etiikka myös avaisi oven uudelle perusopetuksen oppiaineelle, filosofialle. …Kyllä eettinen ajattelu pohjautuu aina arvoihin, ja uskonnot muodostavat sen pohjavirran, jolta arvot nousevat.”

24 Sekulaarin etiikan vastustus
Kysymys on valtapoliittinen → argumenttien ei ole tarkoituskaan esittää tosia väitteitä, silti: Taustalla näyttää vahvasti olevan supernaturalistinen metaetiikka, jota ei (kai) voi pitää (edes protestanttisella puolella) pitää kristillisen etiikan luontevimpana tulkintana?

25 Vuoden 2003 uskonnonvapauslaki ja muut voimassa olevat säädökset

26 2003 uskonnonvapausuudistuksen tausta
1950-luvulla ja ja 1970-lukujen taitteessa oli kirkosta eroamisen aaltoja, jotka yhdessä yleisen sekularisoitumiskehityksen kanssa ovat johtaneet keskusteluun uskonnonvapaudesta ja erityisesti koulujen uskonnonopetuksesta. 1960-luvulla lisäksi yhteiskunnan murros ja uusvasemistolaisuus merkittäviä keskustelun herättäjiä. Kirkko ottanut itse ohjat käsiinsä (1966 komitea): Kirkon kasteopetuksen ja koulun uskonnonopetuksen ero Peruskoulu →← uskonnonopetus -lehmänkauppa Pieniä uudistuksia (esim. kirkosta eroamisen sai ilmoittaa myös väestörekisteriin ei aina srk:lle) → merkittäviä uudistuksia ei tapahtunut

27 Kansainväliset velvoitteet
Ihmisoikeusjulistus ei ole sitova asiakirja. Sen pohjalta on laadittu erilaisia sitovia IO-sopimuksia. Tärkeimmät ovat ehkä edelleen vuodeen 1966 KP- ja TSS-sopimukset. Suomi ratifioi molemmat ja ne tulivat voimaan 1976. Tämä avasi tien ihmisoikeusvalituksille. 1978 Vapaa-ajattelijoiden liiton pj. Erkki Hartikainen valitti uskontojen historian ja siveysopin OPS:n uskonnollisuudesta → vauhtia valmisteluun → elämänkatsomustiedosta uusi rinnakkaisoppiaine (1985). ET oli (ja on !/?) suunnattu nimenomaan uskontokuntiin kuulumattomille.

28 Perusoikeusuudistus Kansainväliset velvoitteet edellyttivät myös perustuslain uudistamista. Suuri perustuslakiuudistus Suomessa. Uuden lain luonne näkyy 1 §:ssä Suomen valtiosääntö on vahvistettu tässä perustuslaissa. Valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden ja yksilön vapauden ja oikeudet sekä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa. Suomi osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi sekä yhteiskunnan kehittämiseksi.

29 Perustuslaki uskonnon ja omantunnon vapaudesta
11 § Uskonnon ja omantunnon vapaus Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus. Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.

30 Uskonto ja vakaumus Perusoikeuskomitean alkuperäisessä ehdotuksessa esitys kuului: Jokaisella on uskonnon ja muun vakaumuksen vapaus. Siihen sisältyy oikeus harjoittaa uskontoa ja ilmaista vakaumus... Yksi ongelma tässä liittyy kansainvälisten termien kääntämiseen ja 'vakaumus'-sanan merkitykseen. Kirkolliset piirit ajoivat uskonnolle erityisaseman ja esimerkiksi Juha Seppo (2003) on avoimesti puolustanut uskontojen ja vakaumusten erilaista kohtelua. Haasteena on ihmisoikeusasiakirjojen ja perustuslain tasa-arvosäädösten ja syrjintäkiellon toteutumisen turvaaminen.

31 Uudistuksen polttopiste: uskonnon opetus ja uskonnon harjoittaminen
Koulun uskonnon opetus oli selvästi uskonnonvapauslain uudistamisen kiistellyin kysymys valmistelun kaikilla tasoilla. Valmistelun ytimessä oli kysymys siitä, onko koulun uskonnon opetus uskonnon harjoittamista. Uskonnonharjoittamiseen ei voi pakottaa (kirkkoon kuuluvaakaan). Virsilaulu, rukoilu ja uskonnolliset päivänavaukset sekä monet uskonnossa luontevasti opiskeltavat asiat esim. jumalanpalvelus ovat uskonnonharjoittamista.

32 Tunnustuksellisuus ongelmana
Eduskunnan perustuslakivaliokunta oli 1982 ottanut kantaa siihen, että tunnustuksellinen uskonnonopetus on uskonnonharjoittamista. Silloisen perustus- ja uskonnonvapauslain muotojen takia uskonnonharjoittamiseen pakottaminen ei kuitenkaan loukannut uskonnonvapautta (!) Perusoikeusuudistus (ja Suomen kansainväliset sitoumukset) olivat muuttaneet tilannetta ("Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen").

33 Kuinka säilyttää status quo?
Uskonnonopetuksen merkittävimmät taustavoimat olivat melko tyytyväisiä uskonnon opetukseen. (Myös uskonnottomista suuri osa piti omaa ET:tä hyvänä, ja useilla pienemmillä uskontoryhmillä oli myös omaa opetusta.) Perustuslakia piti kuitenkin tietysti noudattaa ja jos tunnustuksellinen uskonnon opetus oli uskonnon harjoittamista, sen täytyisi olla oppilaalle vapaaehtoista. → uudistuksessa tavoiteltiin vallitsevan rakenteellisen ratkaisun (=ev.-lut oppilaan on osallituttava ev.-lut. opetukseen) säilyttämistä siten, että uskonnonopetusta ei voisi enää tulkita uskonnonharjoittamiseksi.

34 Oman uskonnon opetus Ratkaisun avain oli siirtyminen tunnustuksellisesta uskonnonopetuksesta oman uskonnon opetukseen. Tämän ei pitänyt olla tunnustuksellista, koska se opetussuunnitelmien mukaista yhteiskunnan järjestämää toimintaa, jolla ei ole suoraa kosketusta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Oman uskonnon opetusta puolustettiin mm. positiivisella uskonnon vapaudella. Uskonnon harjoittamista koulun juhlissa ja uskonnon opetuksessa säätelevät ns. a-pykälät eivät tulleet lakiin. OPH on antanut vastaavista asioista ohjeet, mutta vasta v (ks. ja

35 Muutokset perusopetus- ja lukiolaeissa Uskontoa edelleen enemmistön mukaan
Perusopetuslaki 1998/628 13 § ( /454) Uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetus Perusopetuksen järjestäjän tulee järjestää oppilaiden enemmistön uskonnon mukaista uskonnon opetusta. Opetus järjestetään tällöin sen mukaan, mihin uskonnolliseen yhdyskuntaan oppilaiden enemmistö kuuluu. Tähän uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvat oppilaat osallistuvat oman uskontonsa opetukseen. Oppilas, joka ei kuulu tähän uskonnolliseen yhdyskuntaan, voi huoltajan ilmoitettua asiasta perusopetuksen järjestäjälle osallistua mainittuun uskonnonopetukseen.

36 Elämänkatsomustieto koululaeissa
Perusopetuslain 628/1998 uusi 13 § ( /454) Uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomalle oppilaalle, joka ei osallistu 1 momentissa tarkoitettuun uskonnonopetukseen, opetetaan elämänkatsomustietoa. Uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvalle oppilaalle, jolle ei järjestetä hänen oman uskontonsa opetusta, opetetaan huoltajan pyynnöstä elämänkatsomustietoa. Perusopetuksen järjestäjän tulee järjestää elämänkatsomustiedon opetusta, jos opetukseen oikeutettuja oppilaita on vähintään kolme.

37 Muut säädökset PO-laki 13 §
Vähintään kolmelle evankelis-luterilaiseen kirkkoon tai vähintään kolmelle ortodoksiseen kirkkokuntaan kuuluvalle oppilaalle, jotka eivät osallistu 1 momentissa tarkoitettuun uskonnon opetukseen, järjestetään heidän oman uskontonsa opetusta. Muuhun kuin 2 momentissa mainittuihin uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluvalle vähintään kolmelle oppilaalle, jotka eivät osallistu 1 momentissa tarkoitettuun uskonnonopetukseen, järjestetään heidän oman uskontonsa opetusta, jos heidän huoltajansa sitä pyytävät. Jos oppilas kuuluu useampaan kuin yhteen uskonnolliseen yhdyskuntaan, oppilaan huoltaja päättää, minkä uskonnon opetukseen oppilas osallistuu. Uskonnolliseen yhdyskuntaan kuulumaton oppilas voi huoltajan pyynnöstä osallistua myös sellaiseen perusopetuksen järjestäjän järjestämään uskonnon opetukseen, joka oppilaan saaman kasvatuksen ja kulttuuritaustan perusteella ilmeisesti vastaa hänen uskonnollista katsomustaan.

38 Koonti: Säädöstilanne 1. 8
Koonti: Säädöstilanne uskonnonvapauslain ja koululakien muutosten jälkeen Uskontokuntaan kuuluminen määrittää oppilaan saamaa uskonnonopetusta Evankelis–luterilaisen ja ortodoksisen kirkon erityisasema säilyy Opetus järjestetään enemmistön mukaan Vähemmistöjä koskee kolmen sääntö, yksikkönä opetuksen järjestäjä (kunta)!

39 Säädöstilanne, jatkoa Aiemman vapautusmuotoilun sijaan korostetaan oikeutta tiettyyn opetukseen → oppilaat ohjataan automaattisesti enemmistön (evankelis-luterilaisen) opetuksen lisäksi myös ortodoksiseen uskontoon ja ET:hen (so. ortod. ja kirkkoon kuulumattomien ei tarvitse pyytää vapautusta, huom: ainakin ET:n osalta tässä ilmeisesti rikotaan lakia melko yleisesti). Ns. pienryhmäisten uskontojen pitää anoa omaa opetusta, mutta jos he eivät ole anoneet tai opetusta ei järjestetä, he voivat mennä myös ET:hen (enemmistön uskonnon lisäksi)

40 Säädöstilanne, jatkoa Täydellinen vapautusmahdollisuus säilyy, korvaavana opetuksena tällöin joko: uskonnollisen yhdyskunnan antama uskonnon opetus (kokonaisopetuksen tuntimäärä saa tällaisilla oppilailla olla muita alempi, ei numeroa, merkintä todistuksen lisätietoihin) muu opetus (periaatteessa korvaa puuttuvan tuntimäärän, käytännössä kysymys on nimenomaan koulun velvoitteesta järjestää valvottua toimintaa)

41 Säädöstilanne, jatkoa Tavoitteena pysyvyys opetusryhmässä ja sujuvuus, vanhemmilta/lukiolaisilta voi pyytää koko lukuvuotta koskevia ilmoituksia (ks. Mutta: poikkeaminen niistä on heille mahdollista: perustuslain ja uskonnonvapauslain uskonnon ja omantunnon vapaus = korkeampi säädös kuin käytännön sujuvuus! Opettajan osalta siirtyminen merkitsi opettajan ja uskonnollisen yhdyskunnan välisen kytkennän katkeamista → opettajan ei tarvitse kuulua siihen uskonnolliseen yhdyskuntaan, jonka opetusta hän antaa.

42 Ongelmia Taustalla kysymys kirkon ja valtion suhteesta: Suuressa osassa Suomen ev.-lut. kko on edelleen ”koko kansan kirkko”, mutta esim. pääkaupunkiseudulla se on yksi uskonnollinen vaihtoehto muiden joukossa. Kirkko itse ja (sen vaikutusvallan takia) uusi lainsäädäntö keikkuu näiden vaihtoehtojen välissä → katsomusopetuksen perusta jossain määrin auki → Yleissivistävä uskonnonopetuksen malli on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tietyssä historiallisessa tilanteessa (1960-luvulla) omaksuma käsitys uskonnonopetuksesta. Uskonnollisen yhdyskunnan merkittävä rooli (uskonnollinen valinta = jäsenyysvalinta).

43 Ongelmia (jatkuu) Miten malli sopii muiden uskontokuntien käsityksiin uskonnosta (pakotetaanko heidät opettamaan uskontona jotain, joka ei heistä sitä ole tai opettavatko he uskontoa eri tavoin kuin viranomaiset edellyttävä)? Kun näissä uskonnoissa uskontokunnan rooli on enemmistön opetusta keskeisempi, miten mallin toimiminen taataan? Jos mikään ei muuttunut, mihin uskonnon harjoittaminen katosi? Opetushallituksen ohjeessa todetaan yksiselitteisesti: "3. Uskonnon opetuksen luonne Säädösmuutosten ehkä näkyvin muutos on ilmaisun ”tunnustuksen mukainen opetus” muuttaminen ”oman uskonnon opetukseksi”. Tämä ei edellytä uskonnon opetuksen sisältöjen muutosta.”

44 Ongelmia (jatkuu) Enemmistöä edustavat oppilaat voivat kokea itsensä syrjityksi, koska heillä ei ole valinnanvapautta. Ts. esim. Sepon tulkinnassa kirkkoon kuuluminen on hyvin vahva kannanotto, joka sitoo ratkaisevasti henkilön katsomusta ja voidaan kysyä vastaako tämä tilannetta Suomessa. Huom. Muutos lapsen uskonnolliseen yhdyskuntaan kuulumisessa. Miten uskonnonharjoituksen välttäminen käytännön opetuksessa tapahtuu? (Vrt. uimaopetus ilman, että oppilasta saa vaarantaa antamalla hänen kastua.) Ongelmia ovat kokeneet enemmän LO- kuin AO-opiskelijat Esim. ruokarukoukset, ks.

45 Opettajan vastuu Koska lainsäädäntötasolla (ja osin myös opetussuunnitelman perusteiden tasolla) kaikkia ongelmia ei ole ratkottu, opettajalle jää suuri vastuu: Mikä on opettajan oman opetuksen motiivi? Sen tulee olla yhteiskunnan yleinen kasvatustehtävä ja opetussuunnitelmien mukainen opetus. Voiko opettaja tältä pohjalta opettaa kahta eri uskontoa? (Luultavasti ei?) Voiko opettaja tältä pohjalta opettaa jotain uskontoa ja ET:tä? (Luultavasti voi?)