KÖYHYYSFOORUMI – vähäosaisuus Pirkanmaalla klo 10–15 PIRAMK juhlasali OHJELMA Päivän puheenjohtajina toimivat Ulla-Maija Koivula, PIRAMK ja Jaakko Luomahaara, Hämeenkyrön kunta 10–12 Seminaarin avaus / Puheenvuoroja köyhyydestä Pentti Rönkkö, lehtori, yhdyskuntatieteiden laitos, TaY Eija Kattainen, erikoistutkija, STAKES Esa Arajärvi, kehittämispäällikkö, STAKES 12–13 Lounastauko 13–14 Osallisuus-osattomuus -workshopit 3. kerroksen luokkahuoneissa Teemoina lapsiperheet, nuoret, ikääntyneet, maahanmuuttajat ja tulevaisuustyöpaja 14–15 Yhteenvetoa foorumista ja tilaisuuden päätös juhlasalissa

Yhteenvetoa foorumista: Mitä voimme tehdä? 1. Naisten köyhyyttä on tutkittava Suomessa 2. Pätkätyöt kannattavaksi – ei saa vaikuttaa toimeentulotukeen 3. Minimitoimeentuloturva korkeammaksi (opiskelijat, työttömät, kansaneläkkeellä olevat) 4. Tukien hakeminen helpommaksi –ei yhdeltä luukulta toiselle juoksemista 5. Pitkäaikaistyöttömyys kuriin –nuorille töitä! 6. Päällekkäistä tarveharkintaa etuisuuksien myöntämisessä karsittava 7. Veroremontti pienituloisten osalta, kunnallisverotuksen perusvähennystä korotettava 8. Maahanmuuttajien nopea työllistäminen 9. Työkyvyttömät (n ) eläkkeelle 10. Työajan joustojen lisääminen (esim. lapsiperheet, omaishoitajat) 11. Vanhusten hoivatyöhön riittävät henkilöstöresurssit 12. Asumisen kustannukset kohtuulliseksi

Mietittävää kotimatkalle Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä ”Mutta Impivaara, ensin rakettua, hallitsi omanansa Tuomas, mies harteva ja vahva. Missä löytyi se uros, joka olisi rohjennut röystää rintansa Yli-Impivaaran isännän edessä? Suuri oli hänen voimansa, ja mahtia, vakuutta oli hänen olentonsa täynnä. Talonsa töissä ja toimissa ei hän käynyt käsin menolla ja pauhinalla; kuitenkin piti hän kuria ja Herran nuhdetta yllä sekä huoneessa että ulkona vainiolla. Hän oli anteliain kaikista veljeksistä ja kohteli aina laupeudella ja hyvyydellä kärsiviä, kovan onnen lapsia. Ei hän tuossa kysellyt, ei hän tutkiskellut juurta ja perustusta apua-etsivän kurjuuteen. Ei käynyt hän moittimaan miestä, jonka käteen oma syynsä oli saattanut kerjäläissauvan. Kaikille hän antoi, antoi ilman välitystä, aatellen: olethan kuitenkin onneton. Enimmin kaikista hellitteli hän pieniä käypäläistyttöjä, jotka kainosti katsellen, astuivat pelosta vavahtelevalla sydämellä mieron tietä. Kaksi tällaista matkustajaa oli hän ottanut huomaansa, ja heitäpä kasvatettiin ja suosittiin yhtä armaasti kuin omia pienokaisia talossa, joita ei puuttunut, ja olivat he ravakkaita poikia kaikki.”