Katsomusopetuksen säädösten kehitys ja vuoden 2003 uskonnonvapauslaki Eero Salmenkivi Opettajankoulutuslaitos

Suomalainen uskonnonopetusmalli luvulla Perustana Laki kansakoulun järjestysmuodon perusteista (1923). Uskontoa opetetaan enemmistön tunnustuksen mukaan → tunnustuksellista. Enemmistöön kuulumattomat vapautetaan anomuksesta. Muille voidaan opettaa heidän omaa uskontoaan tai UH&SO, myöhemmin ET.

2003 uskonnonvapauslain uudistus 1921 uskonnonvapauslaki oli aikanaan edistyksellinen, mutta alkoi olla monelta osin vanhentunut EU-Suomessa. Syynä erityisesti yhteiskunnan sekularisoituminen. Lain kiistellyimmäksi kysymykseksi muodostui tunnustuksellinen uskonnonopetus, josta tosin ensi sijassa säädetään koululaeissa.

Suomalaisesta sekularisoitumisesta 1950-luvulla ja ja 1970-lukujen taitteessa oli kirkosta eroamisen aaltoja, jotka yhdessä yleisen sekularisoitumiskehityksen kanssa ovat johtaneet keskusteluun uskonnonvapaudesta ja erityisesti koulujen uskonnonopetuksesta luvulla lisäksi yhteiskunnan murros ja uusvasemistolaisuus merkittäviä keskustelun herättäjiä.

Sekularisoituminen ja koulun uskonnon opetus Kirkko ottanut itse ohjat käsiinsä (1966):  Kirkon kasteopetuksen ja koulun uskonnonopetuksen ero  Peruskoulu →← uskonnonopetus -lehmänkauppa  Pieniä uudistuksia (esim. kirkosta eroamisen sai ilmoittaa myös väestörekisteriin ei aina srk:lle) → merkittäviä uudistuksia ei tapahtunut ET:n synnyttyä 1985 ja pienten uskontojen yleistyttyä jonkin verran (alueellisesti hyvin rajatusti), eri uskonnolliset ja uskonnottomat tahot olivat tyytyväisiä malliin.

Kansainväliset velvoitteet Kansainväliset ihmisoikeusasiakirjat lisäsivät 1900-luvun lopulla painetta Suomessa yleisesti lisätä yksilön oikeuksia suhteessa valtioon erityisesti kunnioittaa uskonnonvapautta

Perusoikeusuudistus 1990-luvulla Suomen kansainväliset velvoitteet (IO- sopimukset ja EUhun liittyminen) edellyttivät perustuslain uudistamista → suuri perustuslakiuudistus Suomessa. Uuden lain luonne näkyy 1 §:ssä: ”Suomen valtiosääntö on vahvistettu tässä perustuslaissa. Valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden ja yksilön vapauden ja oikeudet sekä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa. Suomi osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi sekä yhteiskunnan kehittämiseksi.”

Perustuslaki uskonnon ja omantunnon vapaudesta 11 § Uskonnon ja omantunnon vapaus Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus. Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.

Uskonto ja vakaumus Perusoikeuskomitean alkuperäisessä ehdotuksessa esitys kuului: Jokaisella on uskonnon ja muun vakaumuksen vapaus. Siihen sisältyy oikeus harjoittaa uskontoa ja ilmaista vakaumus... Yksi ongelma tässä liittyy kansainvälisten termien kääntämiseen ja 'vakaumus'-sanan merkitykseen. Kirkolliset piirit ajoivat uskonnolle erityisaseman ja esimerkiksi Juha Seppo on avoimesti puolustanut uskontojen ja vakaumusten erilaista kohtelua. Vaarana on ihmisoikeusasiakirjojen ja perustuslain tasa- arvosäädösten ja syrjintäkiellon toteutuminen.

Kuinka säilyttää status quo? Uskonnonopetuksen merkittävimmät taustavoimat olivat melko tyytyväisiä uskonnon opetukseen. (Myös uskonnottomista suuri osa piti omaa ET:tä hyvänä.) Eduskunnan perustuslakivaliokunta oli kuitenkin 1982 todennut, että tunnustuksellinen uskonnon opetus on uskonnonharjoittamista (tuolloin siihen pakottaminen oli lakiteknisten syiden vuoksi sallittua). Perustuslakia piti kuitenkin tietysti noudattaa ja jos tunnustuksellinen uskonnon opetus oli uskonnon harjoittamista, sen täytyisi olla oppilaalle vapaaehtoista → uudistuksessa tavoiteltiin vallitsevan rakenteellisen ratkaisun säilyttämistä siten, että uskonnonopetusta ei voisi enää tulkita uskonnonharjoittamiseksi.

Oman uskonnon opetus Ratkaisun avain oli siirtyminen tunnustuksellisesta uskonnonopetuksesta oman uskonnon opetukseen. Tämän ei pitänyt olla tunnustuksellista, koska se opetussuunnitelmien mukaista yhteiskunnan järjestämää toimintaa, jolla ei ole suoraa kosketusta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Oman uskonnon opetusta puolustettiin mm. positiivisella uskonnon vapaudella. Uskonnon harjoittamista koulun juhlissa ja uskonnon opetuksessa säätelevät ns. a-pykälät eivät tulleet lakiin. OPH on antanut vastaavista asioista ohjeet, mutta ne saivat nykyisen muotonsa vasta v (ks. ja

Muutokset perusopetus- ja lukiolaeissa Uskontoa edelleen enemmistön mukaan Perusopetuslaki 1998/ § ( /454) Uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetus Perusopetuksen järjestäjän tulee järjestää oppilaiden enemmistön uskonnon mukaista uskonnon opetusta. Opetus järjestetään tällöin sen mukaan, mihin uskonnolliseen yhdyskuntaan oppilaiden enemmistö kuuluu. Tähän uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvat oppilaat osallistuvat oman uskontonsa opetukseen. Oppilas, joka ei kuulu tähän uskonnolliseen yhdyskuntaan, voi huoltajan ilmoitettua asiasta perusopetuksen järjestäjälle osallistua mainittuun uskonnonopetukseen.

Elämänkatsomustieto koululaeissa Perusopetuslain 628/1998 uusi 13 § ( /454) Uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomalle oppilaalle, joka ei osallistu 1 momentissa tarkoitettuun uskonnonopetukseen, opetetaan elämänkatsomustietoa. Uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvalle oppilaalle, jolle ei järjestetä hänen oman uskontonsa opetusta, opetetaan huoltajan pyynnöstä elämänkatsomustietoa. Perusopetuksen järjestäjän tulee järjestää elämänkatsomustiedon opetusta, jos opetukseen oikeutettuja oppilaita on vähintään kolme.

Muut säädökset PO-laki 13 § Vähintään kolmelle evankelis-luterilaiseen kirkkoon tai vähintään kolmelle ortodoksiseen kirkkokuntaan kuuluvalle oppilaalle, jotka eivät osallistu 1 momentissa tarkoitettuun uskonnon opetukseen, järjestetään heidän oman uskontonsa opetusta. Muuhun kuin 2 momentissa mainittuihin uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluvalle vähintään kolmelle oppilaalle, jotka eivät osallistu 1 momentissa tarkoitettuun uskonnonopetukseen, järjestetään heidän oman uskontonsa opetusta, jos heidän huoltajansa sitä pyytävät. Jos oppilas kuuluu useampaan kuin yhteen uskonnolliseen yhdyskuntaan, oppilaan huoltaja päättää, minkä uskonnon opetukseen oppilas osallistuu. Uskonnolliseen yhdyskuntaan kuulumaton oppilas voi huoltajan pyynnöstä osallistua myös sellaiseen perusopetuksen järjestäjän järjestämään uskonnon opetukseen, joka oppilaan saaman kasvatuksen ja kulttuuritaustan perusteella ilmeisesti vastaa hänen uskonnollista katsomustaan.

Koonti: Säädöstilanne uskonnonvapauslain ja koululakien muutosten jälkeen Uskontokuntaan kuuluminen määrittää oppilaan saamaa uskonnonopetusta Evankelis–luterilaisen ja ortodoksisen kirkon erityisasema säilyy Opetus järjestetään enemmistön mukaan Vähemmistöjä koskee kolmen sääntö, yksikkönä opetuksen järjestäjä (kunta)!

Säädöstilanne, jatkoa Aiemman vapautusmuotoilun sijaan korostetaan oikeutta tiettyyn opetukseen → oppilaat ohjataan automaattisesti enemmistön (evankelis-luterilaisen) opetuksen lisäksi myös ortodoksiseen uskontoon ja ET:hen (so. ortod. ja kirkkoon kuulumattomien ei tarvitse pyytää vapautusta, huom: ainakin ET:n osalta tässä ilmeisesti rikotaan lakia melko yleisesti). Ns. pienryhmäisten uskontojen pitää anoa omaa opetusta, mutta jos he eivät ole anoneet tai opetusta ei järjestetä, he voivat mennä myös ET:hen (enemmistön uskonnon lisäksi)

Säädöstilanne, jatkoa Täydellinen vapautusmahdollisuus säilyy, korvaavana opetuksena tällöin joko:  uskonnollisen yhdyskunnan antama uskonnon opetus (kokonaisopetuksen tuntimäärä saa tällaisilla oppilailla olla muita alempi, ei numeroa, merkintä todistuksen lisätietoihin)  muu opetus (periaatteessa korvaa puuttuvan tuntimäärän, käytännössä kysymys on nimenomaan koulun velvoitteesta järjestää valvottua toimintaa)

Säädöstilanne, jatkoa Tavoitteena pysyvyys opetusryhmässä ja sujuvuus, vanhemmilta/lukiolaisilta voi pyytää koko lukuvuotta koskevia ilmoituksia (ks. Mutta: poikkeaminen niistä on heille mahdollista: perustuslain ja uskonnonvapauslain uskonnon ja omantunnon vapaus = korkeampi säädös kuin käytännön sujuvuus! Opettajan osalta siirtyminen merkitsi opettajan ja uskonnollisen yhdyskunnan välisen kytkennän katkeamista → opettajan ei tarvitse kuulua siihen uskonnolliseen yhdyskuntaan, jonka opetusta hän antaa.

Ongelmia Jos mikään ei muuttunut, mihin uskonnon harjoittaminen katosi? Opetushallituksen ohjeessa todetaan yksiselitteisesti: "3. Uskonnon opetuksen luonne Säädösmuutosten ehkä näkyvin muutos on ilmaisun ”tunnustuksen mukainen opetus” muuttaminen ”oman uskonnon opetukseksi”. Tämä ei edellytä uskonnon opetuksen sisältöjen muutosta." Enemmistöä edustavat oppilaat voivat kokea itsensä syrjityksi, koska heillä ei ole valinnanvapautta. Ts. esim. Sepon tulkinnassa kirkkooon kuuluminen on hyvin vahva kannanotto, joka sitoo ratkaisevasti henkilön katsomusta, mutta voidaan kysyä vastaako tämä tilannetta Suomessa.