Tieteellinen realismi ja tieteen kehitysdynamiikka Johdatus yhteiskuntatieteiden filosofiaan (Kf 140)

Tausta realismikeskustelulle Positivistinen näkemys teorioista havaintojen ”teknisenä kuvauksena” ei toimi havainnon teoriapitoisuus: tieteelliset havainnot riippuvat teorioista: (1) teoreettinen ymmärrys siitä, mitä havainnossa tapahtuu ja (2) havaintoaineiston teoreettinen tulkinta teorioiden holistisuus: jos teorian antama ennuste on ristiriidassa havaintojen kanssa, voidaan (1) hylätä teoria, (2) muuttaa jotain sen osaa, tai (3) muuttaa oletuksia tutkittavasta kohteesta tai teorian soveltuvuusalasta teorioiden empiirinen alimääräytyneisyys: havainnot eivät välttämättä tee eroa kahden teorian välille Mikä on teoreettisten termien rooli ja mihin ne viittaavat?

Instrumentalismi Hyväksyy positivismin lähtökohdat ja kritiikin vain havaintokäsitteet ovat mielekkäitä / realistisesti tulkittavissa teoreettiset käsitteet eivät käänny havaintokielelle Teoreettiset termit apuvälineitä havaintojen jäsentämiseen eivät viittaa mihinkään Lainomaisten yleistysten ”takana” ei ole mitään Teorioilla ei ole totuusarvoa teoriat eivät ole oikeita tai vääriä, tosia tai epätosia valinta teorioiden välillä perustuu niiden toimivuuteen: jäsennyskyky, selitys- ja ennustusvoima

Tieteellinen realismi Väite 1: Tieteellisillä väitteillä on totuusarvo myös havaittavan ulkopuolella havaittavan ja ei-havaittavan raja on epäselvä ja muuttuva (esim. uudet havaintotavat) jos semanttinen empirismi yleensä ei toimi (ks. luento 3), miksi havaittavuudella olisi merkitystä termin viittaavuudelle? Väite 2: Tiede pyrkii kuvaamaan todellisuutta Väite 3: Tiede onnistuu kuvaamaan todellisuutta myös havaittavan ulkopuolella nykyinen tieteellinen tieto vs. ”lopullinen” tieteellinen tieto kyseessä tieteellisen menetelmän kyky tuottaa tietoa paras käytettävissä oleva tieto vs. varma tieto

Argumentti väitteen 3 puolesta Teorioiden totuus selittää parhaiten niiden toimivuuden ts. päättely parhaaseen selitykseen Ihmeargumentti Hilary Putnam (s. 1926): Mathematics, Matter, and Method: Collected Papers vol.1 (1975) vain tieteellinen realismi voi selittää tieteen edistymisen: kasvava välineellinen menestys (ennusteet, sovellukset jne.) jos ei oleteta tieteellistä realismia, edistys on mysteeri päättely ainoaan (filosofiseen) selitykseen Argumentin kriittiset kohdat: onko päätelmä pätevä? edistyykö tiede?

Konstruktiivinen empirismi Bas van Fraassen (s. 1941): The Scientific Image (1980) Agnostismi tieteellisten teorioiden suhteen teoriat tekevät väitteitä ei-havaittavista asioista (realismi) ei ole keinoja tietää näiden väitteiden totuutta: se edellyttäisi havaintojen vertaamista ei-havaittavaan ja tiede tutkii havaittavaa  ei realismia eikä antirealismia Tieteen pyrittävä empiirisesti päteviin teorioihin: ainoa kriteeri teorian hyväksymiselle on se, että sen väitteet havaittavista asioista ovat tosia – vain sitä voimme testata! instrumentalistinen asenne teorioihin: empiirisen pätevyyden perusteella tehtyjä konstruktioita Ei sosiaalista konstruktionismia (palataan myöh.)

Argumentti konstruktiivisen empirismin puolesta 1) Empiirinen alimääräytyneisyys periaatteessa mistä tahansa voidaan tehdä useita keskenään ristiriitaisia teorioita, jotka sopivat yhteen kaiken havaintoaineiston kanssa ei ole olemassa tieteellisiä menetelmiä, joiden avulla tällaisten teorioiden välillä voidaan valita realistin on vedottava muihin teoreettisiin hyveisiin: selitys- ja ennustusvoima, yksinkertaisuus, yleisyys jne. käytännössä realisti joutuu vetoamaan päättelyyn parhaaseen selitykseen: argumentin keskeinen oletus on, että parhaat selitykset pitävät paikkansa

Argumentti konstruktiivisen empirismin puolesta 2) Päättely parhaaseen selitykseen ei ole pätevä tieteessä muu tieteellinen tieto auttaa valitsemaan parhaan selityksen, mutta tieteen ja todellisuuden suhde on metafyysinen kysymys ei ole olemassa kriteerejä hyvälle metafyysiselle selitykselle mikä ylipäätään on selityksellisten hyveiden yhteys totuuteen? 3) ”Huono joukko” (bad lot) –argumentti vaikka absoluuttisesti paras teoria olisi tosi, mistä tiedämme, milloin meillä on sellainen? paraskin teoriamme voi olla vain paras huonojen joukosta

Realistin vastaus konstruktiivisen empirismin haasteeseen Alimääräytyneisyys on liioiteltua ei ole yhtään konkreettista esimerkkiä kilpailevista mutta empiirisesti yhtäpitävistä teorioista, vaan aina on lopulta löytynyt jokin empiirinen ero on erotettava yhteensopivuus olemassa olevaan empiiriseen aineistoon ja yhteensopivuus kaikkeen mahdolliseen empiiriseen aineistoon Mutta: van Fraassenin argumentti voi silti päteä teorian ja olemassa olevan aineiston suhteeseen tästä seuraa edelleen epäily nykytieteen realismia kohtaan

Realistin vastaus konstruktiivisen empirismin haasteeseen On olemassa teoreettisia hyveitä, jotka lisäävät epäsuorasti yhteensopivuutta havaintoihin esim. yhteensopivuus muiden teorioiden kanssa ja teorian yleisyys lisäävät uskottavuutta Mutta: periaatteessa voisi olla useita empiirisesti yhtäpitäviä teoriajoukkoja... Optimismi tieteellisen edistyksen suhteen paras mahdollinen teoria tulee joskus vastaan tieteen edetessä teoriat lähestyvät totuutta, tulevat totuudenkaltaisemmiksi (Ilkka Niiniluoto)

Realistin vastaus konstruktiivisen empirismin haasteeseen Havaittavuus ei ole ainoa argumentti olemassaolon puolesta: voimme manipuloida havaitsematonta Ian Hacking (s. 1936): If you can spray them, they are real. Mutta: kuvaisiko toinen teoria eri tavalla sen, mitä manipuloidaan? Havaintoaineisto vs. ilmiöt vs. teoreettiset oliot perinteinen keskustelu koskee teoreettisia olioita ilmiöt havaittavia mutta teoreettisesti jäsennettyjä: mikä on konstruktiivisen empirismin suhde ilmiöihin? Avoin kysymys: kuinka paljon kiistassa on kyse merkitysteoriasta? eri teoriat voivat puhua samasta asiasta toistensa ohi, jos ne käsitteellistävät havainnot ja todellisuuden eri tavoilla johtaako tämä teorioiden yhteismitattomuuteen?

Thomas Kuhn ja tieteellisten vallankumousten rakenne Thomas Kuhn (1922–1996): The Structure of Scientific Revolutions (1962) Kyseenalaistaa tieteellisen edistyksen ajatuksen uudet teoriat (vain) uusia tapoja jäsentää todellisuutta teoriat ovat keskenään yhteismitattomia, vertailukelvottomia haaste realismille ja tieteen rationaalisuudelle Osaltaan tieteenfilosofian naturalistisen käänteen taustalla kritisoi positivistien yksinkertaistavaa kuvaa tieteestä naturalistinen käänne: kiinnostus tosiasialliseen tieteeseen (tieteelliset käytännöt, tieteen historia, erityistieteet) ja tieteelliseen tietoon tieteestä

Thomas Kuhn: paradigman käsite Tutkimusalan ydinoletukset ja -käytännöt metafyysiset ja muut perustavat oletukset tutkimuskohteesta yleisesti hyväksytyt teoriat kriteerit sille, mikä on tärkeää tutkimusta selitysperiaatteet ja päättelysäännöt: hyväksytyt välineet löytää ratkaisut tutkimuskysymyksiin ja kriteerit arvioida esitettyjä ratkaisuja säännöt tulosten esittämistä ja keskustelua varten Tieteenalamatriisi yhteinen koulutus ja jaettu teoreettinen tausta: kirjallisuus, suullinen traditio, malliesimerkit ongelmanratkaisusta jne. jaetun taustan tuomat jaetut oletukset, intuitiot ja tiedolliset arvot ylläpitää yhteistä paradigmaa

Thomas Kuhn: paradigman käsite Merkittävä osa paradigmasta on hiljaista tietoa malliesimerkit tavasta ratkaista ongelma, taito tehdä oikeita tulkintoja havaintoaineistosta jne. eksplikoimatonta tietotaitoa tutkijaksi opitaan oppimalla käytännöt Paradigma mahdollistaa tutkimuksen etenemisen: kommunikaatio (yhteinen tapa käsitteellistää asiat) yhteismitallinen arviointi: jaetut kriteerit hyvälle tutkimukselle erikoistuminen ja työnjako organisoitua Malliesimerkkinä paradigmaattisuudesta luonnontieteet

Tieteen kehitys Kuhnilla: 1) Esiparadigmaattinen tiede Tieteenalan esihistoria (esitiede) Kaoottista ja koulukuntaista kilpailevia tapoja käsitteellistää tutkimuskohde, määritellä tutkimuksen päämäärät, ratkaista ongelmia ja arvioida tuloksia eri koulukuntien välillä ei yhteismitallisuutta: ei kommunikaatioita, ei keinoja ratkaista erimielisyyksiä Tieteen perustaa koskeva keskustelu ja filosofiset kysymykset vahvasti läsnä metodologiset ja tulkinnalliset kysymykset tärkeämpiä kuin (sisällölliset) ilmiöitä ja selityksiä koskevat kysymykset peruskäsitteistö, metafyysiset oletukset jne. eivät tarkkaan määriteltyjä Osa ihmistieteistä tässä vaiheessa?

Tieteen kehitys Kuhnilla: 2) Normaalitiede Tapahtuu saavutetun paradigman sisällä tutkimus perustuu laajalle yhteisymmärrykselle perusasioista hyväksyttyjen teorioiden täsmentämistä ja uusien sovellusten etsimistä uusien tulosten (miltei) mekaanista tuottamista teoreettiset erimielisyydet ratkaistavissa yksimielisesti Asenne tutkimukseen: ”palapelin rakentamista” kaikkiin ongelmiin oletetaan olevan vastaus paradigman puitteissa, kyse on ongelman oikeasta oivaltamisesta Tieto kasaantuu kuva tutkimuskohteesta täydentyy ja tarkentuu: kohteesta opitaan uusia tosiasioita Apuoletuksia korjataan tarpeen mukaan

Tieteen kehitys Kuhnilla: 3) Tieteelliset kriisit Anomalioiden (poikkeamien) kasaantuessa tutkimusohjelma joutuu kriisiin anomaliat ovat mahdollisia vain normaalitieteessä vakavat anomaliat ja anomalioiden määrä ohjaavat yhä useammat tieteilijät niiden pariin spekulatiivisia hypoteeseja anomalioiden ratkaisemiseksi, voivat edellyttää teorioiden muuttamista vaihtoehtoisia tulkintoja paradigmasta, erimielisyyttä Paradigma hajoaa filosofiset kysymykset esiin, kilpailevia teorioita ja koulukuntia esitieteellistä tilaa muistuttava vaihe Tieteellinen vallankumous omaksutaan uusi paradigma, joka selittää anomaliat paremmin, mutta säilyttää osan vanhan paradigman hyveistä

Kuhn: syitä epäillä tieteen edistystä Tieteen historiallinen epäjatkuvuus: normaalitieteessä tieto kasautuu, vallankumouksessa vaihtuu se, mitä tiedetään uusi paradigma ei välttämättä ratkaise kaikkia ongelmia, jotka vanha ratkaisisi Paradigmojen yhteismitattomuus: metodologiset näkemykset muuttuneet: (1) mielekkäät kysymyksenasettelut, (2) hyväksyttävät tutkimusmenetelmät ja (3) oikea tulosten tulkinta näkemykset maailmasta muuttuneet (mahdollisesti myös metafyysiset oletukset) terminologia muuttunut, vanhoilla termeillä uusia merkityksiä kommunikaatio paradigmojen välillä vaikeaa

Kuhn: syitä epäillä tieteen edistystä Havainnon teoriapitoisuus: eri paradigmoissa erilaisia tapoja ymmärtää… …mitä havainnoissa tapahtuu …millaiset havainnot ovat oleellisia …miten havaintoaineistoa tulkitaan …millaisia päätelmiä voidaan tehdä …miten hypoteesit konfirmoidaan Muutoksen irrationaalisuus: koska teorioiden suora vertailu on mahdotonta, voittajaparadigmaa ei todisteta, siitä vakuututaan Johtopäätös: ei yksiselitteistä mittapuuta tieteen edistymiselle eri teoriat kuvia "eri maailmoista”

Kritiikkiä Kuhnin näkemykselle Onko paradigman käsite liian epämääräinen ja kaikenkattava? Kuhn käyttää sanaa "paradigma" ainakin 21 tavalla kaikki paradigman piirteet eivät välttämättä kulje käsi kädessä Onko yhteismitattomuuden ajatus liian vahva? eri teoriat voivat viitata samoihin asioihin, vaikka tekisivät niistä eri väitteitä vaikka eri teorioiden ilmaisuja ei voisi suoraan kääntää toisiksi, ne molemmat voidaan ymmärtää vanhoja malliesimerkkejä ja metodeja voi tarkastella myös uuden paradigman sisällä kommunikaatio-ongelmat paradigmojen välillä: periaatteellisia vai kiinnostuksen puutetta?

Kritiikkiä Kuhnin näkemykselle Onko väite havaintojen teoriapitoisuudesta liian vahvasti tulkittu? vaikka havainnot tulkitaan eri tavalla, niiden tuottamisesta voidaan olla yksimielisiä  teorioita voidaan verrata samaan havaintoaineistoon (ks. luento 2) Onko Kuhnin näkemys tieteen kehityksestä realistinen? sopii kopernikaaniseen kumoukseen, mutta entä muualle? (tieteenhistorioitsijoiden kritiikki) puuttuuko normaalitieteestä filosofinen pohdinta ja kilpailevat paradigmat? ovatko kriisitieteen valinnat irrationaalisia?

Imre Lakatos ja tieteellisten tutkimusohjelmien testaaminen The Methodology of Scientific Research Programmes: Philosophical Papers Volume 1 (1978) Tutkimusohjelma: joukko toisiinsa liittyviä teorioita, metodologisia periaatteita ja tutkimustavoitteita (= Kuhnin ”paradigma”) tieteenalalla on tyypillisesti useita kilpailevia tutkimusohjelmia, Kuhnin ajatus yhdestä paradigmasta on erikoistapaus ydinoletukset ”kumoutumattomia”: tutkimusohjelmaan sitoutuneet tieteilijät pitävät oikeina, vaikka tulokset näyttäisivät olevan ristiriidassa, anomaliat pyritään selittämään pois apuoletukset vähemmän keskeisinä pidettyjä seikkoja, joustavasti kumottavissa metodologiset säännöt

Imre Lakatos ja tieteellisten tutkimusohjelmien testaaminen Hypoteesien testaaminen tutkimusohjelman sisällä: teoriarelatiivisuus: todistusaineiston suhteellisuus teorioihin yksittäiset seikat eivät kumoa koko tutkimusohjelmaa, vaikka johtaisivat muutoksiin teorioissa Tutkimusohjelmien testaaminen: teorioiden, menetelmien jne. toimivuus tutkimusohjelman progressiivisuus: tutkimusohjelma tuottaa uusia empiirisesti toimivia teorioita regressiiviset tutkimusohjelmat hylättävä ”kriisit” ja tutkimusohjelmien kilpailu osa tieteen rationaalisuutta Filosofiset oletukset tutkimusohjelman ytimessä esim. metafyysiset oletukset (henki, materia jne.) empiirisesti testattavissa osana tutkimusohjelmaa?

Kriittinen tieteellinen realismi Esim. Ilkka Niiniluoto (s. 1946) Critical Scientific Realism (2002) huom. eri asia kuin Roy Bhaskarin (s. 1941) ”kriittinen realismi” (eristäytynyt yhteiskuntatieteenfilosofinen koulukunta) Käsitteellinen pluralismi: tieto riippuu myös valitusta käsitteellisestä viitekehyksestä  eri teoriat voivat kuvata samaa maailmaa eri tavoin Fallibilismi: kaikki tieto on epävarmaa, mutta tämä ei tee ontologisia sitoumuksia epäoikeutetuksi  käytännöllinen rationaalisuus Totuudenkaltaisuuden käsite: Niiniluoto: Truthlikeness (1987) vaikka parhaat teoriat olisivat tarkkaan ottaen epätosia, ne ovat totuudenkaltaisempia  teoreettinen rationaalisuus