Johdatus yhteiskuntatieteiden filosofiaan (Kf 140)

Esitys aiheesta: "Johdatus yhteiskuntatieteiden filosofiaan (Kf 140)"— Esityksen transkriptio:

1 Johdatus yhteiskuntatieteiden filosofiaan (Kf 140)
Pekka Mäkelä Puhelin: Työhuone: 529 (Unioninkatu 40 A, 5. krs)

2 Suoritus ja kurssimateriaalit
Oheislukemisto Panu Raatikainen: Ihmistieteet ja filosofia (Gaudeamus 2004) tenttiin kysymys kirjasta ja luennoista Luennot: Ke 10–12, PR aud XIII To 10–12, PR aud XIII Tentti to 3.3. luentojen diat ja muuta infoa

3 Kurssin sisältö Yleinen tieteenfilosofia
ke Johdanto + demarkaatio + tieteenfilosofian historiaa to Tieteellinen päättely ke Teoriat ja havainnot to Tieteellinen realismi ja tieteen kehitysdynamiikka ke 2.2. Tieteellinen selittäminen Ihmistieteiden erityiskysymyksiä to 3.2. Ihmistieteiden erityispiirteitä ke 9.2. Intentionaalisen toiminnan selittäminen to Sosiaalinen todellisuus ke Tiede ja arvot to Tieteen etiikka ke 23.2. to 24.2 ti 2.3. Kertausta

4 Tieteenfilosofia Tiede on ylin tiedollinen auktoriteetti
mikä on tieteellisen tiedon oikeutus? oikeutus perustuu tiedonmuodostuksen tapaan  Miten (hyvä) tiede toimii? (metodologia) mikä on tiedettä? (demarkaatio) miten tiede rakentaa kuvaa maailmasta? (tieteellinen päättely) miten tiede kuvaa maailmaa? (tieteellisten teorioiden luonne ja suhde havaintoihin, tieteen edistyminen) miten tiede selittää havaittuja ilmiöitä? (tieteellinen selittäminen) Mikä on tieteellisen tutkimuksen kohteen luonne? tiedekohtainen kysymys  erityistieteiden filosofiat Mikä on tieteen suhde arvoihin? tieteen arvovapaus, tieteen etiikka

5 Tieteenfilosofia Yleinen tieteenfilosofia Erityistieteiden filosofiat
tieteellinen metodologia yleensä Erityistieteiden filosofiat erityistieteiden (biologia, taloustiede, kirjallisuudentutkimus jne.) metodologiset taustaoletukset ja erityiskysymykset erityistieteiden kohteisiin liittyvät käsitteelliset kysymykset (mikä on biologinen laji? mistä on kyse taloustieteen ”rationaalisessa valinnassa”? mikä on kirjallinen genre?) erityistieteen metafyysiset taustaoletukset usein filosofian ja erityistieteen rajapintaa, jota tutkitaan sekä filosofiassa että erityistieteen sisällä (esim. yhteiskuntateorian puitteissa sosiologiassa)

6 Yhteiskuntatieteiden filosofia
Yleisen tieteenfilosofian sovelluskohde Erillisten yhteiskuntatieteiden filosofiat taloustiede, sosiologia yhteiskuntatieteiden metodologiat ja niiden kohteisiin liittyvät filosofiset kysymykset Ihmistieteiden metodologinen erityislaatu? inhimillinen toiminta, kulttuuriset merkitykset, arvosidonnaisuus kokeellisuus ja selittäminen vs. tulkinta ja ymmärtäminen? Yhteiskuntatieteiden kohde filosofisesta näkökulmasta inhimillinen toiminta yhteisöllisyyden, kulttuurin ja sosiaalisten ilmiöiden luonne Yhteiskuntatieteiden yhteys normatiivisiin kysymyksiin tutkimuskohteella poliittista merkitystä

7 Yhteiskuntatieteiden filosofian yhteydet muuhun filosofiaan
Yhteys teoreettiseen filosofiaan yleinen tieteenfilosofia mielen filosofia: inhimillisen toiminnan luonne ja selittäminen ontologia: sosiaalisen todellisuuden luonne Yhteys yhteiskuntafilosofiaan yksilön suhde yhteisöllisiin ja kulttuurisiin rakenteisiin (toiminnan vapaus ja poliittinen argumentaatio) yhteydet erityiskysymysten tasolla: valta, identiteetti, peliteoria Metaetiikka moraalipsykologia toiminnan filosofian ala-alueena vapaan tahdon käsite ja toiminnan vastuullisuus

8 Mitä on tiede? Kuvaileva (deskriptiivinen) kysymys
(1) tiede tutkimusprosessina: toimintaa, jota määrittelevät tietyt päämäärät ja menetelmät yhteisö, joka ylläpitää tätä toimintaa + materiaalinen perusta (2) tiede menetelmänä: tieteelliseksi hyväksytyt menetelmät (3) tiede tietona: tieteen nykyiset tulokset tieteen lopulliset tulokset Arvioiva (normatiivinen) kysymys mitä tulisi pitää tieteenä?  (1) millaista on hyvä tiede?  (2) mikä on tieteellisen tiedon asema?  (3)

9 Tieteen päämäärät ja menetelmät
Tiedolliset päämäärät tieto ja ymmärrys ihmisestä ja maailmasta Välineelliset päämäärät teknologia, kommunikaatio, politiikka jne. ”Tieteellinen menetelmä” menetelmät, jotka johtavat parhaaseen mahdolliseen tietoon oikea menetelmä riippuu myös tutkimuskohteen luonteesta Fallibilismi tieteellinen tieto on erehtyväistä – kuten kaikki tieto samaan aikaan parasta mahdollista tietoa perusteltu lähtökohta toiminnan suunnittelulle

10 Tiede ja arkiajattelu Arkiajattelun yleisiä puutteita:
havainnot epäjärjestelmällisiä, tukea etsitään (tai huomataan) vain jo omaksutuille oletuksille havaintojen tulkinta riippuu oletuksista syy-seuraussuhteet yksioikoisuus ja olemusajattelu rima liian alhaalla tietona pitämiselle Tiede korjaa puutteita: järjestelmällinen havainnointi, myös ristiriitojen etsiminen vaihtoehtoiset teoreettiset tulkinnat ja niiden testaaminen useiden tekijöiden huomioiminen selityksissä jatkuva (itse)kriittisyys, pidättäytyminen sitoumuksista todistusaineiston ollessa puutteellinen mutta: tieteilijätkin ihmisiä, arkiajattelun puutteet aina vaarana!

11 Tieteen yleisiä piirteitä
Kriittisyys todistamisen taakkaa uuden väitteen esittäjällä kaikki väitteet käyvät läpi kriittisen keskustelun Itseään korjaavuus ja dogmittomuus sekä havainnot että menetelmät epäilyn kohteena Testattavuus ja toistettavuus väitteillä oltava havaittavia seurauksia testit voitava toistaa (virheet, sattumat) Julkisuus ja yhteisöllisyys tulokset ja data koko tiedeyhteisön käytettävissä ja arvioitavissa Riippumattomuus tuloksia voidaan arvioida vain tiedollisilla kriteereillä

12 Demarkaatio (rajanveto)
Tiede vs. pseudotiede (näennäistiede) tieteen näköistä, mutta metodologisesti puutteellista – esim.: ei kykene tuottamaan tuloksia väitetyt tulokset eivät testattavissa tai toistettavissa päätelmät eivät seuraa todistusaineistosta ja teoreettisista oletuksista epämääräisiä teorioita, joihin minkä tahansa datan voi sovittaa ristiriidassa muun tieteen kanssa taustalla esim. ideologia, taitamattomuus tai huijaus osa jäänteitä tieteen historiasta (esim. astrologia): uskomusjärjestelmät voivat muuttua Tiede vs. taikausko usko periaatteisiin, joille ei tieteellistä pohjaa

13 Demarkaatio (rajanveto)
Tiede vs. esitiede metodologia vasta kehittymässä tulokset hajanaisia, epävarmoja ja alustavia joidenkin mielestä osa ihmistieteistä on esitieteellisiä Hyvä tiede vs. huono tiede käytetty metodologia puutteellista tai huonosti sovellettua teoreettisesti epäkiinnostavaa (nollatutkimusta) dogmaattista, epärehellistä tai yksipuolista epäeettistä

14 Demarkaatio (rajanveto)
Tiede vs. uskonto uskonnoissa erilaisia elementtejä: taikauskoa, esitiedettä, pseudotiedettä etiikkaa, metafysiikkaa, elämänfilosofiaa ei-tiedollisia, kokemuksellisia elementtejä ja niiden ilmaisua tiedollisten väitteiden oltava samalla viivalla teologinen dogmatiikka tieteenä: oppi järjestelmästä, ei sen paikkansapitävyydestä

15 Demarkaatio (rajanveto)
Tiede vs. filosofia tiede tutkii empiiristä todellisuutta ja luo tutkimukseen sopivia käsitteitä ja teorioita filosofia tutkii käsitteitä ja teorioita filosofian ja tieteen raja ei käytännössä yksiselitteinen looginen positivismi filosofia on tieteen kielen ”looginen syntaksi” analyyttinen filosofia filosofia tutkii käsitteellisiä intuitioita, käsitteiden välisiä analyyttisiä yhteyksiä ja teoreettisten oletusten loogisia seurauksia transsendentaalifilosofia filosofia tutkii kokemuksen (käsitteellisiä) ennakkoehtoja naturalismi filosofian ja tieteen välillä vain aste-ero teoreettisuudessa

16 Tieteenfilosofian historiaa
Esihistoriaa (huom. toissijaista, ei opeteltava tenttiin) Aristoteles (384–322 eaa): materiaalinen, muodollinen, vaikuttava ja finaalinen syy tieteellisen selittämisen muotoina arabifilosofit Alhazen (965–1039) ja Avicenna (n. 980–1037): kokeellinen menetelmä (testaaminen, kohteen varioiminen) Oxfordin koulu 1200-luvulla: Robert Grosseteste (1175–1253) ja Roger Bacon (1214–1294) Francis Bacon (1561–1626): systemaattinen empiirinen testaaminen kaiken tiedon perustana Galileo Galilei (1564–1642): kokeellisuuden liittäminen matemaattiseen ja teoreettiseen tarkasteluun David Hume (1711–1776): tarkasteli mm. induktiivista päättelyä, kausaliteettia, luonnonjärjestystä ja inhimillisen toiminnan selittämistä

17 Tieteenfilosofian historiaa
1800-luku (edelleen toissijaista, ei tenttiin) William Whewell (1794 – 1866): aloitti tieteiden käsitteellisen tutkimuksen (mm. erotti tieteen ja filosofian toisistaan) Auguste Comte (1798–1857): positivismi: maailmankuvan historiallinen kehittyminen tieteelliseksi ja tieteiden ykseys John Stuart Mill (1806–1873) A System of Logic (1843) tieteenfilosofian varhainen klassikko induktiivisen päättelyn ja todistusaineiston tarkastelua falsifikaatio (hypoteesien osoittaminen epätodeksi etsimällä vastaevidenssiä) tieteellisen tutkimuksen kulmakiveksi Charles S. Peirce (1839–1914): tieteellisen tiedon fallibilismi, tieteellinen päättely päättelynä parhaaseen selitykseen Pierre Duhem (1861–1916): tieteellisten teorioiden holistisuus: yksittäistä väitettä ei voi testata erikseen muista väitteistä

18 Tieteenfilosofian historiaa
Looginen positivismi (looginen empirismi) Wienin piiri maailmansotien välisenä aikana mm. Moritz Schlick (1882–1936), Otto Neurath (1882–1945) ja Rudolf Carnap (1891–1970) tausta: tieteiden kehitys ja pyrkimys eroon spekulatiivisesta metafysiikasta peruslähtökohtia: empirismi, tieteiden ykseys, filosofian ja tieteen jyrkkä erottelu toisistaan (”filosofia tieteen kielen loogisena syntaksina”), teoreettisen kielen käännettävyys ”havaintokielelle” Instrumentalismi vs. tieteellinen realismi lähtökohtana positivismin ongelmat instrumentalismi: tieteelliset teoriat tapoja jäsentää havaintoja tieteellinen realismi: tieteelliset teoriat kuvaavat todellisuutta

19 Tieteenfilosofian historiaa
”Naturalistinen käänne” naturalismi (1) ontologinen naturalismi: ei ole olemassa yliluonnollisia asioita (2) metodologinen naturalismi: tutkitaan kohdetta luonnollisena naturalismi filosofiassa: tieteellä ja filosofialla sama kohde naturalismi tieteenfilosofiassa: tiedettä tutkittava sellaisena kuin se tosiasiassa on, kysymyksenasettelut tiedekeskeisiä, eivät filosofiakeskeisiä (1) kiinnostus tosiasiallisiin tieteellisiin käytäntöihin (2) erityistieteiden filosofioiden nousu Hermeneuttinen traditio (ks. tarkemmin Raatikainen) ymmärtävän ihmistieteen ajatus: esim. Wilhelm Dilthey (1833–1911), Hans-Georg Gadamer (1900–2002) ja Paul Ricoeur (1913–2005)