Tieteellinen realismi: Peirce – Popper – Putnam

Esitys aiheesta: "Tieteellinen realismi: Peirce – Popper – Putnam"— Esityksen transkriptio:

1 Tieteellinen realismi: Peirce – Popper – Putnam
Sami Pihlström Jyväskylän yliopisto /

2 1. Mitä on tieteellinen realismi?
Tieteellisen realismin mukaan tieteellisen tutkimuksen kohteena on todellisuus (”maailma”), joka on sellainen kuin se on tutkijayhteisön kielestä, käsitteistä, teorioista, havainnoista jne. riippumatta. Tieteelliset teoriat pyrkivät olemaan tosia kuvauksia todellisuudesta, ja totuus on teorian ja todellisuuden välinen vastaavuussuhde (totuuden korrespondenssiteoria).

3 ... jatkoa: tieteellinen realismi
Monet tieteelliset realistit korostavat lisäksi, että tiede on edistyvää ja että tieteen edistyminen merkitsee totuuden lähestymistä. Vrt. Ilkka Niiniluoto: ”totuudenkaltaisuus” (truthlikeness). Ks. esim. Niiniluoto, Truthlikeness (1987), Critical Scientific Realism (1999). Periaatteessa tieteellistä realismia voidaan puolustaa niin luonnon- kuin ihmistieteissäkin.

4 ... jatkoa: realismin klassikot
Tarkastelen kolmea klassikkoa (3 suurta ’P’:tä): Charles S. Peirce ( ), yhdysvaltalainen loogikko, filosofi ja tiedemies, pragmatismin perustaja Karl Popper ( ), itävaltalais-englantilainen filosofi, falsifikationisti, loogisen empirismin kriitikko Hilary Putnam (1926-), yhdysvaltalainen filosofi, tieteellisen realismin kehittäjä, uuspragmatisti

5 2. Peirce Peircen mukaan todellinen (”real”) on jotakin sellaista, minkä ominaisuudet ovat riippumattomia siitä, mitä kukaan uskoo tai ajattelee niiden olevan. Tieteellinen metodi: on annettava todellisuuden itsensä (todellisten olioiden eli ”Real things”) vaikuttaa sitä koskevien uskomustemme muodostumiseen. Epätieteellisiä metodeja: ”itsepäisyyden”, ”auktoriteetin” ja ”intuitiivinen” metodi.

6 ... jatkoa: Peirce Tieteellistä metodia käyttävä tutkijayhteisö (idealisoitu – ei välttämättä inhimillinen) voi periaatteessa pitkällä aikavälillä lähestyä totuutta. Totuus on tutkimuksen raja-arvo, ideaalisen rationaalisten tutkijoiden yhteisön mielipiteen imaginaarinen raja (”final opinion”). Kumpi on ensisijainen: todellisuus itse (tutkijoista riippumatta) vai ”lopullinen mielipide”?

7 ... jatkoa: Peirce Realismin ja idealismin välinen jännite Peircen ajattelussa: yhtäältä tutkijoiden mielipide lähestyy todellisuutta itseään koskevaa totuutta (korrespondenssi), mutta toisaalta todellisuus ja sitä koskeva totuus määrittyvät tutkimusprosessin kuluessa, tutkimuksessa kehittyvän mielipiteen/teorioiden/uskomusten imaginaarisena raja-arvona. Peirce-tulkinnoissa käydään jatkuvaa kiistaa realististen ja idealististen painotusten välillä.

8 3. Popper Popperin lähtökohta vahva metafyysinen realismi: todellisuus on sellainen kuin se on meistä riippumatta. Todellisuus muodostuu kolmesta suhteellisen itsenäisestä osa-alueesta: maailma 1 (fysikaalinen luonto), maailma 2 (mentaalisuus, mieli), maailma 3 (kulttuuri, yhteiskunta). Tieteellinen tieto objektiivista (maailmassa 3), ei yksittäisen tutkijan omaisuutta (maailmassa 2).

9 ... jatkoa: Popper Todellisuutta tutkitaan esittämällä sitä koskevia ”rohkeita arvauksia” ja pyrkimällä vilpittömästi kumoamaan niitä. Vrt. Popper, Arvauksia ja kumoamisia (1962, suom. 1995). Todellisuus itse ratkaisee, ovatko sitä koskevat arvauksemme (teoriamme, hypoteesimme) tosia vai eivät. Emme voi koskaan tietää, olemmeko päätyneet totuuteen, koska testit läpäissyttä hypoteesia on jatkossa koeteltava entistä ankarammin (fallibilismi).

10 ... jatkoa: Popper Popperin falsifikationismi (vs. induktivismi, verifikationismi, looginen empirismi): tieteellinen ajattelija ei etsi hypoteesiaan tukevaa evidenssiä vaan pyrkii aina kumoamaan teoriansa! Tästä syystä esim. astrologia ja marxismi ovat epätieteellisiä. Falsifikationismin edellytys on realismi: todellisuus itse voi (testitilanteessa) ”kumota” uskomuksemme.

11 ... jatkoa: Popper Ongelma: voiko popperilainen tieteellinen realisti todella ymmärtää tieteellisen tutkimusprosessin ”tieteellisen maailmankuvan” muodostamisen rationaaliseksi projektiksi? Jos tavoitteena on vain kumota vanhoja teorioita – eikä uskoa minkään teorian totuuteen – onko lainkaan tieteellistä tietoa? Skeptisismi?

12 4. Putnam Varhainen Putnam (1970-luvun puoliväliin): tieteellinen realismi, totuuden korrespondenssiteoria, eksternalistinen merkitysteoria, funktionalismi, ... Putnamin ”käänne” n. 1976: metafyysisestä realismista sisäiseen realismiin. Myöhäinen Putnam (1990-luvulta eteenpäin): ei enää metafyysistä eikä sisäistä realismia, korostunut (uus)pragmatismi, wittgensteinilaisuus, ...

13 ... jatkoa: Putnam Metafyysinen realismi Sisäinen realismi
Maailma muodostuu tietyistä mielestä riippumattomista olioista. Maailmasta on periaatteessa yksi tosi, täydellinen kuvaus. Totuus on ei-episteemistä korrespondenssia. Sisäinen realismi Olemassaolo on kielen, teorian tms. ”sisäistä”. Maailmasta voi olla useita tosia kuvauksia. Totuus on episteeminen käsite, esim. idealisoitua rationaalista hyväksyttävyyttä (tms.)

14 ... jatkoa: Putnam Sisäisen realismin taustavaikuttajia:
Kant: empiirinen maailma inhimillisen tietokyvyn konstruktio, ei tiedollista suhdetta ”olioihin sinänsä”. Pragmatismi (esim. W. James): erilaisia teorioita, käsitejärjestelmiä tms. arvioidaan niiden toimivuuden perusteella, ei sen mukaan, miten hyvin tai huonosti ne heijastavat ”maailmaa sinänsä”. Wittgensteinin myöhäisfilosofia: kielipelien, elämänmuotojen tms. moninaisuus; millään kielipelillä ei etuoikeutettua suhdetta todellisuuteen.

15 ... jatkoa: Putnam Sisäisen realismin ongelmia:
johtaako relativismiin tai radikaaliin konstruktivismiin (antirealismiin): ihminen rakentaa maailmansa erilaisten (tieteellisten ja muiden) viitekehysten, käsitejärjestelmien tms. kautta (vrt. Kuhn)? onko enää mitään sijaa objektiiviselle tieteelliselle tiedonhankinnalle ja/tai totuuden käsitteelle?

16 5. Klassikkojen välisistä suhteista
Putnam on (osin) peirceläinen pragmatisti, tosin myös jamesilaisia vaikutteita. Popperin falsifikationismin yhtenä lähtökohtana peirceläinen fallibilismi. Putnam ja Popper molemmat 1900-luvun jälkipuoliskon keskeisiä tieteellisen realismin kehittäjiä.

17 ... jatkoa: takaisin Kantiin?
Tieteellisestä realismista käytävän keskustelun tärkein taustahahmo on kuitenkin Immanuel Kant: empiirisen realismin ja transsendentaalisen idealismin synteesi (toistuu omalla tavallaan mm. pragmatismissa ja Putnamin sisäisessä realismissa).

18 Kirjallisuutta Peirce, C.S., Collected Papers, Harvard UP, 1931-58.
Peirce, C.S., The Essential Peirce, vols 1-2, Indiana UP, Popper, K.R., The Logic of Scientific Discovery, Routledge, 1959. Popper, K.R., Arvauksia ja kumoamisia, Routledge, 1962, suom. Gaudeamus, 1995. Putnam, H., Reason, Truth and History, Cambridge UP, 1981. Putnam, H., Realism with a Human Face, Harvard UP, 1990.