KUNTA- JA PALVELURAKENNEUUDISTUS Normien purkamisen mahdollisuudet Päijät-Hämeen kuntajohtajien valmisteluryhmä Työryhmä: Raija Peltonen Seppo Huldén Matti Rantanan Jaana Simola
Yleistä Pakottavia normeja kunnan palveluiden tuottamiseen syntyy usean eri lähteen kautta. –Lainsäädännössä voi olla määrättynä kunnallisen palvelun antamistapa niin yksityiskohtaisesti, että se muodostaa normin. –Korkeimman oikeuden taikka korkeimman hallinto-oikeuden ennakkopäätös muodostaa antamisestaan lähtien normin, joka sitoo kunnan päätöksentekoa. –Valtion keskushallinto ja lääninhallitukset antavat toimialoiltaan määräyksiä taikka suosituksia, joista poikkeaminen voi johtaa uhkasakon antamiseen taikka muihin rangaistustoimenpiteisiin. Tällöinkin on lainsäädännön määräyksestä riippumatta syntynyt normi, jota kunnan tulee noudattaa. –Oikeuskanslerin ja eduskunnan oikeusasiamiehen tulkinnat muodostavat noudatettavan normin, koska tulkinnasta poikkeaminen samankaltaisissa tapauksissa johtaa aina moitteisiin, kanteluihin, uhkasakkoihin tai vastaaviin, jotka pakottavat kunnan tietynlaiseen toimintaan.
Normijärjestelmässä korostuu ajattelutapa, että kunnan viranomaiset ovat pääsääntöisesti pahantahtoisia, järkevään ajatteluun kykenemättömiä henkilöitä, joiden ensisijaisena tavoitteena on kuntalaisten oikeuksien polkeminen. Kun asia ei kuitenkaan todellisuudessa näin ole muodostavat normit esteen joustavalle, tuottavalle ja tehokkaalle sekä samalla kuntalaisten kannalta tarkoituksenmukaiselle palvelutuotannolle.
Perusopetus ja lukio –Normitus kohdistuu opetussuunnitelman sisältöön, joissa on kohtuullisen tarkat valtakunnalliset raamit pakollisesti tuotettavista oppimääristä. –Valtion keskushallinto on määrännyt esiopetusryhmien maksimikoon. Ryhmäkokojen ja vastaavien normien antaminen kaikilla sektoreilla johtaa kohtuuttomiin tilanteisiin. Normituksen tulisi olla siten joustavaa, että jonkinasteiset liukumat sallittaisiin taikka normituksesta luovuttaisiin kokonaan, koska sekä opettajan että oppilaiden laatu ensisijassa määrää sen, miten suuressa ryhmässä opetusta voidaan antaa. Terveydenhuolto –Henkilökunnan koulutukseen ja ammattitaitoon liittyviä normeja, joihin ei voi puuttua. –Onko päätettyyn hoitotakuujärjestelmään ensinnäkään todellista tarvetta ja riittävätkö kuntien ja valtion voimavarat hoitotakuun toteuttamiseen päätetyllä tavalla. Työryhmän ehdotuksia: Perustuu jaotteluun kunnan perustehtävistä (työnjakotyöryhmä)
Ehdotuksia jatkuu… Vanhusten ja vammaisten palvelut –Vanhusten ja vammaisten palveluissa on runsaasti erilaisia suositustason normeja. Yksityiskohtaisia lainsäädäntöön perustuvia normituksia ei juuri ole eikä niitä pitäisi tehdäkään. –yhteiskunnan automaattisesti tarjoamiin palveluihin tulisi suhtautua entistä kriittisemmin. –Normitus vammaispalveluissa saattaa johtaa siihen, että tarpeellinen palvelu jää saamatta ja toisaalta palveluita annetaan sellaisille henkilöille, jotka eivät niitä todellisuudessa tarvitse. Lasten päivähoito –Subjektiivinen päivähoito-oikeus pitäisi kokonaan purkaa on kohtuutonta toiminnan järjestämisen kannalta, että päivähoito pitää järjestää vanhempien tosiasiallisista olosuhteista riippumatta. Käytännössä on pelkkää teoriaa, että kysymyksessä on lapsen oikeus päivähoitoon. Päivähoidon kuten kaikkien muidenkin kunnan tarjoamien palveluiden osalta tulisi myös maksupolitiikkaa muuttaa siten, että kunta saisi päättää maksuista vapaasti. Nykyinen säännelty järjestelmä johtaa osittain myös tarpeettomaan kysyntään.
Ehdotuksia jatkuu… Sosiaalityö, perhetyö, päihdetyö mielenterveystyö, lastensuojelu ja ehkäisevä sosiaalityö –Kuntien kannalta ongelmaksi on muodostunut se, että sosiaalitoimen eri palveluja on kehitetty erillisinä kokonaisuuksina, joiden osalta on laadittu erilaisia normeja. Tämä hankaloittaa asioiden hoitamista kunnissa. Esim. vammaispalvelut ja kehitysvammapalvelut, joilla kummallakin on oma lakinsa –Toimintalohkolla tulisi pyrkiä saamaan aikaan yksi laki, joka pitäisi sisällään kaikki tähän kohtaan kuuluvat palvelut. Samalla tulee jättää kunnille lain täytäntöönpanon osalta vapauksia valita palvelujen järjestämistapa. –Sosiaalitoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksia on jatkuvasti kiristetty. Viran kelpoisuusehtojen vahvistaminen tulisi jättää kunnan tehtäväksi kunnan virkojen osalta.
Ympäristöpolitiikka –Lainsäädäntö ei salli juurikaan kunnan harkintaa tai kuntakohtaisia eroja. –Ympäristöpolitiikan osalta ei ole merkittäviä muutostarpeita olemassa olevassa normistossa. Kunnilla mahdollisuus mm. kuntien väliseen yhteistyöhön tehtävien hoidossa. –Pitäisi pohtia, onko tarpeen säilyttää kunnalla vastuu, jos tehtävä on siirretty toiselle (jätehuolto). Kunnallistekniikka –Kunnalle on lailla annettu tehtävä vesihuollon toteuttamisesta alueellaan. Vastuu tästä on kunnalla, vaikka käytännön vesihuollosta vastaisi yhtiö tai osuuskunta. Tässä on jonkin asteinen ristiriita. –Kunnan tehtäväksi on annettu päättää vesihuollon toiminta- aluerajauksesta. Vaikka kunnan vesihuoltolaitoksen toiminta-alue on päätöksellä rajattu, kunnalla on tästä päätöksestä huolimatta vastuu koko kunnan vesihuollon järjestämisestä. Tässäkin on jonkin asteinen ristiriita. Ehdotuksia jatkuu…
Kaavoitus –Laissa on jätetty ympäristökeskukselle oikeus tietyissä asioissa valittaa kunnan viranomaisen päätöksestä. Tämä ei liene tarpeen ja tällaiset säännökset tulisi laista poistaa. –Kaavamerkintöjen osalta kunnalle tulisi antaa suurempi toiminta- vapaus. –Kaavojen osalta tulisi harkita myös valitusoikeuden rajaamista. Vapaa-ajan palvelut –Kirjasto –Liikunta Velvoitteita on, mutta ei mitään erityistä säätelyä siitä, mitä ja miten kunnan on täsmällisesti järjestettävä. – Nuoriso Ehdotuksia jatkuu…
Vapaa-ajan palvelut –Kirjasto –Liikunta Velvoitteita on, mutta ei mitään erityistä säätelyä siitä, mitä ja miten kunnan on täsmällisesti järjestettävä. – Nuoriso Toimintaan saadaan valtionosuutta mutta muotoja ei ole tarkemmin normitettu. –Kulttuuri –Vapaa sivistystyö/kansalaisopisto Elinkeinotoimi –Elinkeinopolitiikka on kunnan yleiseen toimialaan kuuluva keskeinen tehtäväalue. –Elinkeinopolitiikan hoitamista ei ole normitettu tai säännelty tarkemmin Rakennustarkastus Ehdotuksia jatkuu…
Yhteenvetona (vapaa-ajan palvelut – rakennustarkastus) voisi lausua, että lainsäädännössä ei ole mitään sellaisia normeja, jotka estäisivät säästöjen aikaansaamisen, tehokkuuden ja järkevät toimintamallit. Suuremman osan kustannuksista voisi siirtää käyttäjien maksettavaksi, mutta tämä varmaan edellyttäisi valtion toimesta asetettavia palvelumaksujen alarajoja tms. Kuntien välinen kilpailu asukkaista aiheuttaa sen, että kukaan ei halua poiketa naapurin taksoista ainakaan kovin paljoa huonoon suuntaan. Ehdotuksia jatkuu…