SEIKKAILU Juho Niskanen 2010

SEIKKAILUKASVATUS JA ELÄMYSPEDAGOGIIKKA Elämyspedagogiikka liittyy selkeästi kasvatukseen ja sosiaaliseen oppimiseen, seikkailukasvatus puolestaan on vähemmän kasvatuksellinen Molemmat teoriat ovat tavoitteellisia, ja niiden avulla pyritään saamaan aikaan muutoksia henkilökohtaisella tasolla Käytännössä on vaikeaa tehdä eroa näiden kahden teorian välillä.

Elämyspedagogiikka Elämyspedagogiikan teoreettiset juuret viittaavat Wilhelm Diltheyn (1833–1911) mukaan humanistiseen psykologiaan, jonka mukaan elämä ja sen kokemukset edellyttävät subjektiivista tietoisuutta yksilön tärkeänä pitämistä asioista. Eläminen, tieto, kokemukset ja näkemys ovat elämyspedagogiikan keskeisimmät asiat

Elämyspedagogiikka Elämyspedagogiikan isähahmona voidaan pitää Kurt Hanhia (1886–1974), joka toteutti kasvatuksellisia näkemyksiään 1920-luvulla Saksassa, Bodenjärven rannalle perustamassaan koulussa Hanhilaisen elämyskasvatuksen johtoajatuksena oli tarjota haasteellista toimintaa ja elämyksiä, jotka kannustaisivat omakohtaiseen kasvuun, vuorovaikutuksen ja yhteisymmärryksen lisääntymiseen

Elämyspedagogiikka Elämyspedagogiikan päämääränä on kokonaisvaltainen kokemus ja oppiminen, jossa oppimisen välineenä toimivat ryhmässä tapahtuva vuorovaikutus ja toisten ihmisten kunnioittava kohtaaminen ja arvostaminen Elämyspedagogiikan ja seikkailukasvatuksen peruspilareita ovat luonto ja luonnossa toimiminen, koska virikkeellinen ja vaatimuksia asettava ympäristö on tärkeä osa seikkailutoimintaa

SEIKKAILUN MÄÄRITELMIÄ Sini Cavèn määrittelee seikkailun kokonaisvaltaiseksi ja integroivaksi lähestymistavaksi yksilön kehitykseen Oleellista seikkailussa on haasteen vastaanotto; selviytyä uudesta ja vaativasta tehtävästä, kohdata omat kyvyt ja rajat, saavuttaa huippuelämys Se on mahdollisuus emotionaalisten, kognitiivisten, motoristen, sekä sosiaalisten taitojen ja valmiuksien kehittymiseen siten, että minäkuva selkiintyy ja itsetunto vahvistuu

SEIKKAILUN MÄÄRITELMIÄ Kanadalainen Simon Priest määrittelee seikkailun kokemukseksi, joka johtaa mihin tahansa epävarmaan lopputulokseen Riskien avulla oppiminen on seikkailukasvatuksen yksi keskeisimmistä metodeista Ongelmana on riskien kartoittaminen ja hallitseminen siten, että seikkailu ja turvallisuus yhdistyvät

SEIKKAILUN MÄÄRITELMIÄ Seikkailu (Josef Koch) sijoittuu osallistujille vieraaseen ja vaatimuksia asettavaan ympäristöön tilanteeseen liittyy aina toimintaa, josta on vaikea kieltäytyä ennen fyysisen toiminnan aloittamista vaaditaan henkistä suunnittelua ja harkintaa

SEIKKAILUN MÄÄRITELMIÄ välittömyyden, ennalta arvaamattomuuden ja yllätyksellisyyden aineksia tarjoaa mahdollisuuden ryhmäkokemiseen, edellyttävät ryhmältä toimintakykyä ja usein myös roolien uudelleen arviointia turvallisuuden ja kontrollin sekä toisaalta arvaamattomuuden ja itsensä voittamisen välisen tasapainon löytäminen

SEIKKAILUN OSA-ALUEET käytännön toiminnot voidaan jakaa neljään osa-alueseen sosiaalistamisleikit ryhmäaloitteisuuteen liittyvät tehtävät köysi- ja kiipeilytarhat ulkoilmatoiminnot

SEIKKAILUN OSA-ALUEET Kaikissa näissä toiminnoissa käytettävät taidot voidaan puolestaan jakaa kolmeen luokkaan koviin taitoihin eli teknisiin taitoihin, jotka pystytään mittaamaan helposti pehmeisiin taitoihin eli organisointi, opettamis- ja ohjeiden antamistaitoihin metataitoihin eli toiminnan integrointiin liittyviin taitoihin, kuten päätöksien tekoon ja kykyyn kommunikoida

SEIKKAILUN TASOT Leikki Tällä tasolla toimiessaan, ihminen toimii huomattavasti omien kykyjensä alapuolella. Hänen kehityksensä on minimaalista. Hänen osallistumisensa toimintaan on minimaalista, eikä toiminta vaikuta juurikaan hänen tunteisiinsa, taitoihinsa, mielenhallintaansa tai keskittymiseensä. Pelko vaarasta on olematonta. Hänen reaktionsa vaihtelevat hauskasta ja miellyttävästä tylsistymiseen ja ajan haaskaamiseen.

SEIKKAILUN TASOT Seikkailu Seikkailun tasolla ihminen hallitsee tilanteen, mutta joutuu käyttämään taitojaan päämäärän saavuttamiseksi. Pelkoa vaarasta ei yleensä esiinny, mutta jos pelkoa esiintyy, niin syynä on vaarallinen tai uusi ympäristö. Tällä tasolla opetellaan taitoja. Tällä tasolla ei esiinny pitkästymistä, tunnetta osallistumisen puutteesta eikä stressiä

SEIKKAILUN TASOT Rajaseikkailu Tällä tasolla henkilö tuntee fyysisen vaaran läsnäolon ja stressiä eikä enää tunne olevansa tilanteen herra Henkilö tuntee voivansa omalla panoksellaan ja hivenellä tuuria suorittamaan toiminnon ilman onnettomuutta Hän hyväksyy omien taitojensa olevan testissä. Hän tiedostaa tilanteen epävarmuuden ja tietää, että menestys tai epäonnistuminen on mahdollista Onnistuessaan hän on kokenut rajaseikkailun.

SEIKKAILUN TASOT Epäseikkailu Tämä on viimeinen taso, eikä edessä oleva haaste ole enää kontrolloitavissa. Tällä tasolla liikuttaessa on loukkaantumisen ja kuoleman riski täysin mahdollinen. Epäseikkailu voi aiheuttaa psyykkisiä vaurioita. Onnistuessaan epäseikkailu voi olla parhain opettaja, koska ihminen oppii sitä kautta paljon omista rajoistaan käydessään yli rajojensa.

SEIKKAILUKASVATUKSEN TAVOITTEET Seikkailukasvatuksen tarkoituksena on löytää piileviä voimavaroja ja opastaa yksilöitä ottamaan ne käyttöön Näin ne luovat mahdollisuuksia laajentaa omaa toimintaa uusille alueille ja auttavat selviytymään eri tilanteista

SEIKKAILUKASVATUKSEN TAVOITTEET Tarkoituksena ei siis ole keskittyä ongelmiin ja vaikeuksiin vaan luoda positiivista suhtautumista ja uusia käyttäytymismalleja eri tilanteisiin Omien fyysisten ja psyykkisten voimavarojen tunnistaminen sekä itsetuntemuksen ja -luottamuksen lisääntyminen ovat seikkailukasvatuksen keskeisiä tavoitteita

SEIKKAILUPEDAGOGIIKAN KESKEISET PERIAATTEET vapaaehtoisuus nolaamattomuus kilpailemattomuus purku -> prosessointi -> reflektointi kunnioittava kohtaaminen fyysinen ja psyykkinen turvallisuus

PSYYKKINEN TURVALLISUUS ohjaaja pystyy takaamaan yksilöille päätöksen teon vapauden ohjaaja pystyy estämään ryhmän esittämät ylimääräiset vaatimukset ohjaaja osaa purkaa harjoituksissa syntyneitä tunteita seikkailuharjoitteet tulisi purkaa heti tekemisen päätyttyä

FYYSINEN TURVALLISUUS ohjaaja pystyy takaamaan, ettei kukaan osallistuva altistu tiedostamattomalle vaaralle ohjaaja käyttää oikeita välineitä oikeissa paikoissa ja tietää miten niitä käytetään

ERI NÄKÖKULMIA SEIKKAILUKASVATUKSEEN seikkailu sinänsä kasvattaa luonnetta tai tukee henkilökohtaista kasvua reflektoiva seikkailu elämyshakuisuusteoriaan perustuva seikkailukasvatus seikkailu ajanvietteenä seikkailu metaforana elämästä yleensä yksittäisten asioiden oppimisessa

SEIKKAILUN KÄYTTÄMINEN TYÖVÄLINEENÄ on osattava erottaa seikkailukasvatus ja viihde/harrastustoiminta toisistaan on aina tiedettävä mitä on tilaamassa ja mitä tavoitteita seikkailulla haluaa saavuttaa