Yhteiskuntatieteiden filosofia Selittäminen Yhteiskuntatieteiden filosofia

Lähtökohtia Perusajatus: selitys on vastaus kysymykseen Miksi?, Kuinka? Minkä ansiosta? Vrt. kuvailevat mitä-, koska-, kuinka paljon –kysymykset Vrt. Perustelu vastaa kysymykseen: miksi minun tulisi uskoa, että p? Selitys vastaa kysymykseen: miksi p? mahdollinen selitys tekisi selitettävän ymmärrettäväksi, jos pitäisi paikkansa Selittäminen prosessina ja tuotoksena peruskysymykset: mikä tekee selityksestä ymmärrystä tuottavan? millä tavoin selityksiä voidaan arvioida?

Mikä tekee ymmärrettäväksi? Vastaus 1: lainmukainen ennustettavuus  Peittävän lain malli (deduktiivis-nomologinen malli): tapahtuma selitetään johtamalla se alkuehdoista ja ainakin yhdestä lakiväitteestä (C. Hempel)  symmetriaperiaate Jyrkkä empirismi, ei perustavaa eroa selittävän ja kuvailevan informaation välillä. Laajennukset: deduktiivis-tilastolliset (DS) ja induktiivis-tilastolliset (IS) selitykset Lähes universaalisti hylätty näkemys, joka vielä kummittelee joidenkin yhteiskuntatieteilijöiden mielissä.

Miksi DN-malli menee metsään Selitysten asymmetria? Lipputangon varjo Selitysrelevanssi? John Jones syö ehkäisypillereitä ja ei tule raskaaksi. Noiduttu suola liukenee veteen Lakien selittäminen? Selittäminen tilanteissa joissa ei ole lakeja? Ceteris Paribus –lait? Selitysluonnokset? P. Railton: informaatiota ideaalisesta selitystekstistä Miksi se, että hämmentävä ilmiö on yleinen, vähentäisi hämmennystä? Tämä lintu on musta koska se on korppi ja kaikki korpit ovat mustia.

Unifikaatio Vastaus 2: maailmankuvamme yhtenäistäminen Painovoimateoria on yhtenäistävä, koska se selittää sekä vuoroveden että taivaankappaleiden liikkeitä Bohrin atomimalli, Mendelin lait, luonnonvalinta… RVT on yhtenäistävä, koska se selittää valintoja markkinoilla, perheessä, uskonnossa… Motivaatio: ajatus selitysregressiosta  selittävyys uskomusjärjestelmän globaali ominaisuus Friedman: mitä vähemmän perustavia tosiasioita, sen parempi Kitcher: mahdollisimman useiden ilmiöiden johtaminen mahdollisimman informatiivisilla argumenttiskeemoilla

Unifikaation ongelmia Kellään ei oikeastaan ole argumenttia sen puolesta, että unifikaatio = ymmäryksen lisääntyminen (E. Barnes). Se että selitys on yhtenäistävä ei tarkoita että se on selittävä sen takia että se on yhtenäistävä. Globaali näkemys ymmärtämisestä ei ole kognitiivisesti (yksilö- tai ryhmätasolla) uskottava. Useat yleispätevät teoriat ovat vaikeammin ymmärrettäviä kuin erikoistapauksensa Esim. kvanttimekaniikan ja lauselogiikan formalisoinnit (P. Humphreys) Entäs jos maailma ei ole kovin siisti? Kitcher: selityssuhteet ensisijaisia kausaalisuhteisiin nähden

Kausaalinen teoria Vastaus 3: syiden tunteminen (Salmon, Humphreys) Mitkä tekijät tulisi sisällyttää selitykseen, ja mitkä jättää ulkopuolelle? John Jones ei edelleenkään tule raskaaksi Kaikki syyt (tai kausaalisen prosessin osat) eivät ole yhtäläisesti selittäviä emme halua tietää koko syytä, vaan aina relevantin osan tuosta kokonaisuudesta Millä tavoin selitettävät tekijät tulisi kuvata? kuinka yksityiskohtaisesti? millä kuvauksen tasolla (mikro-makro)? Johtopäätös: teoria kausaliteetista ei riitä teoriaksi selittämisestä Johtolanka: selittäminen tapahtuu aina jonkin kuvauksen alaisena

Kontrastiivinen selittäminen Selitysten tavoitteena on jäljittää maailmassa vallitsevia riippuvuussuhteita, mutta selittäminen liittää asioita jollain tavoin käsitteellistettynä Selitämme tapahtuman jonkin aspektin, emme koko tapahtumaa Ei väite siitä mitä selityskysymyksen esittäjällä on mielessä, vaan siitä millaiseen kysymykseen selitys kykenee olemaan vastaus Kontrasti auttaa täsmentämään selityskysymyksen Selityskysymys asettaa vastakkain kaksi yhteensopimatonta asiantilaa, joista toinen on toteutunut. Miksi tapahtui A eikä B:tä? Mitä tarkkaan ottaen selitetään? Kuinka selittävä tekijä poimitaan? Van Fraassen: pragmaattinen teoria selittämisestä Kontrafaktuaalinen kriteeri selittävän tekijän valinnalle: mikä tekijä saa aikaan eron selitettävän ja sen kontrastin välille erot näkyvissä kausaalista kenttää vasten (erottelu taustaehtoihin ja syihin) Miksi Sokrates kuoli? • ateenalaiset pelkäsivät hänen riippumattomuuttaan; • hänet tuomittiin nuorison turmelemisesta; • hän joi myrkkyä; • hän sai sydänkohtauksen; • hän kieltäytyi Kritonin avuntarjouksesta.

Kontrastiivinen selittäminen Kaikki erot eivät ole selittäviä, tarvitaan oikeanlainen riippuvuus ja ajatus taustalla vaikuttavasta mekanismista Hypoteettisiin interventioihin perustuvat kontrafaktuaalit (Woodward) Selittävä informaatio koskee mahdollisten muutosten seurauksia Selityksellinen informaatio vastaa mitä jos asiat olisivat olleet toisin –kysymyksiin (Woodward) Sekä selitettävä että selittäjä ovat kontrastiivisia: c toteutui f:n sijasta, koska x tapahtui y:n sijasta (Jonathan Schaffer)

Invarianssi ja lait Aktuaalinen sovellusala ei tärkeää selityksellisyydelle Aito riippuvuus vs. säännönmukaisuus (vrt. mustat korpit) Invarianssin kuvaus voi sisältää viittauksia tiettyihin paikkoihin ja aikoihin Poikkeukset eivät ole kohtalokkaita selittävyydelle Vrt. ceteris paribus –lait: Selityksellisyys voi riippua vain käytettävissä olevasta informaatiosta Ajatus CP-laeista johtaa vääränlaisen informaation etsimiseen  Soveltuu tieteisiin, jossa ei ole poikkeuksettomia peittäviä lakeja (sikäli kun lakeja ylipäätään on missään)

Konstitutiivinen selittäminen Mekanismi selittää miksi kokonaisuudella on ominaisuus p[p’] Dispositioiden ja ominaisuuksien sekä realisoivien mekanismien välinen suhde ei ole kausaalinen. Vrt etiologinen ja konstitutiivinen selitys: Mikä sai aikaan sen, että organisaatiolle o ilmaantui ominaisuus p [p’], hetkellä t? Minkä ominaisuuksien nojalla organisaatiolla o on ominaisuus p [p’’] (hetkellä t)? Kokonaisuuden ja osien ominaisuuksien välinen riippuvuussuhde ei ole ajallinen prosessi Kokonaisuuden ja osien ominaisuuksia ei voi muuttaa toisistaan riippumatta

Ymmärrys vs. ymmärryksen tunne Ymmärrys tuntemuksena metakognitiota, arvio omasta ymmärryksestä saattaa olla hyvinkin epäluotettava tuntemuksen kalibrointi lienee mahdollista motivoi tiedon etsintää ja etsinnän lopettamista Ymmärtäminen (päättely)kykynä tietoa kohdetta koskevista riippuvuussuhteista kyky tehdä asioita ymmärrykseen kohteella, kyky ennakoida kohteen käyttäytymistä kyky välittää ymmärryksensä Kuorikoski (tulossa):”Simulation and the Sense of Understanding”, Humphreys & Imbert (toim.) Representations, Models and Simulations; Ylikoski & Kuorikoski (2010):”Dissecting Explanatory Power”, Phil. Studies; Ylikoski (2010):”Illusions in Scientific Understanding” de Regt, Leonelli & Eigner (toim.) Scientific Understanding: Philosophical Perspectives.

Mitä saatamme sekoittaa? Kategorisointi ja selittäminen kategorian löytäminen asialle tekee siitä luonnollisemman ja tekee sen selittämisestä vähemmän polttavan kysymyksen Psykologinen essentialismi Kuvailu ja selittäminen “Kyllä tämän täytyy selittää jotakin” Selityshypoteesin selitykselliset ansiot ja sitä puoltavan todistusaineiston vahvuus molemmat vastaavat miksi-kysymykseen Aiottu ja tosiasiallinen selitettävä ymmärryksen vaikutelma syntyy kun onnistumme selittämään jotakin, mutta onko kyseessä se mitä lähdimme selittämään? Selitettävä ja selittäjä kehäpäättelyn tunnistaminen on vaikeaa