tieto, tietäminen, tiede laadullisessa sosiologiassa on erilaisia perinteitä, ei yhtä totuutta suhteessa ontologiaan, epistemologiaan, metodologiaan ja metodivalintoihin, ja käytäntöihin erot tietoteoreettisia ja poliittisia; kiistat positivismista, relativismista, essentialismista

tärkeintä on kehittää henkilökohtainen näkemys epistemologiasta ja metodologiasta! Oppikirjat ei anna varmuutta pluralismi, monia eri oikeita tapoja – mutta pitää olla selkeä omasta ja osata perustella se!

Usein aloittelevan tutkijan/opiskelijan suuri teoreettinen haaste on muodostaa johdonmukainen näkemys omasta suhtautumisesta ns. positivismiin: faktatiedon ihanteeseen tutkijan osallisuuteen tiedon tuottamisessa Laadullisen tutkimuksen sisällä on erilaisia näkemyksiä!

Standpoint & Grounded theory: aineistolähtöistä, "teemat nousevat" Post-strukturalistiset näkemykset: We see what we pay attention to, our questions guide our observations, always Teoria (tai tiedostamaton teoria) johdattaa huomaamaan tiettyjä teemoja. Siispä on parempaa tutkimusta olla rehellinen, avoin ja tiedostava kuin sokea omasta asemastaan tiedon ja vallan verkossa

laadullisen (kaiken?) tutkimuksen käytännön tekemisen suurimpia haasteita on löytää sopiva tasapaino oman järjen ja pähkäilyn käyttämisen ja tutkimuksen teon tekniikan hallitsemisen välillä: esim. teemahaastattelu on tekniikka, sitä on kehitelty eteenpäin - mutta se ei yksin riitä. Valmista kaavaa laadullisen tiedon tuottamiseen ei ole! Mutta toisaalta, kukaan ei tee tutkimusta yksin, pyörää ei tarvitse keksiä alusta

tavoitteena avoin, vakuuttava ja uskottava tiedontuotannon prosessi johdonmukainen tutkimusasetelma rajataan aihepiiri, kiinnostuksen kohde, sosiologian erityisala kartoitetaan ja rajataan aiempi kirjallisuus hahmotellaan oma teoreettinen kehys metodologia analyysi keskustelu

johdonmukaisuutta työstetään koko ajan! Kun näkökulma muuttuu, aiemmatkin luvut voi joutua kirjoittamaan uusiksi laadullinen tutkimus ei edisty suunnitellussa järjestyksessä – ja se on hyvä asia, ei merkki epäonnistumisesta ongelmia ei piiloteta!

mikä on aineistoa? haastattelut nauhoitetaan ja transkriboidaan laadullinen tutkija kirjoittaa kenttäpäiväkirjaa koko ajan, erityisesti heti aineistonkeruusessioiden jälkeen koko tutkimuksen aineistona ovat kerätyt tekstit, entä muut aineistot, kaikki keskustelut ja tutkijan kenttäpäiväkirja?

tulkinta: kuka "tietää" voiko haastateltavat olla väärässä? lopulliset tulkinnat ovat tutkijan, ei informanttien! subejkti-objekti-ongelma esimerkiksi tutkija on sekä informantti että tulkitsija, laittaa itsensä alttiiksi, vähentää hierarkiaa. Mutta onko tutkija ikinä mukana mukana samalla tavoin kuin muutkin?

TULKINTAA - informanttien puhe kerrontaa "hänen" omakohtaisista kokemuksistaan? Puhe on aina jonkun minän esitys jollekin yleisölle; sallitaan tämä! tarkastellaan kerronnan ehtoja ja ristiriitaisuuksia: miten pätevä toimija tuotetaan? Pärjäävän (oman) minän tarinaa voi kommentoida, kerrontaan syntyy monta tasoa läheisyysihanne, kohtaamisen mahdottomuus – ei odoteta tuntemattoman avautuvan. Toisaalta kunnioitetaan häntä juuri etäisyydellä sosiaalinen todellisuutena: kohtaamisen historia

tutkijan mahdollisia rooleja haastattelutilanteessa 1. Tarkkailija: havainnoiva, taka-alalle jättäytyvä kuunteleva tyyli: Jättää tilaa informanteille, hyvä kun varsin vähän tutkittu aihe. Mutta vaikea jäljittää analyysivaiheessa sitä, mihin diskursseihin informantit tarttuvat, mitä taustaoletuksia vastaan he tarinansa rakentavat 2. Keskustelija: osallistuva tyyli – dynamiikka ja tiedon tuottamisen vuorovaikutuksellisuus tulee näkyvämmäksi 3. Kyseenalaistaja: aktiivisesti osallistuva, tilanteisiin puuttuva tyyli voi tuntua epäkunnioittavalta, mutta antaa informanteille mahdollisuuden muotoilla näkemyksiään ja ottaa aineistonkeruun aikana kantaa tutkijan tulkintoihin

tieto ja valta vuorovaikutus: Goffman, Garfinkel, doing gender West & Zimmerman diskurssi: Foucault, Derrida, Butler, Cixous fenomenologia: Merleau-Ponty, de Beauvoir, Heinämaa, Honkasalo, Moi

miten, ei miksi. Miten tietyt totuudet saa luonnolliselta vaikuttavan muotonsa usen nykytutkimus kohdistaa katseen muutokseen: miten tämä syntyy, ei mikä tämä on. prosesseja. tarkastellaan vallan käytäntöjä

Systemaattinen epäily ollaan avoimia eroavien tulkintojen mahdollisuuksista, perustellaan huolella refleksiivisyys, paikantuminen coherence sipuli vai ikkuna? ehdotuksia vai tosiasioita?

Tieteen ”poliittisuus” Tutkimuksen etiikka Arjen ja tavallisten ihmisten omien tulkintojen merkityksellisyys mutta myös niiden rakentuneisuus – yksityisestä yhteiskunnalliseen