Luuk. 19:1-5 Luukkaan evankeliumin 19. luvun alkupuolella on kertomus Sakkeuksen pelastumisesta ja vertaus palvelijoille uskotuista kultarahoista. Kysymyksiä, esirukousaiheita yms voit lähettää osoitteeseen pastori@tunti.com. Jeesus tuli Jerikoon ja kulki kaupungin halki. Siellä asui mies, jonka nimi oli Sakkeus. Hän oli publikaanien esimies ja hyvin rikas. Hän halusi nähdä, mikä mies Jeesus oli, mutta ei pienikokoisena ylettynyt kurkistamaan väkijoukon takaa. Niinpä hän juoksi jonkin matkaa edemmäs ja kiipesi metsäviikunapuuhun nähdäkseen Jeesuksen, joka oli tulossa sitä tietä. Mutta tultuaan sille kohtaa Jeesus katsoi ylös ja sanoi: "Sakkeus, tule kiireesti alas. Tänään minun on määrä olla vieraana sinun kodissasi." (Luuk. 19:1-5) Matkallaan Jerusalemiin Jeesus kulkee parin kymmenen kilometrin päässä olevan Jerikon läpi. Jeesuksen tulo kaupunkiin herätti suurta kiinnostusta, ja siksi Sakkeuskin halusi nähdä Jeesuksen. Sakkeuksen ei varmaankaan ollut tarkoitus itse tulla nähdyksi. Niinpä hänelle oli suuri yllätys, kun Jeesus huomasi hänet ja puhutteli häntä.

Luuk. 19:6-10 Jeesus saa osakseen paheksuntaa kun menee Sakkeuksen kotiin vieraaksi. Yleisesti ajateltiin, että hurskas juutalainen ei voi olla tekemisissä syntisten kanssa, ja erityisen pahaa oli aterioida heidän kanssaan. Jeesus kuitenkin halusi olla tekemisissä erityisesti syntisten kanssa, koska heitä varten hän oli tähän maailmaan tullutkin, etsimään kadonneita. Sakkeuksen elämässä käy hyvin ilmi, mitä anteeksiantamus saa aikaan. Hän sai suuret syntinsä anteeksi ja se muutti hänet. Hän ei ainoastaan halunnut korjata tekemiään vääryyksiä, vaan hän oli valmis antamaan köyhille myös siitä omastaan, joka oikeuden mukaan kuului hänelle. Sakkeus tuli kiireesti alas ja otti iloiten Jeesuksen vieraakseen. Kun ihmiset näkivät tämän, he sanoivat paheksuen: "Syntisen miehen talon hän otti majapaikakseen." Mutta Sakkeus sanoi Herralle kaikkien kuullen: "Herra, näin minä teen: puolet omaisuudestani annan köyhille, ja keneltä olen liikaa kiskonut, sille maksan nelinkertaisesti takaisin." Sen kuultuaan Jeesus sanoi häneen viitaten: "Tänään on pelastus tullut tämän perheen osaksi. Onhan hänkin Abrahamin poika. Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan." (Luuk. 19:6-10) Sakkeusta sanotaan publikaanien esimieheksi. Publikaanit, veronkerääjät, olivat yleisesti juutalaisen kansan halveksimia ja heitä pidettiin erityisen syntisinä. Tähän oli kaksikin syytä. Ensinnäkin, he olivat roomalaisten miehittäjien palveluksessa. Toiseksi, he keräsivät veroja usein liikaa ja panivat omiin taskuihinsa ylimääräisen. Siksi he olivat rikkaita mutta halveksittuja. Publikaanien esimiehenä Sakkeus oli vamaankin erityisen rikas mutta myös erityisen halveksittu.

Luuk. 19:11-19 Niille, jotka olivat tätä kuulemassa, Jeesus esitti vielä vertauksen, koska hän oli jo lähellä Jerusalemia ja monet luulivat Jumalan valtakunnan ilmestyvän aivan kohta. Hän sanoi: "Ylhäinen mies lähti matkalle kaukaiseen maahan saadakseen siellä nimityksen kuninkaaksi ja palatakseen sitten takaisin. Hän kutsui luokseen kymmenen palvelijaansa, antoi heille kullekin kultarahan ja sanoi: 'Käyttäkää näitä parhaanne mukaan, kunnes minä palaan.' Hänen maanmiehensä kuitenkin vihasivat häntä ja lähettivät hänen peräänsä lähetystön sanomaan: 'Me emme tahdo sitä miestä kuninkaaksemme.' (Luuk. 19:11-14) Vertauksellaan kaukaiseen maahan lähtevästä ylhäisestä miehestä Jeesus viittaa omaan poismenoonsa. Hän menee pois palatakseen kerran takaisin kuninkaana. Palvelijoilleen – siis meille kristityille – hän antaa ”kultarahan”, erilaisia lahjoja ja erityisesti uskon lahjan käytettäväksi hänen valtakuntansa hyväksi. Ylhäistä miestä vihaavat maanmiehet viittaavat juutalaisiin, jotka eivät tunnustaneet Jeesusta messiaak- si, siis kuninkaaksi. "Mies palasi maahansa kuninkaana. Tultuaan hän kutsutti palvelijat luokseen kuullakseen, kuinka tuottavasti kukin oli saamaansa rahaa käyttänyt. Ensimmäinen tuli hänen eteensä ja sanoi: 'Herra, antamasi kultaraha on tuottanut kymmenen lisää.' Kuningas sanoi hänelle: 'Mainiota! Olet hyvä palvelija. Koska aivan vähässäkin olet ollut uskollinen, saat hallintaasi kymmenen kaupunkia.' Toinen tuli ja sanoi: 'Herra, antamasi kultaraha on tuottanut viisi kultarahaa.' Hänelle kuningas sanoi: 'Sinut minä panen hallitsemaan viittä kaupunkia.' (Luuk. 19:15-19) Jeesus tulee kerran takaisin ja meidät kutsutaan hänen eteensä tekemään tiliä saamistamme lahjoista. Vamasti on ero siinä, miten paljon Jumalan valtakunnan työtä teemme ja miten paljon saamme aikaan. On hyvä huomata, että sekä lahjansa kymmenkertaistanut että sen viisinkertaistanut saavat kuninkaalta kiitoksen. Ehkäpä taivassakin on kuitenkin eroa sillä, minkälaisia tehtäviä pelastuneet saavat. Siellä ei kuitenkaan ole enää kateutta eikä ylpeyttä. Niinpä ”vain” viittä kaupunkia hallitseva ei kadehdi kymmentä kaupunkia hallitsevaa.

Luuk. 19:20-27 Opetus: Ville Auvinen "Mutta kun seuraava palvelija tuli, tämä sanoi: 'Herra, tässä on antamasi kultaraha. Olen säilyttänyt sitä liinaan käärittynä. Minä pelkäsin sinua, koska olet armoton mies. Sinä otat, mitä et ole talteen pannut, ja leikkaat, mitä et ole kylvänyt.' Kuningas sanoi hänelle: 'Omien sanojesi mukaan minä sinut tuomitsen. Sinä kelvoton palvelija! Sinä siis tiesit, että minä olen armoton mies, että otan, mitä en ole talteen pannut, ja leikkaan, mitä en ole kylvänyt. Mikset sitten vienyt minun rahaani pankkiin, niin että olisin palattuani voinut nostaa sen korkoineen?' "Kuningas sanoi vieressään seisoville miehille: 'Ottakaa häneltä raha pois ja antakaa se sille, jolla on kymmenen kultarahaa.' He sanoivat: 'Herra, hänellä on jo kymmenen kultarahaa.' Mutta hän jatkoi: 'Jokaiselle, jolla on, annetaan, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mitä hänellä on. (Luuk. 19:20-26) Kolmas palvelija ei ole käyttänyt lahjaansa kuninkaan valtakunnan hyväksi. Hän on elänyt itsekkäästi. Uskon lahjankin hän on pitänyt piilossa. Siksi hän saa kuninkaalta ankara puhuttelun ja kultarahakin otetaan häneltä pois. Teksti ei kuitenkaan kerro, että mies olisi tuomittu kuolemaan, kuten kävi kuninkaan vihollisille. Mutta nuo viholliseni, jotka eivät tahtoneet minua kuninkaakseen – tuokaa heidät tänne ja teloittakaa heidät minun edessäni.'" (Luuk. 19:27) Vihollisten teloittaminen viittaa juutalaisten kohtaloon, ja ehkä erityisesti Jerusalemin ja sen aukkaitten tuhoutumiseen vuonna 70 jKr.