Elämänkatsomustiedon työtavoista Snellman-korkeakoulu Marraskuu 2012 Eero Salmenkivi Opettajankoulutuslaitos

ET opetuksen ydintehtävä (POPS 2004) VUOSILUOKAT 1−5  Opetuksen ydintehtävänä on tukea oppilaan kasvua ja antaa hänelle välineitä tutkia ja rakentaa elämänkatsomustaan ja maailmankuvaansa. VUOSILUOKAT 6−9  Opetuksen ydintehtävänä on syventää oppilaan omaa elämänkatsomusta ja maailmankuvaa koskevaa ymmärrystä. Erilaisista katsomuksista ja uskonnoista opiskellaan perustiedot sekä oppilaan kasvua vastuulliseksi ja aktiiviseksi yhteiskunnan jäseneksi tuetaan.

Lähtökohtana oppilas itse  lähteminen kotien katsomuksesta ei ole käytännössä mahdollista, koska uskontokuntiin kuulumattomuus ei ole katsomus  ei ’oman perinteen’ mukaista opetusta vaan oman katsomuksen opetusta  lähdetään lapsen maailmasta ja otetaan ikäkausi ja kehitystaso huomioon  käsillä olevat asiat  kokemukset, tapahtumat, tarinat

Lähtökohtana oppilas itse  oppilasta ohjataan tutkimaan ja jäsentämään käsitystään maailmasta  oppilaan maailmankuvan jäsentyminen (ei: jonkin maailmankuvan omaksuminen); 6.–9:llä perustietoja katsomuksista.  oppilasta ohjataan tutkimaan ja jäsentämään suhdettaan itseensä, toisiin ihmisiin, luontoon ja ympäristöön sekä yhteiskuntaan  oppilaan identiteetin rakentaminen (ei: jonkin maailmankuvan omaksuminen); 6.–9:llä perusorientaatio kansalaisen identiteettiin.   ET on avoin oppilaiden itsensä kokemille ongelmille  niiden tutkimiseen varataan paljon aikaa.

Katsomuksellinen kyvykkyys tavoitteena  Ymmärtää oman katsomuksensa sitoumuksineen ja jännitteineen  identiteetin rakentaminen  pohdinnan herättäminen  Itsekritiikki  Tuntee muita ajattelutapoja  katsomuksellinen yleissivistys  moninaisuuden hyväksyminen  suvaitsevaisuus  Oppilaan tavoitteena: 1. Herätä huomaamaan ja kysymään ajattelun ja asenteiden rakenteita. 2. Tunnistaa ja hyväksyä erilaisuutta (Toiseutta).

Opetuksen tavoitteet  Oppimistavoitteet ovat yksilöllisiä ja pitkälle henkilökohtaisia  opetuksen tavoitteet esteiden poistamista ja rakennustelineiden tarjoamista: 1. tiedolliset esteet 2. taidolliset esteet 3. asenteelliset esteet 4. toiminnalliset esteet

Tiedot  7–12 -vuotias lapsi omaksuu informaatiota varsin tehokkaasti (”imee tietoa”/”oppi ulkoa”).  ET:ssä ei informaation määrän suhteen kovin haastavia tiedollisia tavoitteita, ongelmat toisaalla: 1. Eri lähteistä saatu disinformaatio (esim. muunmaalaisia ja maahan muuttajia tai muita vähemmistöjä koskevat stereotypiat). 2. Tiedon rooli eettisessä ja asennekasvatuksessa (onko esim. evoluutioteoria tai kasvihuoneilmiö totuus vai yksi hypoteesi muiden joukossa).

Tiedon rooli ET-opetuksessa  1.–6. -oppilaan (ja usean aikuisenkin!) on erittäin vaikea erottaa mutu-mielipiteitä, perusteltuja näkemyksiä ja ”riittävän varmoja” totuuksia.  Filosofisessa mielessä erottelu voidaan kyseenalaistaa, mutta usein itse kyseenalaistus on kyseenalainen.  OPS-perusteet tarjoaa jälleen opettajalle käytännössä toimivan mittatikun.  Huom: opettajan ei tarvitse tietää kaikkea vaan hän voi selvittää asiat seuraavaksi kerraksi, vielä parempi on, jos asiat voidaan selvittää yhdessä.

Opettajan käsitykset  OPS on tosiseikkojen mittari ja mutu-mielipiteet eivät saa vaikuttaa opetukseen.  Käytännössä vaikeus voi koskea opettajan perusteltuja (katsomuksellisia) mielipiteitä.  Oppilaiden tiedollinen auktoriteetti koulussa on opettaja, siksi heidän ei voi edellyttää kykenevän erottamaan opettajan mielipiteitä ja tosiseikkoja.  Jos asiasta ei ole olemassa OPS-totuutta (kuten esim. evoluutioteoriasta, ihmisoikeuksista ja kestävästä kehityksestä), kannattaa yleensä esittää kaksi vastakkaista peruskantaa (esim. kapitalismi tällä hetkellä parhaiten menestyneenä ja eniten hyvinvointia tuottavana yhteiskuntajärjestelmänä vs. arvojen yksiulotteistuminen kaiken määräytyessä rahalla ja lähtökohtien epätasa-arvoisuus).

Taidot  ET-taidot: kyky identiteetin ja elämänkatsomuksen kehittämiseen ja itseilmaisuun, arvostelukyky, kyky hahmottaa kokonaisuuksia, kyky kohdata epävarmuutta, kyky myötäelämiseen ja eettiseen ajatteluun ja toimintaan sekä kyky oppia kantamaan vastuuta itsestään, toisista ihmisistä, yhteisöstä ja luonnosta.  Näihin taitoiin liittyy paljon mystiikkaa, jonka mukaan ne eivät ole opetettavissa.  Tämä on väärä käsitys. Ne ovat opetettavissa, tätä opettamista on usein perusteltua kutsua kasvatukseksi ja se tarkoittaa oppimisen esteiden poistamista.  Näitä asioita ei voi siirtää, mutta nykykäsityksen mukaan ei mitään muutakaan voi (toki nämä ovat vaikeimpia).  Luonne ja muut synnynnäiset tai muut koulun ulkopuoliset tekijät määräävät näiden oppimista, mutta niin kaikkien muidenkin asioiden.

Taitojen oppiminen  Taitoja opitaan harjoittelun kautta.  Kasvatuspsykologian tutkimus (esim. soitin- ja urheiluvalmennus): asiantuntijan (mestarin) kouluttamisen ensimmäinen lähtökohta on tuntia harjoittelua.  ET:ssä harjoituskeino on pääasiassa keskustelu: SOKRATES Tällaiset mielipiteet ovat aluksi hänen mielessään sekavina, mutta jos häneltä kysytään samaa asiaa moneen kertaan ja monella tavoin, hän loppujen lopuksi tietää sen yhtä tarkoin kuin kuka tahansa. (Platon, Menon 85c-d, Teokset II).  ET taidot harjoittuvat muuallakin kuin tunnilla (muuten vaadittaisiin 300 v:n opinnot).

Taitojen luokittelu  Myötäelämisen taito (tunnetaidot).  samaistuminen (itseys ja toiseus)  tunteen ilmaisu (sen hyväksyminen ja keinojen skaalan laajentaminen)  Ajattelun taidot (asennetaidot).  ks. erillinen moniste + käsitteen didaktiikka (peruskurssilta)  Vastuunoton taito (asenne- ja toimintataidot).  Näistä osista rakentuvat kokonaistaidot (arvostelukyk, epävarmuuden sieto jne.)

Asenteet  Asenteiden operationalisointi vaikeaa käyttäytymis- tieteellisessä tutkimuksessa → asennekasvatuksen tiedot vähäissempiä kuin tietojen ja taitojen osalta.  Asennekasvatus myös osittain uusi asia, koska monokulttuurisessa ympäristössä asennekasvatus on pääosin ”automaattista”.  Asenteiden opettamisessa indoktrinaation ja ”nahan elle menemisen” vaara on suuri, mutta OPS:ssa selkeitä asennetavoitteita (sisäistää ihmisoikeuksien, suvaitsevaisuuden, maailman laajuisen oikeudenmukaisuuden ja kestävän kehityksen periaatteita ja oppia kantamaan vastuuta itsestään, toisista ihmisistä, yhteiskunnasta ja luonnosta).

Toiminta  Hyve = opittu toimintavalmius, joka edistää inhimillistä hyvää.  Tietojen, taitojen ja asenteiden lisäksi toimintavalmius vaatii aloitteellisuutta.  Sitä voi edistää mallioppimisen keinoin järjestämällä toiminnallisia hankkeita.

Käytännön ratkaisuja  Keskustelu tärkeimpänä opetusmuotona (erilaisia keskustelumuotoja, pari-, ryhmä, valmisteltu jne. keskustelut)  Monipuoliset työmuodot  Oppimaan oppimisen painottaminen (keskustelu- ja opiskelutaidot, esim. mind mapit, yhteinen oppimisen arviointi)  Riittävä ja huolellistesti järjestetty tila  Oppilailla vihot  Opettajalla pitkän aikavälin suunnitteluun perustuvat materiaalit (netistä ym., kirjoja väheksymättä, jos niitä on)

Vihko  Oppilaalla tulee olla ET-vihko, johon voidaan 1. Tehdä muistiinpanoja yhteisesti opiskellusta (oppikirja materiaali ei riitä alkuunkaan kaikkien asioiden käsittelyyn). 2. Liimata tiedollisia monisteita (sama syy kuin yllä, mutta huom. kestävän kehityksen (ja koulun talouden) vaatimukset). 3. Kirjoittaa omia pohdintoja. 4. Piirtää kuvia, ajatuskarttoja ja muuta tarpeellista.  ET-vihkon kulkeminen mukana näyttää vaativan erityistä huomiota.