Noitavainot

Noitavainot olivat myöhäiskeskiajalla alkanut, mutta uuden ajan alussa voimistunut liikehdintä noidiksi epäiltyjen ihmisten tuomitsemiseksi. Magiaan ja parantamiseen perehtyneet henkilöt olivat usein eräänlaisessa pappisasemassa pakanayhteisöissä, joten heidän vaikutusvaltansa oli uhka kristinuskon leviämiselle. Oikeastaan noitavainojen voidaan sanoa juontaneen kerettiläisten, harhaoppisten, vainoista, jotka alkoivat 1100-luvun tietämissä. Kiihkoilijoiden kynsiin joutui moni ” kirkon ulkopuolinen " ryhmä, esim. juutalaiset, homoseksuaalit ja usein myös kansanparantajat. Noitavainojen alkuna pidetään Paavi Innocentius VIII:n bullaa vuodelta 1484, jossa hyväksyttiin noitien polttaminen. Noita, joka teki liiton paholaisen kanssa, syyllistyi Jumalasta luopumiseen ja yhteistyöhön paholaisen kanssa. Siitä tuomittiin aina kuolemaan. Kidutus oli yksi tärkein syy noitateorian leviämiseen. Epäillyt eivät olisi oppineet tunnustamaan noitateorian mukaisia sepitteellisiä ja mielikuvituksellisia tekoja, elleivät kiduttajat olisi tehneet oikeita kysymyksiä. Leviämisen syitä oli myös se , jos jokin menee pieleen, on siitä helppo syyttää jotakuta toista; lehmän kuoleman saattoi aiheuttaa se kummallinen vanha akka, jonka oli nähty tuijottavan otusparkaa ja mikäs sen helpompaa huono-onniselle viljelijälle kuin syyttää vastoinkäymisistään naapuria, jolla menee hyvin.

Noitaa ei voitu noin vain tuomita ilman tunnustusta, jota sitten puserrettiinkin syytetyistä milloin milläkin keinoin. Usein käytettiin julmia kidutusmenetelmiä, esim. peukaloruuvia, jäsenten niksauttamista sijoiltaan, jalan luiden murskaamista paineella jne., unohtamatta tietenkään jatkuvaa henkistä painostusta. Esim. Vesikoe Vesikokeessa noitaepäillyn jalkoihin sidottiin kiviä ja tämä pudotettiin kädet sidottuna veteen. Jos epäilty kellui hän oli noita ja hänet teloitettiin. Vesi on puhdas elementti ja se hylkii epäpuhtaita mustaa magiaa edustavia noitia. Jos epäilty upposi, oli hän syytön. Mikäli syytetty sitten pysyi tunnustuksessaan mutta kääntyi Jumalan puoleen ja katui kauheita rikoksiaan, hänet armollisesti kuristettiin ennen roviolle heittämistä. Jos hän kuitenkin perui tunnustuksen, seurasi elävältä polttaminen. Noitina surmattujen määrästä löytyy useita arvioita, vaihdellen n. 10 000 n. 100 000 uhriin. Suomessa käräjille joutui noin 1500 noituudesta epäiltyä ja heistä tuomittiin kuolemaan vain noin 140 henkeä. Suomessa tuomituista 75 % oli miehiä. Joissakin maissa, kuten Suomessa ja Ruotsissa, kokonaan perusteeton noitasyyte toi helposti suuren sakon juoruajalle. Monesti tämä hillitsi vainojen leviämistä. Noitaoikeudenkäynnit loppuivat Euroopassa 1700-luvun kuluessa. Euroopan viimeinen noitarovio lienee palanut 1782 Sveitsissä.

Giles Coreyn kuolema 19. 9. 1692 raskaiden kivien painon alla Giles Coreyn kuolema 19.9.1692 raskaiden kivien painon alla. Hänet tuomittiin noitana kuolemaan Salemin noitaoikeudenkäynnissä Yhdysvalloissa.