Henrik Jensen Pihvikarjankasvattajien liitto ry

PIHVIKARJA MAISEMAN HOITAJANA • Pihvikarjan merkitys perinnebiotooppien hoitajana kasvaa, lypsylehmien merkitys vähenee • Luonnonlaitumet soveltuvat hyvin emolehmien ja lampaiden laiduntamiseen • Eläimet pitävät avoimina ja hoidettuina laajoja alueita, joiden hoitaminen esimerkiksi niittämällä vaatisi lukuisia työtunteja eikä aina olisi käytännössä mahdollistakaan • Monet kasvi-, lintu- ja hyönteislajit hyötyvät laidunnuksesta • Vuosikymmenien kuluessa laidunnetuista alueista on muodostunut maisemia, jotka ovat luontoarvoiltaan tärkeitä ja säilyttämisen arvoisia ja jotka monet ihmiset kokevat yhteiseksi kansallisomaisuudeksi

Vapolan lehmät maisemanhoitotöissä

Kannustusta maisemanhoitoon • Tuen tulisi innostaa vielä paremmin perinnebiotooppien hoitoon • Kannustinta alueiden käyttöön tarvitaan – Aitaaminen on iso kustannus – Luonnonlaitumien tuottaman rehun ruokinnallinen arvo on viljeltyä laidunta alempi – Vasikoiden kasvu laihemmalla laitumella hitaampaa -> tuotostappio – Laidunnettavan alueen pinta-ala ja rehuntuottokyky määrittää laidunryhmän usein pienemmäksi, kuin mitä siitossonnia kohti voisi muutoin olla -> tarvitaan useampia sonneja -> kustannukset nousevat

Mr. Big

Nykyjärjestelmän ongelmat 1. • Nykyinen järjestelmä on byrokraattinen ja työläs hakea • Voimassaoloaika on ongelmallinen, 1.5. tai alkaen 5 vuotta -> kun uusi potentiaalinen alue löytyy, menee yli vuosi ennen kuin päästään käytännössä toteuttamaan • Monet sopimukset tehdään vuokrasopimuksin hallituille alueille; sopimus on 5-vuotinen, mutta käytännössä vuokrasopimuksen pitää olla 6- vuotinen

Nykyjärjestelmän ongelmat 2. • Hakumenettely on liian raskas vaadittavine kustannuslaskelmineen • Ohjekustannukset ovat liian alhaiset, työlle ei määritetä riittävää arvoa • Rehuarvon huomioiminen laskelmassa hyötynä väärin, koska viljeltyä laidunta heikompilaatuinen rehu on ennemminkin kustannus kasvun hidastuessa

Viljellyille laitumille lisäruokinta on mahdollista, jolloin päästään parempiin kasvutuloksiin

Nykyjärjestelmän ongelmat 3. • Hakumenettely sitoo liikaa myös hallinnon voimavaroja • Pinta-alan tarkka määrittäminen etukäteen • Vesistöihin rajoittuvat alueet erityisen hankalia, kun vesirajan korkeus vaihtelee • Nykyinen järjestelmä ei ole riittävän houkutteleva -> vähäinen hakeminen

Parannusehdotuksia

Parannusehdotuksia 1. • Tukihakemus sisään päätukihaun yhteydessä, sopimus voimaan heti, jolloin päästään laiduntamaan jo samana kesänä • Alueellinen kustannuslaskelma tuen perustaksi, jolloin sitä ei tarvitse tehdä tilakohtaisesti • Erityisympäristötukialueen määrittäminen ja hyväksyttäminen ELY:n asiantuntijoiden kanssa etukäteen ennen tuen maksatusta

Parannusehdotuksia 2. • Alueen pinta-alan määrittäminen riittävän usein, jotta vältyttäisiin takaisinperinnöiltä -> esimerkiksi veden korkeuden vaihtelusta johtuva laidunnettavan alueen hyväksytty vaihteluväli • Hoitopäiväkirja voisi olla lohkokortti- tyyppinen, johon merkitään kaikki lohkolla tehtävät toimenpiteet -> olemassa olevien viljelysuunnitteluohjelmien hyödyntäminen

Parannusehdotuksia 3. • Sopiva perustukitaso voisi olla 450 €/ha. Vrt. luonnonhoitopelto, jolle voidaan maksaa muitakin pinta-alaperusteisia tukia -> tukitason oltava selvästi korkeampi kuin lhp • Vaikeisiin kohteisiin lisätuki, jonka saaminen edellyttää tapauskohtaista kustannuslaskelmaa. Lisätuen tarve tulee olla perusteltua, esim. tavallista korkeammat aitauskustannukset tai erityisen vaativat eläinten kuljetusjärjestelyt

Lopuksi • Emolehmien määrä on noussut viime vuosina ja laiduntaminen on tuotantoon oleellisesti liittyvä käytäntö; sopivia laiduneläimiä kyllä löytyy, myös lampaista • Kasvattajien ja sopivien kohteiden maanomistajien on kohdattava toisensa, sillä suuri osa arvokkaista maisemista on muiden kuin kasvattajien omistuksessa • Perinnemaiseman hoidon on oltava myös kannattavaa • Tukien hakemisen ja ehtojen täyttämisen on oltava riittävän yksinkertaista, jotta se olisi houkuttelevaa

Kiitos!