Kotiseutumme luontoa
Työssämme esittelemme kotiseutumme ja erityisesti Pulkkisen ja Patanan alueiden mielenkiintoisia paikkoja. Perehtyessämme asiaan huomasimme, että alueilta löytyy erikoisiakin paikkoja, joihin liittyy omat tarinansa. Olemme haastatelleet työhön liittyen joitakin vanhempia henkilöitä, joilla on tietoa näistä paikoista ja niiden nimien alkuperästä.
Sulkaharju
Sulkaharjussa kulkee n Sulkaharjussa kulkee n. 8 km merkittyä luontopolkua, joka on suosittu liikuntareitti. Nimi Sulkaharju tulee kartan muotojen mukaan. Kuvio muodostaa sulan näköisen kuvion. Korkein kohta on 144,9 metriä. Ensimmäisille asukkaille Sulkaharju on ollut keskeinen kauttakulkupaikka. Sieltä löytyvät mm. luonnontilassa oleva lähde ja Tapionpöytä.
Kertomus Sulkaharjun historiasta Vuonna 1938 oli vireillä suunnitelma rautatiestä Kokkolasta Saarijärvelle, joka kulkisi Sulkaharjun kautta. Suunnitelma oli jo lähes toteutumisvaiheessa, sillä linjat oli jo hakattu metsään. Asiaa ajoi halsualainen Viljami Kalliokoski, joka toimi silloin valtiopäiväedustajana sekä myöhemmin maatalousministerinä. Kun eduskunta äänesti rakentamisesta, yksi ääni ratkaisi: ei rakenneta. Tarkoituksena oli myöhemmin yrittää rakentamista uudelleen, mutta vuonna 1939 marraskuussa alkanut talvisota pilasi suunnitelmat. Rautatie jäi rakentamatta. __________________ Kertonut: Teuvo Pulkkinen
Lähde
Tapionpöytä
Valkiakallio Valkiakallio
Valkiakallio sijaitsee Patanasta n. 2 km itään. Se on Vetelin korkein paikka (153,5 m) ja sieltä avautuvat hienot näköalat. Alueella on myös n.1960-70-lukujen taitteessa tehty tekoallas, joka parantaa virkistäytymismahdollisuuksia. Lisäksi grillikatos ja kota. Alue on biologisesti merkittävä, sillä sieltä löytyy vaarantunutta isosahasammalta.
Mäkäräkangas: Pirunluolat Lyhennetty tarina kirjasta Vanhaa Veteliä: Tässä kalliossa on neljä tai viisi syltä syvä kolo ja siellä on kaksi metriä pitkä ja puolitoista metriä leveä kamari. Sitä sanotaan vuoripeikkojen kamariksi, ja sieltä on usein kuultu peikkojen ääniä. Kerran kaksi miestä oli kuullut soittoa ollessaan köyrinä eli pyhäinpäivänä oravametsällä. Miehet olivat olleet peloissaan ja ajatelleet, että se oli pahan voimaa, kun he olivat tulleet metsälle tällaisena juhlapyhänä. He palasivat kesken kotiinsa. _______________ Kertonut: Juho Leppäniemi Tekijät: Juho P., Juho S.