Uskonto, tieteet ja evoluutio 28.9.2018 Tietämisen menetelmistä Akatemiatutkija, dos. Aku Visala

Aika Opettaja Teema Sisältö 7.9. 12-14 Aku Visala Intro Mitä väliä tieteen ja uskonnon suhteella on? 14.9. Perusmallit Tieteen ja uskonnon suhteen mallit: konflikti, itsenäisyys, dialogi ja integraatio 21.9. Tieteen ja uskonnon historiaa Tieteen ja uskonnon kohtaamisia: keskiaika, Galilei, Darwin. 28.9. Tietämisen menetelmät Tietämisen menetelmät tieteessä ja teologiassa: positivismi, relativismi, realismi. 5.10. Ihmisluonto Mitä tiede ja teologia sanovat ihmisluonnosta? Onko sitä? 12.10. Mahdollisia aiheita: tekoälyn teologia; vapaa tahto; sielu ja aivot. 19.10. Uskonto ja kognitio Uskonto ja teologia kognitiotieteen ja biologian tutkimuskohteina. 2.11. Aineistotehtävän purku 9.11. 12-16 Risto Uro Kognitiotutkimuksen käyttöä teologiassa Miten kognitiotiedettä voidaan soveltaa esimerkiksi raamatuntutkimuksessa? 16.11. Rope Kojonen Teologia ja evoluutio Darwin, luonnonvalinta sekä sitä ympäröivä teologinen väittely.

“Kansanomainen käsitys tieteellisen tiedon luonteesta voidaan vangita sloganilla ‘tiede johdetaan faktoista’. … Kun väitetään, että tiede on erityistä, koska se perustuu faktoihin, näiden faktojen oletetaan olevan väitteitä maailmasta, jotka voidaan varmentaa suoraan tarkalla ja ennakkoluulottomalla aistien käytöllä. Tieteen tulee perustua siihen mitä voimme nähdä, kuulla ja tuntea sen sijaan, että se perustuisi henkilökohtaisille mielipiteille tai kuvitteellisille spekulaatioille. Jos havainnoimme maailmaa tarkasta ja ennakkoluulottomasti, niin tätä kautta saadut faktat muodostavat varman ja objektiivisen tieteen perustan. Lisäksi jos se päättely, jolla tästä perustasta päätellään tieteelliseen tietoon, eli luonnonlakeihin ja tieteellisiin teorioihin, on pätevää, niin tieteellinen tieto voidaan katsoa varmaksi ja objektiiviseksi.”

Tieteellinen tieto perustuu objektiivisiin faktoihin, jotka voidaan erehtymättömästi tavoittaa havainnolla. Faktat ovat havainnoitsijasta, teorioista ja käsitteistä riippumattomia. Tieteellinen tieto voidaan päätellä faktoista periaatteessa vailla erehtymisen mahdollisuutta.

“Ajatus, jonka mukaan tieteellisen tiedon ominaispiirteenä on se, että se voidaan johtaa kokemuksessa ilmenevistä faktoista, voidaan hyväksyä vain varovaisesti ja erittäin jalostetussa muodossa, jos se voidaan hyväksyä ollenkaan”

Arkikäsitys Nykykäsitys Tieteellinen tieto perustuu objektiivisiin faktoihin, jotka voidaan erehtymättömästi tavoittaa havainnolla. Faktat ovat havainnoitsijasta, teorioista ja käsitteistä riippumattomia. Tieteellinen tieto voidaan päätellä faktoista periaatteessa vailla erehtymisen mahdollisuutta. Tieteellinen tieto tavoittelee intersubjektiivisia faktoja, joita ei aina voi tavoittaa havainnoilla. Faktat ovat havainnoista, teorioista ja käsitteistä riippuvaisia. Tieteellinen tieto on periaatteessa aina avoin revisioille.

Mitä tiede on? Tiede = järjestelmällistä, totuuteen tähtäävää toimintaa Tieteen osa-alueita: Käytännöt: tiedeinstituutiot ja yliopistot, tutkimusjärjestelmät, tutkimustoiminta. Sisällöt: teoriat, yleisesti hyväksyttyjen teorioiden kokonaisuus. Menetelmät: kokeet, havainnot, välineet, testit, päättely.

1900-luvun tieteenihanteet Positivismi Relativismi/instrumentalismi Realismi

Positivismi (1920-1950) Moritz Schlik, Rudolf Carnap, Otto Neurath A. J. Ayer: Language, Truth, and Logic (1936) Taustalla empirismi (John Locke, David Hume) sekä 1800-luvun positivismi (August Comte) Radikaali empirismi: tieteellinen tieto voidaan johtaa havaintolauseista, jotka ovat riippumattomia teorioista ja käsitteistä. Verifikaatioehto: mielekkäät ilmaisut pystytään johtamaan jäännöksettä havaintolauseista. Tieteen yhtenäisyys: kaikilla tieteillä sama menetelmä.

Positivismin ongelmia Havaintojen teoriapitoisuus: havainto edellyttää käsitteitä ja teorioita. Verifikaatioehtoa vaikea perustella. Tiede ei näytä toimivan positivistien edellyttämällä tavalla: tieteen epäyhteinäisyys, teoreettiset oletukset ja termit.

Holismi Thomas Kuhn: Tieteellisten vallankumousten rakenne (1962) Testaamisen teoriapitoisuus: tieteen tekemät kokeet ja havainnot ovat teorioista riippuvaisia. Paradigma: teorioiden ja käsitteiden kokonaisuus, joka ohjaa yksittäisten lauseiden tulkintaa. Holismi: Lauseita ei testata yksittäin, vaan ainoastaan osana laajempaa teoriaa. Vain teorioiden kokonaisuutta voi testata. Imre Lakatos: tutkimusohjelmat.

Relativismi Havaintojen teoriapitoisuudesta relativismiin. Tiedollinen relativismi: tietomme suhteessa käsitteelliseen kehykseen (kulttuuri, kieli, jne.) Käsitteellinen relativismi: käsitteelliset kehykset yhteismitattomia. Totuusrelativismi: käsitteellisillä kehyksillä ei ole totuusarvoa. Paul Feyerabend: tiede on periaatteessa yhtä hyvä tiedonhankitamenetelmä kuin magia.

Kriittinen realismi No miracles argument: paras selitys tieteen menestykselle on, että se antaa tosia tai likimain tosia kuvauksia todellisuudesta “Kriittinen”, ei “naiivi”: tieto syntyy tutkijan ja todellisuuden vuorovaikutuksessa Fallibilismi: tieteellinen teorianmuodostus on aina periaatteessa avoin revisiolle, koska uusia hypoteeseja voi syntyä. Kypsien tieteiden vakiintuneet teoriat lähestyvät luotettavasti totuutta Tiede olettaa havaintoja selittäviä, ei-havaittavia voimia ja selitystekijöitä.

Vaihtoehtoja tieteelliselle realismille Instrumentalismi Idealismi Tieteen päämääränä selitysvoima tai toimivuus, ei totuus Toimivuus ei oikeuta olettamaan, että tieteellinen teoria vastaa tai jäljittää todellisuutta Mahdollistaa keskenään ristiriitaiset mallit, jos niillä on eri käyttötarkoitus Tiedon kohteena ei ole todellisuus, vaan se, kuinka se ilmenee meille Ei voi olettaa havaitsemattomia selitystekijöitä Tieteen päämääränä järjestää ja säilyttää havaittavat ilmiöt

Kriittinen realismi tieteen ja teologian dialogin lähtökohtana Ian Barbour 1923-2013 John Polkinghorne Arthur Peacocke 1924-2006 Ernan McMullin 1924-2011 Kriittinen realismi tieteen ja teologian dialogin lähtökohtana Teologia ja tiede puhuvat samasta todellisuudesta: totuuden ykseys Samankaltaiset arvioinnin menetelmät: mallit, paradigmat, testit Fallibilismi

Arthur Peacocke 1924-2006 “Sekä tiede että teologia pyrkivät kuvaamaan todellisuutta ja molemmat tekevät näin metaforisen kielen ja erilaisten mallien avulla, jotka ovat revisioitavissa niiden yhteisöjen sisällä, joissa ne on tuotettu. Sillä onhan teologiankin päämääränä olla niin totuudellinen kuin mahdollista. Näin ollen uskonnollisella kokonaisnäkemyksellä on oltava älyllinen integriteetti ja sen täytyy ottaa huomioon ne todellisuudet, jotka 1900-luvun tiede on paljastanut”.

Teologinen realismi filosofiassa: Teologiset väitteet ovat tosiasiaväitteitä On mielekästä väitellä niiden totuudesta Pyrkimys kohti kokonaisnäkemystä todellisuudesta

Pluralismi: todellisuuden monikerroksellisuus ja monimuotoisuus Alister McGrath: Tieteellisen teologian ohjelma Tietäminen riippuu käsitteistämme, joten ei ole kaikille yhteistä tietämisen lähtökohtaa: menetelmät kohteen mukaan. Pluralismi: todellisuuden monikerroksellisuus ja monimuotoisuus Teologia voi ottaa ilmoituksen lähtökohdaksi. Sen tulkinta voi olla kriittisen realismin kuvaama, fallibilistinen prosessi. Teologian ja tieteen edistys ovat analogisia: tiede edistyy luonnon tutkimuksissa, teologia ilmoituksen. Dialogi on mahdollista koska tiede ja teologia olettavat maailman olevan järkevä kokonaisuus: päämääränä totuus

“Terävä kontrasti [subjektiivisen uskonnon ja objektiivisen tieteen välillä] on 1950-luvulta alkaen asetettu kyseenalaiseksi. Tiede ei olekaan niin objektiivista eikä uskonto niin subjektiivista kuin oli väitetty. … Tieteellinen aineisto on teoriasidonnaista, ei teoriavapaata. Teoreettiset oletukset vaikuttavat tieteellisen aineiston valintaan, raportointiin ja tulkintaan. Lisäksi teoriat eivät perustu puhtaaseen aineiston loogiseen analyysiin, vaan syntyvät monipuolisessa prosessissa, jossa luova mielikuvitus, analogiat ja mallit ovat keskeisessä osassa. Käsitteelliset mallit auttavat meitä kuvittelemaan asioita, joita emme voi suoraan havaita. Monet näistä piirteistä ovat läsnä myös uskonnossa. Jos uskonnon aineistoon kuuluvat uskonnolliset kokemukset, rituaalit, pyhät kirjoitukset, on tämä aineisto läpeensä teoriasidonnaista … Uskonnolliset kokemukset eivät selvästikään ole kokeellisesti tieteen testattavia, mutta niitä voidaan lähestyä tieteellisen tutkimuksen hengessä.” Ian Barbour 1923-2013 Mallit: oletukset -> kokemukset ja lähteet -> testaus

Teologisen realismin seurauksia Ateismin ja teismin välinen debatti koskee sitä, millainen todellisuus on ja se on mielekäs Tieteen tulokset voivat tukea tai uhata teologisia näkemyksiä (ja päinvastoin) Teologisia väitteitä tulee arvioida tiedollisilla kriteereillä (oikeutus, todistusaineisto, jne.) Pyrkimys kokonaisnäkemykseen on mielekäs

Uskonto ja teologia Uskonto Teologia Uskontoa vaikea määritellä. Kokemus ja spiritualiteetti Yhteisö, rituaalit ja yhteiset normit Opit, uskomukset, tunnustukset. Järjestelmällistä, uskonnollisen yhteisön todellisuuskäsityksen rakentamista, arviointia ja perustelua. Akateeminen teologia: teologian ja uskonnon tutkimusta empiirisin ja filosofisin välinein.

Ristiriita Itsenäisyys Päällekkäisyys Käytännöt Tieteellisten ja uskonnollisten käytäntöjen tehtävät ovat samat ja ne kilpailevat. Tieteellisten ja uskonnollisten käytäntöjen tehtävät ovat toisistaan riippumattomat. Tieteellisten ja uskonnolliset käytännöt voivat tukea toisiaan tai haitata toisiaan. Tiedonhankinnan menetelmät Tieteelliset ja teologiset menetelmät pyrkivät tietoon samasta asiasta, joten ne kilpailevat. Tieteelliset ja teologiset menetelmät eivät pyri tietoon samasta asiasta. Tieteellisten ja teologisten menetelmien välillä on jonkinlainen analogia (kriittinen realismi) Totuusväitteet (sisällöt) Tieteelliset väitteet ovat ristiriidassa teologisten kanssa. Jomman kumman pitää korvata toiset. Tieteelliset ja teologiset väitteet koskevat eri asioita, eikä ristiriitaa voi edes periaatteessa syntyä. Tieteelliset ja teologiset väitteet koskevat toisinaan samoja asioita, jolloin kysymys muokkaamisesta herää.