Alueelliset rauhanpyrkimykset Suomen sisällissodassa 1918 Säätytalo 8.5.2018 Kimmo Kontio

Esityksen sisältö Asetelma: rauhan merkeistä sodan melskeisiin Paradoksi: Ketkä oikein kävivät sotaa ja olivat siitä vastuussa? Kaksi tuntematonta sisällissotaa Riippuvuus kansainvälisistä tapahtumista – turhan vähän ymmärretty Suurta paikallista vaihtelua – edelleen lähes sivuutettua historiaa Millaista rauhaa yritettiin ja miten siinä kävi? Sota pitää meitä otteessaan vielä 100 vuoden kuluttuakin

Asetelma: Sisällissotaa käytiin tai koitettiin olla käymättä paikallisesti Suomesta puuttui sekä oma ja yhteisesti kaikkien tunnustama oma armeija ja poliisi Ensimmäinen maailmasota luhisti Venäjän, Itävalta-Unkarin, Osmaanien (Turkin) imperiumin ja Saksan keisarikunnan ja jätti jälkeensä laajoja, levottomia ja poliittisesti hajonneita alueita (shatter zones) Kaikilla näillä alueilla käytiin sisällissotaa tai harjoitettiin terroria, joko omavaltaisesti tai vieraiden valtojen toimesta 1917 - 1923 Sisällissodan sotajoukot – valko- ja punakaartit – perustettiin alueellisina järjestyskaarteina Jäsenistöä aluksi yli puoluerajojen Pitkään paikalliset ristiriidat, jopa väkivaltaisuudet sovittiin paikallisesti Näin vaikka kuntien ja kaupunkien hallinto ei edes ollut demokraattista, vaan perustui varallisuuteen

Paradoksi: Sisällissota: jatkuva ihmetys tutkijoille – yllätys aikalaisille Punaisia tutkinut kollegio aloitti kirjansa ”Yhden kortin varassa”: ”Miten oli mahdollista, että tavallisesti perin rauhalliset suomalaiset lopuksi katselivat toisiaan kiväärin tähtäimen läpi?” Sisällissotaan erikoistunut historiantutkija Marko Tikka: ”Kummallinen sota se oli kun kukaan punainen ei osallistunut kapinaan eikä kukaan valkoinen tappanut ketään – ja silti kuoli 40 000 ihmistä.” Professori Pertti Haapala: Vastuu sälytetty olosuhteille, vaikka sotaa käyvät aina ihmiset Lähes kaikille tavallisille ihmisille sisällissota syttyi yllätyksenä Yksimielisyyttä sodan syistä, tapahtumista ei ole vieläkään saavutettu

Rauhanpyrkimyksiä liki 30 paikkakunnalla Miksi taistelua kartettiin ja pyrittiin sovintoon? Väkivallan käyttö useinkin tuttua vastapuolta kohtaan vieroksutti ja molemmin puolin taistelu tuntui kaukaiselta Lopputulos olisi etukäteen selvää Taktiset syyt, kuten aseiden puute ja pyrkimys voittaa aikaa omaan aseistautumiseen Pasifistiset syyt Epätietoisuus ja pelko tilanteen nopeasta muuttumisesta johti opportunismiin Luultavasti kaksi tai useampaa edellä mainituista syistä vaikutti useimmiten yhtäaikaisesti

Lähde: Yhden kortin varassa – Suomalainen vallankumous 1918, Vapk 1989.

Sisällissodan alkamisessa ei yhtä kellonlyömää ja rintamalinjojen muotoutuminen kesti viikkoja Valtiollisesti sekä vallankumous että vapaussota käynnistyi 27.1.1918 eteläisissä kaupungeissa ja Pohjanmaalla Kainuussa ja Pohjois-Savossa sekä -Karjalassa ei oikein intoa vihollisuuksiin Porvarillinen Savo-lehti kirjoitti 31.1.1918 ”Kuopiolaisten tuli pysytellä rauhallisina, koska vallankaappausyritys oli helsinkiläisten asia. Kuhmon työväenyhdistys: ”Tällaiset suuret luokkain keskeiset kamppailut käydään muualla eikä näin pienessä ja syrjäisessä paikassa kuin Kuhmo on … Olemme täällä liian veljellisiä käymään toisiamme vastaan hengenvaarallista sotaa” Valkoisten alueella vallankumouksella oli olemattomat onnistumisen mahdollisuudet

Pohjoiskarjalaisessa Valtimon kunnassa pidettiin 21. 1 Pohjoiskarjalaisessa Valtimon kunnassa pidettiin 21.1.1918 kansankokous

Sisällissodassa rauhakin on hengenvaarallista Maltillisina tunnetut Kajaanin suojeluskunnan päällikkö Evert Lindberg ja punakaartin johtaja Kalle Niemi solmivat hyökkäämättömyyssopimuksen tammikuun alussa. Molempien joukoissa vaikutti kuitenkin henkilöitä, jotka olivat hanakoita tarttumaan aseisiin. Epäluulon ilmapiiri syveni, asehankintojen tekoa jatkettiin puolin ja toisin. Sopimus raukesi käytännössä siihen, että varovaisena pidetty Lindberg syrjäytettiin tehtävästään tammikuun lopussa. Koko Kainuussa tapahtui valkoisten ja punaisten välillä kuitenkin vain yksi aseellinen selkkaus, ja siinäkin vältyttiin kuolonuhreilta. Helmikuun alussa suojeluskunta aloitti työväen ja punakaartin johtajien kiinniotot sekä aseiden etsinnät. Kajaanissa teloitettiin maalis-huhtikuussa yhdeksän punaista, heidän joukossaan Kalle Niemi.

Ei aseellista vallankumousta vaan laulava rauha ja demilitarisoitu alue Rintamalinjoissa kymmenien kilometrien ja kokonaisten pitäjien suuruisia aukkoja Näillä paikkakunnilla luotiin omia pelisääntöjä Parkanossa 5.2. sovintokokous, jossa: Julistettiin kunnan alue puolueettomaksi vyöhykkeeksi Kiellettiin kaartien perustaminen Haluttiin pysyttäytyä puoluetaistelujen ja rikollisuuden ulkopuolella sekä toivottiin sosiaalisia uudistuksia Lopuksi vielä laulettiin ”Juokse porosein” Vastaavia kokouksia Ruovedellä, Virroilla ja Sysmässä Kihniössä helmikuun lopussa tarjottiin vielä paikkakunnan ulkopuolisille karkureille suojaa Viimeistään taistelujen leviäminen paikkakunnille teki sopimukset pätemättömiksi

Vaikka aikaa pelataan, kaveria ei silti jätetä Rintamalinjan keskelle jääneellä Ruovedellä suojeluskunta ja punakaarti sopivat värväyksen ja aseellisen toimittamisen lopettamisesta sekä takavarikoitujen aseiden palauttamisesta niiden omistajille. Sotilasaseet päätettiin siirtää yhteisen valvontaan. Jo päivää ennen sopimuksen allekirjoittamista punakaartin johtaja oli valtuuttanut kaartilaisia hakemaan aseita Tampereelta. Kaksi päivää sopimuksenteon jälkeen Pohjanmaalta saapuneet valkoiset joukot valtasivat Ruoveden kirkonkylän. Viestiä valkoiselle puolelle vieneet valkoinen insinööri Lauri Särkkä ja kirvesmies Herman Järvinen pidätettiin jo Vilppulassa. Särkkä kuitenkin vaati, että Järvinen vapautetaan ja he palasivat yhdessä Ruovedelle. Järvinen menehtyi myöhemmin Tampereella. Yli 300 ruovesiläistä menehtyi sisällissodan seurauksena.

Vakaumuksellinen pasifismi harvinaista, muttei tavatonta – kutsunnat ja pakko-otot kaartiin Oulussa yksi tunnetuimmista suomalaisista pasifisteista (vaikka toimikin puolustusministerinä 1940-luvun lopulla) Yrjö Kallinen (1886-1976), sovitteli oululaisen työväenliikkeen johtajana jo sisällissodan alussa. Vältti täpärästi kuolemantuomion. Etelä-Pohjanmaalla Teuvalla porvarit ja työväenliikkeen kannattajat sopivat 200 hengen kansalaiskokouksessa, että kaikki aseelliset joukot on hajotettava. Teuvalla ei ammuttu laukaustakaan, mutta suojeluskunta osallistui kuitenkin tammikuun viimeisenä päivänä Kristiinankaupungin valtaukseen punakaartilta ja venäläisiltä sotilailta. Kun kutsunnat valkoisiin joukkoihin alkoivat Teuvalla maaliskuussa, moni vasemmistolainen vastusti niitä. Yhteensä 74 teuvalaista aseistakieltäytyjää kuljetettiin vankileirille Närpiöön. Työväenliikkeen edustajat pitivät suojeluskunnan lähtöä taisteluihin ja aseistakieltäytyjien vangitsemista petoksena, koska pitäjässä oli sovittu rauhasta. Vapaaehtoisuus kesti vain lyhyen alkuvaiheen Sen jälkeen mahdollisuutena oli sotaan joutumisen välttely Vain ani harvat koittivat edes jossain määrin sodan aikana estää vihollisuuksia ja väkivaltaa Punaiset teloittivat tolstoilaiset Isohiisin veljekset ja valkoiset Pietarsaaressa lääninsihteeri L. Jääskeläisen

Lähde: Yhden kortin varassa – Suomalainen vallankumous 1918, Vapk 1989.

Pinnalta opportunismia – taustalla aitoa pelkoa ja epätietoisuutta Keski-Suomessa Sumiaisissa talolliset ja työväenaatteen kannattajat pitivät rauhankokouksen. Sen pöytäkirjassa mainittiin, ”ettei Sumiaisissa tapella, vaikka muualla maailmassa tappelisivatkin”. Lisäksi taisteluihin jo lähteneitä kuntalaisia kutsuttiin takaisin. Saarijärvellä taas muutamat maanviljelijät totesivat helmikuun alussa, että ”herrat ja työläiset kävivät taistelua ja talonpoika on vaan välissä”. Kannaksella sisällissodan rintamalinjaan kuukausiksi jääneen Muolaan kuntakokous teki vielä 23.2. päätöksen, jossa tunnustettiin voimassa oleva laillinen hallitus, määrittelemättä oliko se valkoinen Senaatti vai punainen Kansanvaltuuskunta. Taustalla saattaa olla pyrkimys välttää ennakolta pakkovärväystä taistelevien osapuolien joukkoihin. Samoin bolsevikkien suhtautumisesta lyhyen matkan päässä Pietarissa Suomen sisällissotaan ei vielä ollut tuossa vaiheessa varmuutta.

Käsitystämme 100 vuoden takaisesta sisällissodasta on hallinnut sota, eikä rauha Vahvemmat ja lopulta toteutuneet tapahtumat ovat jättäneet ottamasta huomioon vaihtoehtoisia mahdollisuuksia Sinänsä oikeutettua ja ymmärrettävää, koska kyse oli yhdestä nyky- Euroopan verisimmästä sisällissodasta, jossa kuoli 40 000 ihmistä. MUTTA vuonna 1918 valtaosa suomalaisista ei vain yrittänyt vältellä taistelua, vaan osa jopa pyrki saamaan rauhaa Toki sisällissota tai sen vaikutukset lopulta koskettivat liki jokaista tuolloin elänyttä suomalaista tai Suomessa ollutta Sisällissodassa on nostettu sankareita jalustalle ja tuomittu pettureita: Ne jotka katsoivat sivusta tai yrittivät sovitella ovat saaneet mitättömän henkilön jälkimaineen (Professori Haapala)