Jane Barnwell: Production Design. Architects of the Screen. Lavastus vaikuttaa tarinaan ja sillä on yhteys karaktääreihin. Vuorovaikutuksessa tarinan kanssa. Lavastus on dynaaminen tekijä, ei vain näyttämö näyttelijälle. Lataa kuvan merkityksillä. Sama kohtaus eri ympäristössä saa eri merkityksiä.

Lavastus toimii yhtenä henkilöhahmoista. (myös tv:n sitcomeissa.) Kommunikoi kuvien kautta. Lavastus heijastaa henkilöhahmon olemusta ja tunteiden muutoksia. Lavastuksen pitää tehdä maantieteensä tutuksi, mm. tunnistamisen tai konfliktin kautta (esim. jokin tilassa on”rikki” ja muuttunut). Lavastuksen oltava roolihenkilöille asuttava. Lavastuksen kyky kertoa ilman sanoja (faktoista, mutta myös mm. sisäisestä maailmasta, haluista ja unelmista.)

Myös lokaatiot täynnä merkityksiä, niiden valinta tärkeää lavastajalle. Lokaatioita voidaan muokata ja tuunata ilmaisevaksi. ”Katujen, torien, tornien ja hylättyjen rakennusten kielioppi” elokuvan päähenkilönä! Lavastus on joskus todellisempaa kuin todellisuus! (elokuvan/tv:n/median vaikutus ihmisten elämään.)

Johtopäätös: Lavastus on keskeinen tekijä tilanteessa, jossa tila ja paikka ”puhuvat” ja ovat aktiivisia toimijoita, katalysaattoreita jne. Keskeistä on myös tilan ja ihmisen välinen suhde. Elokuvallinen tila on aina jollain tavalla kytköksissä ihmiseen, vaikka ihmistä ei näkyisikään… Ihmisen kasvot, ihmisen huoneet, ihmisen maailma, ihmisen tunteet, ihmisen aistimukset…vai onko?

Onko Production design… Tyyli ? The Look of Film ? Mise-en-scène ? (=kokonaisuuden sommittelu ja olemus / komposition osatekijöiden välinen suhde / elokuvallisten elementtien dynamiikka ) Vai…..

The Sensation of Film Elokuvan tuntoisuus / tunne / tuntuma. Useampien aistien kautta esille tulevaa. Jotain vielä enemmän…. (1+1 = 3) …näkymätön, rinnakkainen taso?

Charles Affron and Mirella Jona Affron (1995) ”Sets in Motion” Charles Affron and Mirella Jona Affron (1995)

Set as Denotation

ilmimerkitys (asiat ovat sitä mitä ne ovat). ”Lavastus on denotatiivinen sillä se pyrkii vastaamaan katsojan käsitystä [--] ja säilyy tapahtumien taustana” (Hokka 2010, 96) Denotaatio = esittäminen kirjoitusmerkein, yhteys, merkkifunktio, kielenulkoiseen maailmaan viittaava merkitys, ilmimerkitys (asiat ovat sitä mitä ne ovat). Onko low-budget-kulttuurilla / neo-realismin perinteellä yhteys denotatiiviseen? rintamäkeläiset-ensimmainen-jakso rintamakeläiset-matka-leningradiin

Set as Punctuation

”Toisella tasolla (punctuation) lavastus on ikään kuin huutomerkki, joka korostaa ja painottaa narratiivin tiettyjä osia, kuten henkilöhahmojen ominaisuuksia” (emt., 96) Punctuation = välimerkit, pilkutus, Puncuate = keskeyttää, korostaa, painottaa, tähdentää

On enemmän kuin ”tausta”; suuntaa katsojan huomiota (Affron & Affron 1995, 38) Aika, paikka ja ”moodi” liittyvät spesifimmin ja dynaamisemmin juoneen, henkilöihin… …ja myös laajempiin yhteyksiin, kuten esim. luokkaan, sukupuoleen, etniseen olemukseen jne. (emt., 38)

Ekspressivisempi ilmaisu > mahdollistaa ”oudompaa” ja persoonallisempaa lähestymistapaa. Voi kyseenalaistaa ”arkitodellista” ympäristöä, luomalla ilmaisuun arkirealismille rinnakkaisia ja jopa niitä ylittäviä tasoja.

Set as Embellishment

”Kolmannella tasolla (embellishment) lavastus on koristeellinen tai yliampuva ja pyrkii kiinnittämään huomiota itsensä.” (Hokka 2011, 96) ”Vie lavastusta [--] aika-paikka-moodia sekä ”punktuaatiota” pidemmälle” (Affron & Affron 1995, 38) ”Embellishment” = koriste, somistus, kaunistelu (?)

”Kohotettua retoriikkaa ja tyyliä” (emt., 38). ”Pohjaltaan realistista, mutta samalla outoa ja tarkoituksellisesti silmiinpistävää” (emt., 38). Lavastus kiinnittää huomiota itseisarvoisesti.

Set as Artifice

”Neljännellä tasolla lavastus on keinotekoinen (artifice): siinä voi olla fantasiamaisia tai teatraalisia piirteitä, ja siitä voi tulla narratiivin huomion keskipiste.” (Hokka 2011, 96) Artificial = keinotekoinen Artifice = oveluus, temppu

”Lavastuksella on etuoikeus luoda uusia todellisuuksia [---] konteksteja,jotka sopivat unenomaisiin maailmoihin ja fantastisiin visioihin [---]” (Affron & Affron 1995, 39)

Set as Narrative

”Viidennellä tasolla lavastus on yhtä narratiivin kanssa, se sisältyy narratiiviin ja narratiivi sisältyy siihen.” (Hokka 2100, 96) Yhden lokaation / paikan / tilan lavastus. Näyttämöllisyyttä, lavastus tulee merkitykselliseksi, koska se on koko ajan esillä. Lavastus luo tarinaa ja tunnelmaa ratkaisevalla tavalla.

Kategoriat ovat kuitenkin taipuvaisia sekoittumaan, jolloin rajat niiden välillä alkavat olla epäselviä. Ei niinkään käyttöä tekijöille kuin tutkijoille.

Lavastus heijastelee myös aina kulttuuria ja kulttuurisia koodistoja, joiden vaikutuspiirissä se on syntynyt. Sitä ilmenee kaikissa lajityypeissä ja kategorioissa…tahattomastikin.

Realismi ja autenttisuus elokuvalavastuksessa?

Aihetta käsitteleviä/käsitelleitä opinnäytteitä etv-lavastuksen pääaineessa: Emilia Lindholm BA Santtu Toivola BA Toni Kari MA Maura Pusa MA

Mitä realismilla tarkoitetaan?

Temaattinen realismi: Elokuvan tarina & sisältö pyrkii kertomaan Myös elokuvan/television ”realismeja” on lukuisia, eri konteksteissa > esim. neorealismi (Italia) tai runollinen realismi (Ranska). Temaattinen realismi: Elokuvan tarina & sisältö pyrkii kertomaan reaalitodellisuudesta. (Jenni Hokan 2011, 89 mukaan: Corner 1998, 70–73)

Esitysmuodon realismi: Elokuvan esitys sisältää ” Lavastuksen, ohjauksen, näyttelemisen, kuvauksen ja leikkauksen konventioita”. (Jenni Hokan 2011, 89 mukaan: Corner 1998, 70–73) Johon liittyy kysymyksiä elokuvan kielestä: Miksi elokuvat usein tapahtuvat ja toteutuvat reaalimaailman kaltaisissa ympäristössä? Onko studioon rakennettu vähemmän realistinen kuin ”aidossa” lokaatiossa kuvattu?

Beach House: Zebra

Syitä ja motiiveja realismille: Samastuttaminen, kontakti katsojaan: realistisen näköinen ympäristö tuntuu tutulta. Vieraammassakin ympäristössä on jotain, johon kiinnittyä (vrt. science-fiction).

Uppouttaminen (immersio, immersiivisyys) = elämyshakuisuus, ”koukuttaminen”. Ihmisen jäljet ja merkit tekevät ympäristöstä eletyn tilan tuntuisen.

Onko lavastus/visuaalisuus olemassaolevaa vain silloin kun se on erityisen näkyvää? Huomio kiinnittyy usein spektaakkeleihin tai ”hämmästyttävän” näyttäviin suorituksiin.

Onko lavastus tunnistettava lavastukseksi, vai onko sen oltava ”näkymätön”?

Voiko lavastus olla merkityksellistä ja tärkeää myös vaimeammin ja eleettömämmin? Minkälainen ele riittää? (vrt. Jean Epstein.) Ideat ja oivallukset? Tunnelmien sävyt ja niiden hienovaraiset muutokset? Detaljit?

Voiko elokuvallinen tila koskaan olla autenttinen?

Elokuvallisen tilan autenttisuus liittyy kiinteästi elokuvan sisäiseen, kerronnalliseen ja kuvitteelliseen, diegeettiseen maailmaan > elokuvan sisäiseen ”logiikkaan” ( = narratiiviin / vrt. Affron & Affron). Tällöin kyse on ”sopimuksesta” katsojan kanssa. Elokuvateknisesti autenttisuuden ja realistisuuden vaikutelma syntyy monen ammattikentän yhteispelin ja ilmaisun kautta.

Lavastuksen uskottavuus kytkeytyy samastumisen ja tunnistettavuuden ohella myös kulttuurisiin käytänteisiin. Vaikka elokuvan kuvakerronta ei täysin vastaa havaintomaailmaamme, olemme alkaneet pitää sitä ”luonnollisena” ja ”todenmukaisena” . > elokuvan/tv:n vaikutus tilakokemuksiimme voi olla huomattava. (vrt. oma kokemus ensikertalaisena New Yorkissa.)

Pikatehtävä: Pohtikaa paikan ja tilan tunnistettavutta, samastuttavuutta, tutunomaisuutta jne. Jenni Hokan artikkelin pohjalta. Millä tavoilla television ja elokuvan lavastukset luovat kontaktin katsojan todellisuuteen? Voidaanko sitä kutsua realistiseksi tai autenttiseksi todellisuudeksi?