SOSA115 Sosiologian historia, luento YTT, lehtori Pertti Jokivuori Syksy 2013 9. luento
Frankfurtin koulukunta:
Frankfurtin koulukunta: Ensimmäinen maailmansota johti ensimmäiseen marxilaiseen aaltoon Saksan yhteiskuntatutkimuksessa Frankfurtin koulukunta perustettiin vuonna 1923: Institut für Sozialforschung Vuonna 1931 instituutin johtajaksi tuli Max Horkheimer (1895-1971) Tavoitteena yhdistää filosofia, sosiologia, taloustiede, historiantutkimus ja psykologia tutkimusohjelmaksi: “monitieteellinen materialismi” Horkheimer vaati, että instituutin jäsenten täytyy tutkia talouden, kulttuurin ja yksilön psyykeen välitystä
Frankfurtin koulukunta: Koulukunnan keskeisiä edustajia Max Horkheimerin ohella olivat Theodor Adorno, Herbert Marcuse, Walter Benjamin, Erich Fromm, Leo Löwenthal ja Friedrich Pollock Frankfurtin kriittinen koulukunta on osa mannermaisessa filosofiassa vaikuttavaa ns. kriittistä teoriaa Ilmaisu kriittinen teoria (saks. Kritische Theorie) on peräisin Horkheimerin ohjelmajulistuksenomaisen artikkelin Traditionelle und kritische Theorie (1937) otsikosta
Kriittinen teoria eli tiedon sosiologia: Max Horkheimer tarkoitti kriittisellä teorialla yhteiskuntateoriaa, joka kritisoi ja pyrkii muuttamaan yhteiskuntaa kokonaisuutena Näin kriittinen teoria on vastakkainen perinteiselle yhteiskuntateorialle, joka pyrki ainoastaan ymmärtämään tai selittämään (ja sitä kautta tukemaan vallitsevaa) yhteiskuntaa Kriittisen teorian keskeiset kiinnostuksen kohteet ovat talous, yksilön kehitys ja kulttuuri (marxilais-psykoanalyyttinen viitekehys) Kriittisen teorian mukaan kapitalistisessa yhteiskunnassa lisääntyvän teknistymisen, tieteellisen edistyksen ja tästä seuraavan byrokratisoitumisen takia yksilöt vieraantuvat ja siten yksilön merkitys katoaa Yksilöiden välisistä suhteista tulee traditionaalisten siteiden löyhtyessä tavaranmuotoisia ja ne muuttuvat entistä enemmän vaihtosuhteiksi
Valistuksen dialektiikka: ”Kauhea on jo tapahtunut” (Martin Heidegger) Horkheimerin ja Adornon klassikkoteos Valistuksen dialektiikka (1944) on viime vuosisadan tärkeimpiä ja syvälle luotaavimpia filosofisia puheenvuoroja länsimaisen kulttuurin tilasta ja tulevaisuudesta Historianfilosofinen tulkinta länsimaisen sivilisaation kehityksestä ja järjen välineellistymisestä Valistuksen dialektiikka on moniulotteinen tutkielma länsimaisen ihmisen maailmankuvan rakenteista, tiedosta ja vallasta, teollisesta ja esiteollisesta kulttuurista, myyteistä ja länsimaisesta tieteestä, ihmisen ja luonnon ongelmallisesta suhteesta He tuomitsivat populaarikulttuurin tyystin kaikissa muodoissaan Modernin yhteiskunnan järkevyydessä oli monia tuhoavia ja tukahduttavia piirteitä vaikka se oli myös vapauttanut ihmisen monista turhista peloista ja tehnyt mahdolliseksi luonnon teknisen hallinnan Alati suurempaa tehokkuutta ja "järkevyyttä" vaativassa yhteiskunnassa ihminen ei saa olla konkreettinen ihminen - häneltä vaaditaan yhä konemaisempaa kurinalaisuutta, hänen pitää muuttua abstraktioksi tai ideaksi
Valistuksen dialektiikka: Teos esittelee kulttuuriteollisuuden käsitteen Kulttuuriteollisuus: standardisaatio, ennalta-arvattavuus näennäisyksilöllisyys ideologisuus: ristiriitojen eliminointi, "illusorinen harmonia" kulttuuriteollisuus poisti ihmisten tietoisuudesta vaihtoehdon "olemassa olevalle järjestykselle” "Alusta alkaen on valistus edistyksellisenä ajatteluna sanan laajimmassa mielessä pyrkinyt vapauttamaan ihmiset pelosta ja tekemään heistä valtiaita. Täysin valistettu maailma kuitenkin huokuu onnettomuuden voittoa."
Theodor Adorno ja esteettinen teoria: Adornon lyhyen määritelmän mukaan taide on yhteiskuntaa vastaan suuntautuvaa yhteiskunnallisuutta Taide vastustaa alistavaa ideologiaa. Viihde puolestaan sanoo välinpitämättömyydessään kyllä alistamiselle Viihde tekee ihmisestä niin heikon, ettei hänellä ole voimia käsitellä taidetta. Kun huvituksia hakeva ihminen kuuntelee taiteellisen musiikin kieltä, hän ihmettelee, mihin tällä metelillä oikein pyritään
Herbert Marcuse ja yksiulotteinen ihminen: Termi "yksiulotteinen yhteiskunta" kuvasi teollisen yhteiskunnan kykyä joko torjua tai sulauttaa itseensä ne vastavoimat, joita kriittinen yhteiskuntatiede oli korostanut Joukkoviestimet yhteiskunnallisen kontrollin uusia muotoja; ne tukahduttavat ihmisten vieraantumattomat tarpeet Teknologinen kehitys on orjuuttanut ihmisen järjestelmän osaksi Teknologian yhteiskunnassa yksilöt eivät ole vapaita, sillä heillä ei ole mahdollisuutta määritellä omia tarpeitaan
Herbert Marcuse ja yksiulotteinen ihminen: Marcuse oli vakuuttunut, että nykyinen teknologinen sivilisaatio, yhä laajemmalle leviävä teollinen markkinatalous, on tuhoamassa hyvän elämän edellytyksiä maapallolta Se haaskaa valtavasti resursseja, reunaalueillaan tuhoaa kaikkea elämää perinteisin totalitäärisin keinoin, saastuttaa ympäröivää luontoa ja aiheuttaa kärsimystä syrjäytyneille, vieraantuneille Ennen kaikkea se kuitenkin pitkittää niukkuuden tilaa, vaikka mahdollisuudet niukkuuden poistamiseen ja ihmisen vapautumiseen olisivatkin olemassa Tämän pysyttämisen se saa aikaan tukahduttamalla ihmisen "sisemmän ulottuvuuden", joka on kaiken yhteiskunnallisen muutoksen lähde
”Columbian projekti”: Empiirisen sosiaalitutkimuksen keskus New Yorkin Columbian yliopistossa Itävallasta USA:aan emigroitunut sosiologi Paul Lazarsfeld korosti empiirisen tutkimuksen ja teorian välistä vuoropuhelua People's Choice –tutkimuksessa selvitettiin miten viestintäkampanjat tehosivat äänestäjiin vuoden 1940 presidentinvaaleissa
”Columbian projekti”: Varsinainen läpimurto haastattelu- ja kyselyaineistossa tehtävälle survey-aineiston elaboraatiotekniikalle tapahtui toisen maailmansodan aikana, kun Columbian koulukunnan tutkijat Samuel Stouffer’in ja Lazarsfeld’in johdolla ryhtyivät selvittämään amerikkalaisten sotilaiden mielialoja ja taistelumotivaatioon vaikuttavia tekijöitä laajoin kyselyaineistoin Tutkimustulokset julkaistiin kirjasarjassa The American Soldier (1949–1952) Kvantitatiivinen elaboraatiotekniikka. Herbert Hyman’in toimittama Survey Design and Analysis ja Paul Lazarsfeld’in ja Morris Rosenberg’in toimittama The Language of Social Research ilmestyivät 1955
”Columbian projekti”: Muuttujien väliset todelliset yhteydet erotetaan näennäisyhteyksistä Muodosti perustan modernille, tilastollisia menetelmiä käyttävällä sosiologialle Parhaimmillaan kvantitatiivisen aineiston analyysi muistuttaa klassista tieteellistä koeasetelmaa, johonka usein sisältyy ajatus asioiden välisestä syy-seuraussuhteesta, kausaalisuudesta
Funktionalismi ja makrososiologia: Talcott Parsons (1902–1979) on kaikkien aikojen tunnetuimpia yhdysvaltalaisia sosiologeja Sekä Emile Durkheimin että Max Weberin kirjoitukset vaikuttivat voimakkaasti Parsonsin omaan tuotantoon. Parsonsin tutkimustyön keskeiset teemat koskivat sosiaalista toimintaa ja sosiaalisia järjestelmiä. Talcott Parsons: The Social System. Tavistock 1952.
Yhteiskunta sosiaalisena järjestelmänä: Parsonsin mukaan kaikilla sosiaalisilla järjestelmillä on joukko tarpeita (funktionaalisia välttämättömyyksiä), jotka niiden täytettävä voidakseen olla olemassa. Tällaisia toisistaan riippumattomia välttämättömyyksiä on neljä (AGIL): 1) Resurssien tuottaminen ja koordinointi (Adaptation) 2) Päämääriä koskeva päätöksenteko (Goal attainment) 3) Kiinteyden ylläpitäminen (Integration) 4) Jatkuvuuden ylläpitäminen (Latency)
Yhteiskunta sosiaalisena järjestelmänä: Kaikkia näitä välttämättömyyksiä hoitamaan on kehittynyt omat yhteiskunnalliset laitoksensa: Moderneissa yhteiskunnissa 1) resurssien tuottaminen ja koordinointi kuuluu talouteen, 2) politiikka vastaa päämääriä koskevasta päätöksenteosta. 3) Kiinteyttä puolestaan ylläpitävät yhdistyslaitos, kirkot ja joukkotiedotus, kukin omalta osaltaan ja 4) koulutusjärjestelmä huolehtii jatkuvuuden ylläpitämisestä. Yhteiskunnan tasapainoinen olemassaolo edellyttää, että kaikki edellä mainitut tehtävät tulevat hoidetuiksi. Jonkin alueen laiminlyöminen tai vastaavasti jonkin toisen alueen ylivalta merkitsee yhteiskunnallista kriisiä.