TARKKAAVAISUUS HÄIRIÖ Pirkko Palo-Pekkarinen

ADHD-PERUSTIETOA Adhd on aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö, josta käytetään myös nimitystä tarkkaavuus- ja yliaktiivisuushäiriö Adhd tulee englanninkielisistä sanoista Attention Deficit Hyperactivity Disorder

Kyseessä on neuropsykiatrinen häiriö, jonka ydinoireet ovat tarkkaamattomuus, yliaktiivisuus ja impulsiivisuus Nämä ydinoireet voivat näkyä ja painottua eri tavoin ja niistä on haittaa useammalla elämän osa- alueella

Adhd on yleinen toimintakykyä heikentävä häiriö, jonka esiintyvyys on noin 5 %, mutta esiintyvyysluvut vaihtelevat esimerkiksi käytetyistä kriteereistä riippuen Usein adhd:hen liittyy samanaikaisesti muita neurologisia ja psykiatrisia häiriöitä

Adhd:n voidaan ajatella olevan joidenkin ihmisten ominaispiirre, joka voi näyttäytyä eri tavoin elämänkaaren eri vaiheissa Sosiaalinen ympäristö vaikuttaa osaltaan siihen, muodostuvatko adhd-oireet merkittäviksi toimintakyvyn rajoitteiksi vai jopa vahvuuksiksi, jos ne osataan kanavoida ja huomioida oikein Tämän vuoksi muun muassa ympäristön tukitoimilla on suuri merkitys

Tarkkaamattomuutta, ylivilkkautta ja impulsiivisuutta voi esiintyä hyvin monista eri syistä ja monissa eri tilanteissa ilman, että kyseessä on tarkkaavuus- ja yliaktiivisuushäiriö  Adhd-oireyhtymässä edellytetään, että oireita on tavallista enemmän, niistä on selkeästi haittaa, ne ovat kestäneet ainakin puoli vuotta ja esiintyneet eri elämäntilanteissa, eivätkä paremmin sovi johonkin muuhun psykiatriseen häiriöön

MISTÄ ADHD JOHTUU? Adhd on neurobiologinen aivojen toiminnan häiriö, jonka oirekuvan kehittymiseen voivat vaikuttaa perinnölliset tekijät, raskauteen ja synnytykseen liittyvät tekijät, synnynnäiset rakenteelliset ominaisuudet ja erilaiset psykososiaaliset tekijät Perinnöllisillä tekijöillä ja erityisesti aivojen välittäjäaine Dopamiinin säätelyllä ajatellaan olevan merkittävä rooli adhd:ssä

MITÄ TUKEA? Oireiden esiintyminen saattaa vaikeuttaa jokapäiväistä elämää päiväkoti-, koulu-, opiskelu-, työ- tai kotiympäristössä Ympäristöön liittyvät tukitoimet ovat keskeisessä asemassa adhd-oireisen henkilön arjen tukemisessa Tukimuodot tulisi järjestää yksilöllisten tarpeiden mukaisesti

Adhd-oireinen henkilö hyötyy usein tilanteiden, tehtävien ja toimintojen jäsentämisestä siten, että ympäristö tukee tarkkaavaisuutta ja oman toiminnan ohjaamista Tiedon antaminen, neuvonta ja ohjaus, erilaiset terapiamuodot, sopeutumisvalmennuskurssit, valmennustoiminta, vertaistuki ja tarpeenmukainen lääkitys voivat merkittävästi tukea adhd-oireisten hyvinvointia ja elämässä menestymistä

MITEN TUTKIMUKSIIN? Meillä kaikilla on välillä vaikeutta keskittyä ja säädellä tarkkaavuutta ilman, että kyseessä on adhd Jos kuitenkin epäilet läheisellä tai itselläsi olevan pitkäaikaisempia, selvästi toimintakykyä haittaavia adhd-tyyppisiä ongelmia, voi asiaa lähteä selvittelemään esimerkiksi julkisen terveydenhuollon kautta (esim. omalääkäri, koululääkäri, työterveyslääkäri) Lääkäriltä voi tarvittaessa saada lähetteen tarkempiin tutkimuksiin Myös yksityiset lääkärit voivat tehdä selvittelyitä

Tutkimukset voivat pitää sisällään haastatteluja, kyselylomakkeiden täyttämistä ja testien tekemistä Lääkärin tutkimusten lisäksi selvittelyissä voivat olla mukana psykologi/neuropsykologi tai muita erityistyöntekijöitä Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden haasteet voivat liittyä moniin eri asioihin, joten tutkimuksissa kartoitetaan kokonaistilannetta ja mahdollisia muita oireiden aiheuttajia

Tarkkaavaisuushäiriöinen ja ylivilkas lapsi erottuu lapsiryhmästä aamupiirit ovat levottomia oman vuoron odottaminen on vaikeaa vierustoverin rauhaan jättäminen ylivoimaista ja siirtymätilanteissa yhtä nujakointia hoputtamista, jatkuvaa aikuisen läsnäoloa

toimia suunnitelmallisesti ja ohjeiden mukaisesti TARKKAAVAISUUSHÄIRIÖINEN LAPSI PÄIVÄKODISSA (ylivilkas, impulsiivinen, levoton ja keskittymiskyvytön lapsi) Tarkkaavaisuushäiriöisen lapsen on vaikeaa:   säädellä toimintaansa ja käyttäytymistään tehtävän, ympäristön tai omien tavoitteidensa mukaisesti estää omien mielitekojensa toteuttamista, viivyttää tarpeidensa ja toiveidensa tyydyttämistä  toimia suunnitelmallisesti ja ohjeiden mukaisesti

säädellä, käsitellä ja hillitä tunteitaan ja ilmaista niitä sosiaalisesti suotavalla tavalla, esim. hän saattaa turhautuessaan käyttäytyä ikäistään nuoremman lapsen tavoin    käyttäytyä tilanteen vaatimalla tavalla (rikkoo usein sanottuja ja sanomattomia sääntöjä) oppimis- ja työskentelytilanteissa suunnitella ja säädellä toimintaansa

kohdistaa tarkkaavaisuuttaan olennaiseen asiaan tai ylläpitää sitä kohteessa riittävän kauan   säädellä toimintaansa sisäistettyjen kielellisten ohjeiden ja sääntöjen varassa enemmän kuin ulkoisten seuraamusten varassa (tarvitsee ikätovereitaan voimakkaampia ja välittömämpiä ulkoisia palautteita voidakseen säädellä käyttäytymistään).

Raadollista tarkkaavaisuushäiriöisen lapsen elämässä on hänen saamansa negatiivisen palautteen määrä Tiedämme, ettei hänellä ole ikätovereitaan vastaavaa taitoa keskittyä, kuunnella ja toimia ohjeiden mukaan Silti niin usein vaadimme näitä asioita häneltä ja annamme negatiivista palautetta epäonnistumisista ja ei-toivotusta käyttäytymisestä Tarkkaavaisuushäiriöinen lapsi tarvitsee ja hänelle on oikeus saada tukea kasvuunsa. Mikä parasta, nämä ”erityiset tukitoimet” sopivat kaikille ja tukevat koko lapsiryhmää.

Lapsen toiveet aikuiselle Iloitse minusta sanoin ja teoin – näytä, että olen Sinulle tärkeä. ”Sä oot niin ihana!”   Kun en ole tehnyt jotakin oikein, anna korjaavaa palautetta. ”Nyt sinun täytyy siivota jäljet.” Rakastan rutiineja, ne luovat turvallisuutta. ”Nyt iltasadulle ja nukkumaan.” Tarvitsen rajoja - asetathan ne, vaikka vastustelisin? ”Tule tieltä heti tänne!”

Suojele minua haitallisilta ärsykkeiltä, ne voivat jäädä mieleeni myllertämään. ”Nyt laitetaan TV kiinni, tuo ohjelma ei sovi lapsille.”   Opin käyttäytymismalleja Sinulta – olethan minulle hyvä malli! ”Huutamisella ei tule leipää, ole ystävällinen ja sano ”saisinko leipää”.” Anna minulle aikaa, olen vain hetken lapsi. ”Pelataanpa lautapeliä yhdessä.”