AINEISTON KÄYTTÄMINEN

Lähteisiin ja aineistoihin viittaaminen Kirjoittaja joko referoi tai siteeraa aineistoa.

Referoimalla kerrotaan omin sanoin aineiston sisällöstä. voidaan tiiviissä muodossa kertoa pitkiäkin tapahtumakulkuja ja esitellä henkilöitä, paikkoja ja aineiston kirjoittajan ajatuksia. Referoinnissa on tärkeää huolehtia siitä, että välittää aineistotekstin sävyn oikein ja ilmaisee selvästi, mitkä näkemykset ovat aineistosta.

Siteeraaminen eli sanatarkka lainaaminen Sopii silloin, kun referoinnin myötä häviäisi jotain olennaista. Runon pohjalta kirjoitettaessa sanatarkka lainaaminen on tärkeää, koska runon ilmaukset ovat kaiken ydin. Halutaan selvästi osoittaa, mikä lainaus on nimenomaan aineiston kirjoittajan kielenkäyttöä.

Sitaateissa käytetään lainausmerkkejä, ajatusviivoja, hakasulkeita ja vinoviivoja – miten?

” ’ – – [ ] / // Puolilainausmerkit tarkoittavat sitaattia sitaatin sisällä. Kaksi ajatusviivaa kertoo, että lainauksesta on poistettu jotain. Hakasulkeisiin sijoitetaan lukijaa auttava selitys. Yksi vinoviiva merkitään runositaateissa säerajalle, kaksi ilmaisemaan säkeistön vaihtumista.

Lähdeviite – tekstiviite Mikä on lähdeviite? Mikä on tekstiviite? Lähdeviitteessä (tai lähdeviittauksessa) kerrotaan pohjatekstin perustiedot. Tekstiviite on lähdeviittaus, joka on sijoitettu heti lainatun kohdan yhteyteen. Lähdeluettelo on koonti tekstissä käytetyistä lähteistä. Lehtikirjoituksissa lähdeluettelon korvaa usein tekstiviitteet, mutta tieteellisissä teksteissä käytetään molempia.

Lähdeviitteet aineistopohjaisissa kirjoitelmissa On tärkeää osoittaa, mikä tekstissä on kirjoittajan omaa ajattelua ja mikä on peräisin aineistosta. Viittaukset pyritään kirjoittamaan mahdollisimman luontevaksi osaksi muuta tekstiä.

Lähdeviitteessä mainitaan pohjatekstin kirjoittajan nimi ammatti (jos tekstin kannalta merkityksellinen) tekstilaji tekstin otsikko ilmestymispaikka ja -aika Ensimmäisen kerran viitattaessa kerrotaan kaikki pohjatekstin tiedot. Seuraavissa viittauksissa riittää pohjatekstin kirjoittajan sukunimi. Ole tarkkana keneen/mihin viittaat, tekstin kirjoittajan näkemyksiin vai hänen haastattelemansa henkilön näkemyksiin.

Yleisimpiä lainaustapoja

Referointi Kirjoittajan mukaan tytöt kirjoittivat uusmedia- aiheista yhtä paljon kuin pojatkin. Tamminen kirjoittaa, että kyläilykulttuuria on kehitetty naisten eikä miesten ehdoilla. Tekstissä viitataan kyselyyn, jonka mukaan nuoret puhuvat myönteiseen sävyyn suomalaisten lukioiden opiskelukulttuurista.

Sitaatti virkkeen sisällä 1/2 Jos lainattu jakso on vain osa kirjoitelman tekijän omaa virkettä, lainausmerkit tulevat ennen pistettä. Saarikivi toteaa, että sanataiteesta nauttiminen vaatii sittenkin yksinäisyyteen vetäytymistä ja kirjallisuuden lukemiseen menee ”koko surkea elämä”.

Sitaatti virkkeen sisällä 2/2 Tavallisesti lainattu jakso aloitetaan isolla alkukirjaimella, mutta jos jakso kuuluu kiinteänä osana päälauseeseen, se aloitetaan pienellä alkukirjaimella, vaikka se olisi oma lauseensa. Saarikiven väite ”hyvästä kirjallisuudesta eivät koskaan tule nauttimaan menestyvät ja sosiaaliset kansalaiset” on hätkähdyttävä.

Johtolause + sitaatti Jos lainataan kokonainen virke ja lainausta edeltää kaksoispiste, lainaus aloitetaan isolla alkukirjaimella. Piste tulee lainausmerkkien sisään. Kolumninsa lopuksi Saarikivi toteaa: ”Diktaattorit kautta maailman rakastavat musiikkia ja elokuvia, mutta pyrkivät estämään tekstien leviämistä.”

Sitaatti + johtolause Jos johtolause tulee sitaatin jälkeen, pilkku tulee lainausmerkkien jälkeen, mutta kysymys- ja huutomerkki tulevat lainausmerkkien sisälle. ”Diktaattorit kautta maailman rakastavat musiikkia ja elokuvia, mutta pyrkivät estämään tekstien leviämistä”, kolumninsa lopuksi Saarikivi toteaa.

Säejako Runon siteeraamisessa on huomattava, että runon alkuperäinen asettelu ja siihen liittyvä merkitys häviävät. Siksi säe- ja säkeistöjako pitää osoittaa. Anna Ahmatova kirjoittaa runossaan Nox: ”Pikku Yö! / Unikot kutreillasi / Tähtien vaippa huntunasi / Ja pöllö vartioimassa untasi.” Lasse Heikkilän nimettömässä runossa runon puhuja arvioi elämäänsä: ”Selailen unohtuneiden päivien kirjaa // niiden kapeat laaksot ovat vaiti // punnitsen kasvuprosenttia / arvioin elämäni kannattavuutta.”

Oma täsmennys lukijan avuksi Jos tarvitaan lisäyksiä tai selvennyksiä, lukijalle osoitetaan, mitä on lisätty tai muutettu. Aristoteles sanoo: ”Herättämällä sääliä ja pelkoa se [tragedia] tervehdyttää nämä tunteet.”

Poisto Yleensä lainataan yksittäinen osuva sana tai ilmaus tai kokonainen ajatus. Joskus on tarpeen lyhentää pitkää lainausta. Saarikivi kuvailee sanataiteen radiosoittoa: ”Yhdellä kanavalla soisi ’Ollako vai ei, siinä pulma.’ Tämä Shakespeare-sitaatti toistettaisiin kolmen minuutin luennan aikana kymmenkunta kertaa. Siinä välissä olisi pari muuta Shakespearen säkeen puolikasta. – – Kanavan vaihtaminen ei soisi armoa, sillä siellä siteerattaisiin Helkavirsiä.”