KERTOMA- KIRJALLISUUDEN LAJI: novelli

1. NOVELLIN JUURET  Lähtökohta suullisen kulttuurin saduissa, kaskuissa ja tarinoissa.  Länsimaisen novellin juuret 1300-luvun Firenzessä  Boccaccion Decamerone  Novelli-sana tulee italian kielen uutta tarkoittavasta sanasta novella.  Uutelo-sanaa ehdotettiin novellin suomennokseksi.

2. MIKÄ ON NOVELLI?  Novelli on lyhyehkö suorasanainen kertomakirjallisuuden tuote.  Novellin erottaa (pienois)romaanista sen lyhyys ja keskitys.  Tapahtumakulultaan novelli on usein yllättävä tai kärjistävä.  Tavallisesti novelli rajoittuu kuvauksessa esim. päähenkilön elämästä vain johonkin käännekohtaan.  Luetaan yleensä kerralla -> tiivistys ja vihjeet  Aihepiiriltään laaja.

KÄSITTEITÄ  Johtomotiivi  - Novelliin kuuluu yleensä jokin johtomotiivi, esimerkiksi jokin esine tai välikappale. - Johtomotiivin avulla juonta kehitellään ja kiristetään. - Johtomotiivilla on ratkaiseva osuus juonen huipentumissa ja solmukohdissa. - Johtomotiivista käsin saadaan valaistuksi päähenkilön sisintä olemusta tai päähenkilöiden keskinäistä suhdetta.

 Nimimotiivi on novellin nimessä esiintyvä asia, esine tai henkilö, jolla on novellin ratkaisun kannalta keskeinen osa  Käänne tapahtuu, kun tapahtumat tai tilanteet muuttuvat toisiksi  Keskeinen tapahtuma tarkoittaa novellin perustilannetta tai sen tärkeintä tapahtumaa, joka kuljettaa juonta  Huippu on kohta, jonka jälkeen tilanne laukeaa.

3. NOVELLIN LAJEJA  Juoninovelli eli boccacciolainen novelli aihe on selkeä ja juoni on keskeinen: sen käänteissä kehittyy teema = mitä tarina ilmaisee esimerkiksi rakkaudesta, ahneudesta tai kateudesta joissakin juoninovelleissa on kehyskertomus: kuka, missä, miksi kertoo tarinan juonirakenne noudattelee draaman kaavaa ja loppu on suljettu  Tilannenovelli eli tsehovilainen novelli keskeistä ei ole juoni vaan satunnainen tilanne, jossa tärkeitä ovat henkilöiden tunteet, mielenliikkeet, käyttäytyminen ja luonteen paljastuminen nimensä mukaisesti ei kerro koko tarinaa vaan vain osan siitä loppu jää yleensä avoimeksi

 Absurdi novelli eli kafkalainen novelli tarinaa ei voi ottaa todesta: tyypillistä on vertauskuvallisuus, unenomaisuus, surrealistisuus eli epätodellisuus, absurdius eli mielettömyys henkilöt, aika, paikka, tapahtumat tai esineistö edustavat jotain reaalimaailman ilmiötä, jonka lukija tulkitsee psykologisuus: henkilön sisäinen maailma on aihepiireistä tyypillisin loppuratkaisu on yleensä avoin

 MODERNI NOVELLI eli hemingwayläinen novelli kerrontatapa on niukkaa: kerrontaan jää aukkokohtia, jotka lukijan on täydennettävä: “jäävuoritekniikka” kertoja on usein ulkopuolinen tarkkailija hänkertoja aikarakenne on usein epälineaarinen, ei-kronologinen: kerrontaan kuuluvat eri aikatasot: kerrontahetki, takaumat ja ennakoinnit moderni novelli voi olla luonteeltaan juoni-, tilanne- tai absurdi novelli monitulkintaisuus on tyypillistä: teemoja on useita, loppuratkaisun merkitys jää usein avoimeksi ja tulkinnanvaraiseksi

 Arkinen novelli eli nykynovelli novelli voi olla hyvin lyhyt ja katkelmallinen ja keskittyä yhteen henkilöön tai ilmiöön henkilöt ovat usein tyyppejä ja vailla erisnimiä, myös miljöö voi jäädä epämääräiseksi kertoja ja näkökulma voivat vaihdella aikatasot risteilevät novelleissa on yleensä aukkoisuutta ja monitulkintaisuutta novelli lähenee pakinaa, kolumnia ja juttua – tekstilajien rajat hämärtyvät postmoderniin kuuluu aiempien kausien kerrontatyylien sekä eri tekstilajien yhdistely