Persoonallisuuden kehitys Psyykkinen ja sosiaalinen kehitys
LAPSUUS minäkokemus rakentuu sosiaalisissa suhteissa (varhainen vuorovaikutus) kiintymyssuhteiden (turvallinen, turvaton) ja minäkokemuksen vakiintuminen (hyväksyntä, torjunta) itsenäinen toiminta (”osaan”) itsesäätelyn kehitys (esim. ”tyhmä kynä” > harjoittelu > taidot) leikkien merkitys kouluikäisen itsetunto (palaute)
NUORUUS identiteetti rakentuu (erilaiset ”kokeilut”, seksuaalisuus, itsearviointi, myös negat. identiteetti) minäkäsitys monipuolistuu fyysinen kehitys aikuisuuteen ystävyyssuhteet > suhde vanhempiin etääntyy, suhde ikätovereihin lähentyy (syrjäytyminen tai ”hallittu yksinäisyys”) ryhmäpaine ja roolit ajattelutaitojen kehitys
kehonkaavan vääristymät (ylikorostunut fyysinen minuus, syömishäiriöt, ”vierauden tunne”) tietoisuus omista taidoista ja mahdollisuuksista (realismi/epärealismi, oikeus haaveisiin/haavemaailmaan pakeneminen) nuori alkaa hahmottaa omaa elämäntarinaansa (näkökulma omaan elämänkaareen)
vanhempien kiinnostus auttaa nuorta kohtaamaan oman elämän (turvallisuuden tunne) identiteetti (persoonallisuus) voi muodostua aktiivisen toiminnan pohjalta tai siihen ajaudutaan (identiteetti voi jäädä myös hyvin ”ohueksi”) masentuneiden nuorten ongelma (itsetuhoisuus, välinpitämättömyys )
AIKUISUUS fyysiset muutokset ”vähäisiä” ihmissuhteet ja tuotteliaisuus (parisuhteet, vanhemmuus, työelämä/ työttömyys, luovuus, ”elinikäinen oppiminen”) ajattelu laajenee (elämänkokemus) minäkäsitys syvenee (”voin löytää itsestäni uutta”) persoonallisuuden perusrakenteet suuntaavat toimintaa
VANHUUS fyysinen ikääntyminen kognitiivisten kykyjen heikkeneminen (ylläpito!) sosiaalinen vv tärkeää tyytyväisyys vai tyytymättömyys nykypsykologia: ihminen on aktiivinen toimija läpi koko elämänsä vanhuuden psyykkiset häiriöt (esim. aivojen rappeutuminen)