Suomen mielenterveysseura Perhe- ja lähisuhdeväkivallan systeeminen ja integroitu hoito - ammatillinen täydennyskoulutus 2010-2011 Yhteistyössä SMS ja Ensi- ja turvakotien liitto järjestävät koulutuksen Perhe- ja lähisuhde väkivallan systeemisellä ja integroidulla hoito, jolla tarkoitetaan lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon väkivallan eri osapuolien väliset suhteet sekä väkivaltaan liittyvät erityiset kysymykset. Perheterapeutit Jan Cooper ja Arlene Vetere ovat kehittäneet mallin Englannissa. Professori Vetere on kouluttajana Suomen pilottikoulutuksessa. Olli Jäppinen Psykoterapeutti Suomen mielenterveysseura

Perhe- ja lähisuhdeväkivallan systeeminen ja integroitu hoito Lähtökohtana ovat tietoisuus turvallisuuden ensisijaisuudesta sekä siitä, että väkivalta on aina ihmisoikeusrikkomus ja että sen käyttö on kriminalisoitu. Cooperin ja Veteren mukaan suurin osa heidän miesasiakkaistaan on joutunut todistamaan ja kokemaan lapsena väkivaltaa ja ovat myös usein itse pahoinpidelleet, he hyväksyvät vastuun omasta käytöksestään ja eläytyvät niiden ihmisten kokemuksin, joita ovat vahingoittaneet. Tutkimuksien mukaan puolet miehistä jotka käyttäytyvät väkivaltaisesti puolisoitaan kohtaan eivät käyttäydy väkivaltaisesti muissa sos.kontakteissa ( työ, harrastukset). Ei työskennellä miesten kanssa, jotka käyttävät väkivaltaa puolisoitaan kohtaan kylmällä (cool) ja välineellisellä tavalla, tarkoituksena vain kontrolloida puolison käytöstä. Tämän hetkisen käsityksen mukaan tällä tavalla käyttäytyvät ei hyödy terapiasta, pikemminkin voivat oppia lisää toisen haavoittuvuudesta ja käyttävät tätä hyödykseen. Miehet joiden kanssa työskennellään käyttäytyvät äkkipikaisesti (hot), vihaisesti ja mustasukkaisesti, ovat turhautuneita ja tuntevat itsensä voimattomiksi, huolimatta että katsovat voivansa käyttää väkivaltaa. Heidän puolisonsa tuntevat miestensä voimattomuuden

Perhe- ja lähisuhdeväkivallan systeeminen ja integroitu hoito Työskentelymallissa yhdentyy traumaviitekehys, kiintymyssuhde- ajattelu ja systeeminen näkemys Malli sisältää riskien arviointia, riskien hallintaa, väkivallan jälkeistä terapoivaa kuntoutusta ja interventioita tulevan väkivallan estämiseksi Mallissa käytetään useampia lähestymistapoja perhe- ja lähisuhdeväkivallan ymmärtämiseen, jonka perusteella valitaan auttamiskeinot. Tieto trauman vaikutuksista auttaa ymmärtämään yksittäisten perheen jäsenten reaktioita ja toimintaa sekä antaa keinoja auttaa heitä. Miksi on vaikea lähteä suhteesta? Millaisia ovat väkivallan vaikutukset lapsen kasvuun ja kehitykseen? Tarvitsemme tunnepitoisia kiintymyssuhteita elääksemme ja ollaksemme olemassa. Mikä saa isän käyttäytymään väkivaltaisesti äitiä kohtaan ensimmäisen lapsen synnyttyä? Mikä mahtaakaan olla se uhka, kiintymyssuhdeuhka, joka saa käyttäytymään väkivaltaisesti? Systeeminen näkemys auttaa meitä hahmottamaan perheessä tapahtuneen väkivallan laajemmin liittyen ympäristöön, perheen/ suvun aikaisempiin vaiheisiin ja tarkastelemaan samaan aikaan mennyttä, tätä päivää ja tulevaa. Perheet ja parit joiden kanssa aloitetaan tämän mallin mukainen työskentely valitaan tarkoin. Turvallisuus on keskeisin tekijä yhteistyötä suunniteltaessa

Turvallisuus Mitä ymmärrät turvallisuudella? Mitä ymmärrät turvallisuudella kasvuperheessäsi? Mitä turvallisuus merkitsee sinulle tänä päivänä? Miten olet oppinut olemaan turvassa? Miten otat vastuuta omasta ja toisten turvallisuudesta? Miten suojelet ja suojaat omaa turvallisuuttasi? Pohdi kysymyksiä mielessäsi seuraavat kolme minuuttia. Tavoititko hetkiä /tilanteita elämässäsi, jolloin sinulla ei ollut riittävästi turvaa? Entä kun olit turvassa – millaista se oli? Tavoitatko turvallisuuden ja turvattomuuden välisen jännitteen /ristiriidan? Jokaisella on oikeus olla turvassa! Jokaisen vastuulla! Oliko vastaaminen helppoa? Yllättikö jokin kysymys tai siitä nouseva ajatus? Miten lapsen kasvu ja kehitys mahdollistuu jos ei ole riittävää turvaa, jos pelkää? Miten aikuisten välinen läheinen suhde, rakkaussuhde, mahdollistuu, jos ei ole turvaa toisesta? Miten seuraa, mikä vaikutus sillä on ihmisen elämään, jos läheistä ihmistä sekä rakastaa että pelkää? Vastuu omasta ja toisen turvallisuudesta on jokaisella. Hyvä kysymys – miten otat vastuuta omasta ja toisten turvallisuudesta?

Turvallisuustekijät - mallin keskeiset periaatteet Riskien arviointi Riskien hallinta Vastuu Yhteistyö Tämän mallin keskeisiä teemoja, keskeisiä periaatteita, jotka seuraavat läpi prosessin. - Vähintään kuusi tapaamista käytetään turvallisuuden arviointiin ennen terapiaan liittyvää sopimusta, jotta turvallisuuteen liittyvät suunnitelmat ehditään tehdä huolellisesti ja jotta kaikki perheen jäsenet ovat suunnitelmista riittävän tietoisia ja sitoutuvat tehtyihin suunnitelmiin.

Riskien arviointi - jatkuva prosessi Väkivallan toistuminen Väkivallan konteksti Vihan hallinnan rajat Myötätunto uhria kohtaan Kyky pohtia tapahtunutta Sisäinen halu muuttua Riskien arviointi on jatkuvaa ja on riskien hallinnan perusta. ”… väkivaltainen käyttäytyminen menneisyydessä ennustaa väkivaltaista käyttäytymistä tulevaisuudessa ja jatkuva riskin arviointi auttaa etenemään turvallisesti”. Väkivallan loppuminen on mahdollista mutta haasteena terapeuteille on auttaa pariskuntia ja perheitä päättyneen väkivallan jälkeen selvittelemään tapahtuneen sosiaalista ja psykologista perintöä. Mitä on tapahtunut suhteessa itseen, läheisiin ihmisiin, lähiympäristössä eläviin ihmisiin? Tapahtuuko vain lähisuhteessa / joka paikassa, työssä, vapaa-ajalla jne. Rikotaanko paikkoja? Onko aseita? Onko uhkailua? -> kysymyksillä saadaan tietoa siitä, miten ihmiset ymmärtävät sosiaaliset roolit ja säännöt, niiden väkivaltaisen rikkomisen/ vahingoittamisen ja mikä käsitys heillä on oikeudesta käyttää fyysisiä keinoja oman päämäärän saavuttamiseksi. Vihan hallinnan rajat Pystyykö väkivaltaisesti käyttäytynyt hallitsemaan turhautumisensa, ärtyneisyytensä ja vihansa keskustellessaan kanssamme, keskustellessaan puolisonsa kanssa luonamme? Yrittääkö hän uhkailla tai kontrolloida meitä? Myötätunto Onko kykyä kuulla toisen kertovan että on loukkaantunut? Pysyykö virittyneenä vai kuulostaako vain empaattiselta ilman tunne kosketusta. Itsereflektion kehittäminen niin , että pystyy tarkastelemaan menneitä myönteisiä ja kielteisiä tunnetiloja ja kokemuksia, käsittelemään kokemaansa ja huomaa niiden merkityksen sekä itselle että niille, joille on emotionaalisessa ja moraalisessa vastuussa nyt ja tulevaisuudessa.

2. Riskien hallinta - suunnitelmallista ja ajan tasalla olevaa Säännölliset tilannearviot ja turvallisuusilmaisimet Turvallisuusstrategiat Väkivallattomuussopimukset ja turvallisuussuunnitelmat ”Vakaa kolmas” Tilannetta arvioidaan säännöllisesti hoidon alusta alkaen. Tälle mallille ominaista kolmikantaneuvottelut – jolloin perhe, terapeutit ja vakaa kolmas tutkivat yhdessä sen hetkisen tilanteen turvallisuuden. Joka 4.-6 tapaaminen on kolmikantaneuvottelu. Onko riski matala, keskitasoa vai korkea? Kerrottava milloin riski kasvaa, esim. 1.lapsen syntymä. Mikä laukaisee vv käyttäytymisen läheisessä suhteessa? Kiintymyssuhdeuhka lisää riskiä? – Aikalisäkäytäntö – Tunnistetaan varhaiset varoitusmerkit ja sovitaan miten tilanne hoituu turvallisesti. - Turvallisuus suunnitelmat tarkistetaan kolmikantaneuvotteluissa. - Lapset otetaan mukaan kun terapeutit ovat vakuuttuneita siitä, että vanhemmat ottavat vastuun väkivaltaisesta käytöksestään pystyvät lisäämään vastuunottamista ja ongelman ratkaisukykyään liittyen lasten hyvinvointiin. Tämän takia edetään hitaasti arvioinnista terapeuttiseen työskentelyyn sitoutumiseen, ts. tutkitaan kykyä ottaa vastuuta väkivaltaisesta käyttäytymisestä ja kykyä nähdä turvallisuus vakavasti – oma turvallisuus sekä niiden turvallisuus, joista on vastuussa.

”Vakaa kolmas” 2. Riskien hallinta Vahvistaa sen, mitä perhe kertoo turvallisuudesta. Tuntee perheen, lapset ja tapaa heitä arjessa. Perhe, terapeutit ja muut asianomaiset luottavat. Ei perheenjäsen, mutta esim. lähettävä taho, sos.tt., lastensuojelu, opettaja, isovanhempi, tuttava. Näkee asioita muusta kuin terapeuttisesta näkökulmasta. Vahvistaa sen, mitä perhe kertoo. ”Turvaa terapian” -> pelko väkivallasta ei jää pelkästään terapeuttien huoleksi, voivat keskittyä terapeuttiseen yhteistyösuhteeseen kun kolmas varmistaa kertomuksellaan perheen tilanteen. Auttaa ammattilaisia ymmärtämään sitä ahdistusta ja pelkoa, jota ajatus väkivallan jatkumisesta aiheuttaa perheessä.

3. Vastuu - yksin ja yhdessä Jonkinlaisen ongelman olemassaolon tunnustaminen Vastuun ottaminen siitä, että tilanne vaikuttaa suhteeseen ja oman osuuden myöntäminen ongelman syntyyn. Vastuu turvallisuudesta Lapset todistajina Vastuu käytetystä kielestä Vastuun ottaminen Miten oma käyttäytyminen vaikuttaa läheiseen suhteeseen? Tämä voi olla Erityisen vaikeaa silloin, jos ei ole kokemusta turvallisesta suhteesta. Voi olla toive mutta ei konkretisoidu, toteudu. Vanhemmilla vastuu lasten turvallisuudesta. Työntekijöiden / vanhempien vastuun selkiyttäminen. Lapset tietävät perheen tilanteen, vanhempien välisen suhteen tilan. , ” alitajuinen yhteys vanhempiin”. Tietoa vanhemmille väkivallan vaikutuksista lapsen kehitykseen. Yksi keskeisimpiä asioita on ollut lasten tarve tulla kuulluiksi lähisuhdeväkivaltatilanteissa. Veteren väittämä on, että lapset ovat joka tapauksessa tietoisia siitä, mitä kotona tapahtuu, vaikka vanhemmat väittäisivät muuta. lasten mukaan ottamisella saadaan tietoa ja autetaan heitä purkamaan traumojaan, joita heille syntyy, koska eivät koe oloaan turvallisiksi tai joutuvat suojelemaan joko vanhempaansa tai sisaruksiaan Lapsia tavataan kun tilanne arvioidaan riittävän turvalliseksi, esim. vanhemmat kestävät lasten reagoinnin. Keskustelua vastuusta ja selityksistä samaan aikaan – haasteellista. Jana – missä kohtaa ollaan. Väkivallan selitykset puretaan. Defensiivisyyden pehmenemiseksi; Roolin vastuut ja odotukset ” Millaisia odotuksia pojallasi on..” Tulevaisuus kysymykset ” Miten isänä haluaisit pojan ratkaisevan tämänkaltaisen tilanteen aikuisena?” Millaisen mallin riidellä haluaisit äitinä antaa tyttärellesi? Tulevaisuudesta tuo toivon esille, muutoksenmahdollisuuden. Arvot esille tämän kautta. Miten väkivallasta puhutaan? Normalisointi. Kinastelu, kurinpito, spontaani väkivalta, ”taistelevat parit”, Tappelevat sisarukset”. Milloin epätavallisesta tulee tavallista? Tutkitaan ja puretaan vallan ja kontrollin monisyistä kudosta; stereotyyppiset ja sukupuoleen liittyvät ilmaisut, uskomukset, odotukset ja oletukset. ””Tosi miehet ei itke” – tunne kieli. ”Naisten ei pitäisi huutaa, nalkuttaa” – vallan ja kontrollin kieli.

4. Terapeuttinen yhteistyö A. Läpinäkyvät prosessit selvä moraalinen kanta pohdintaprosessi, reflektio sosiaalisen kontrollin käyttö luottamuksellista, mutta terapeutit voivat olla yhteydessä tahoihin, joihin pitää olla yhteydessä ammatillisesti arvioiden B. Asiakkailla on kyky ymmärtää ammattilaisten mahdollisuudet auttaa C. Asiakkailla on kyky tehdä yhteistyötä ammattilaisten kanssa Moraalinen kanta En hyväksy väkivaltaa . Omat ristiriidat esille, esim. ”eikö saa sitten puolustaa?, oma kokemus ristiriidasta Reflektiivinen työtapa, jossa on kaksi terapeuttia , johtava terapeutti ja reflektoiva terapeutti , joka ”jarruttaa”, hiljentää. Auttaa pysähtymään. ”slow down” - …kuunnellessani jäin miettimään…. Mahtaakohan olla turvallista …. Miten tämä asia liittyy turvallisuuteen, podin mielessäni onko tästä asiasta turvallista keskustella juuri nyt Työtapa mahdollistaa jatkuvan havainnoinnin ja refleksiivisyyden,, on turvallista koska oma työtapa tulee läpinäkyväksi, ei salaisuuksia. Tärkeät asiat on sanottava perheelle! Väkivalta sisältää salaisuuksia. Sos kontrolli; suhde poliisiin, lastensuojeluun ym on kerrottava. Laki ylimpänä valvojana. Vakaa kolmas No confidentiality Ei salassapitoa. Sovitaan alussa että – ”olemme yhteydessä kaikkiin niihin tahoihin joihin pitää olla yhteydessä” Tutkitaan kykyä ottaa vastuu omasta vv käytöksestä sekä läheiseen suhteeseen liittyvän turvallisuuden kehittämisestä. Seuraavat kysymykset: lisätä tietoisuutta väkivaltaisen käyttäytymisen ja väkivaltaisen käyttäytymisen oikeuttavan asenteen vaikutuksesta puolison hyvinvointiin ja heidän väliseen suhteeseen aletaan kysellä vv käyttäytymisen motiiveista ja aletaan ymmärtää käyttäytymisen monimutkaisuutta tutkitaan erilaisia tapoja ajatella väkivallan oikeutusta ja niitä ristiriitaisia tilanteita jokapäiväisessä elämässä, jotka laukaisevat vv käyttäytymisen Tarjotaan vaihtoehtoisia näkökulmia ja reittejä toimia vastuullisesti arjen ristiriita tilanteissa tunnistetaan ja tutkitaan kaltoin kohtelun kokemuksia omassa kasvuperheessä ja muissa sosiaalisissa yhteyksissä ja niiden vaikutusta omiin asenteisiin väkivallan oikeutuksesta, niiden alkuperää ja Missä tilanteissa ne tulevat mieleen. keskustella niistä malleista jotka kasvattavat tai suvaitsevat hyväksi käyttöä, esim. rasismi , seksismi

Perhe- ja lähisuhdeväkivallan systeeminen ja integroitu hoito Jan Cooper, Arlene Vetere Domestic violence and family safety A systemic approach to working with violence in families Whurr 2005 (ISBN 1-86156-477-5)