Analyysi Analyysi = kreik. irrottaa: hajottaa osiinsa, eritellä, jäsentää. voi käsitteellisesti tarkoittaa kahta erilaista asiaa: formaalinen muotoanalyysi: miten media toimii, välittää viestejä, tunteita, kokemuksia ym. (esim. kerronnan analyysi, retoriikka-analyysi, av-median keinojen formaalinen analyysi) tulkitseva analyysi: millaisia viestejä, kokemuksia, tunteita, ajatuksia, ideologioita, arvoja ym. media välittää (denotaatio, konnotaatio, symptomaattiset merkitykset jne.)

Analyysin tekeminen Vaikutelma Kuvailu Analyysi Tulkinta

Vaikutelma Mitä mielikuvia, tunteita elokuva herättää? Onko se pelottava, hauska, jännittävä, tylsä, kiinnostava, hidas, nopea? Vaikutelma antaa alustavan ymmärryksen, ennakkomielikuvan, johon analyysi voi pohjautua (joko vahvistaakseen tai kumotakseen sen)

Kuvailu Mitä kuvassa on, mitä nähdään, mitä kuullaan Tavoite vain neutraalisti kuvata, mitä kuvassa todella on (kuvakoko, kuvakulma, äänet, millaisia ne ovat, rytmi) Kuvailussa suljetaan kysymys merkityksestä pois (ei ole oleellista mitä kuva merkitsee, vaan millainen se on)

Analyysi Analysoitavan asian erittely käsitteiden avulla Mistä osasista koostuu, miten rakentuu Funktiot (miksi tämä asia on tässä) Myös samanlaisuus, toisto, jne. Miten toimii, mitä efektejä saa aikaan Vertailu vaihtoehtoihin (entä jos?) Esim. miten vaikutus muuttuisi, jos yleiskuvan sijaan käytettäisiin puolikuvaa; leikkauksen sijaan yhtenäistä otosta, musiikin A sijaan musiikkia B? Muotoanalyysissä kysymys merkityksestä ei oleellinen

Tulkinta Tulkinnan tehtävä vastata kysymykseen merkityksestä: mitä tämä tarkoittaa, mihin yleisempään asiaan tämä liittyy Vasta tulkinnassa voidaan pohtia mahdollisia symboleita, jne. Tulkinnan tulee pohjautua analyysiin

Komisario Palmun erehdys (1960)

Tuotanto Ohjaus: Matti Kassila Käsikirjoitus: Kassila, Mika Waltarin romaanista Tuottaja: T.J. Särkkä / Suomen Filmiteollisuus (SF) Musiikki: Osmo Lindeman Kuvaus: Olavi Tuomi Leikkaus: Elmer Lahti Lavastus: Aarre Koivisto Pukusuunnittelu: Laura Saalas Ääni: Pentti Hämäläinen

Näyttelijät Joel Rinne ... Palmu Elina Pohjanpää ... Irma Vanne Matti Ranin ... Virta Leo Riuttu ... K V Laihonen Leo Jokela ... Kokki Elina Salo ... Airi Rykämö Matti Oravisto ... Insinööri Vaara Pentti Siimes ... Aimo Rykämö Saara Ranin ... Amalia Rygseck Leevi Kuuranne ... 'Butler' Veijonen Jussi Jurkka ... Bruno Rygseck Aino Mantsas ... Alli Rygseck Arvo Lehesmaa ... Gunnar Rygseck

Kerronnallinen rakenne: tarina Brunon aiempi elämä Tapaaminen Kappelissa: ”rikossuunnitelmat” ”Rikosten” toteutus Illanvietto Nti Vanne yöpyy salaa Brunon talossa Brunon murha ja sen havaitseminen Tutkimukset alkavat Lounas Kämpissä Rva Alli Rygseckin murha Uudet tutkimukset Palmu tapaa osallisia Palmun suunnitelma Ratkaisu

Kerronnallinen rakenne: juoni D. Illanvietto Bruno Rygseckin talossa G. Murhatutkimukset alkavat Brunon talossa F. Murha ja sen havaitseminen A. Brunon aiempi elämä D. Illanvietto (kissan surma) H. Lounas Kämpissä B. Tapaaminen Kappelissa C. ”Rikosten” toteutus (nti Vanne - käsikirjoitus) D. Illanvietto (Vaaran ja Brunon riita, riita käsikirjoituksesta) J. Uusi murha ja uudet tutkimukset I. Rva Rygseckin murha takautumana C. Brunon ja Airi Rykämön tapaaminen K. Palmu tapaa osallisia E. Nti Vanteen yöpyminen Brunon talossa L. Palmun suunnitelma M. Ratkaisu

Huomioita kerronnallisesta rakenteesta Takautumarakenne – miksi? Useat takautumat liittyvät Brunon illanviettoon Takautumat eri henkilöiden näkökulmista Takaumissa osin päällekkäisyyksiä Illanvietosta kerrotaan osin kuvin, osin dialogissa Takautumarakenne : film noir, mysteeri

Fokalisaatio Alkujaksoa lukuun ottamatta nykyhetkisten jaksojen fokalisaatio Palmussa (”Palmun näkökulma”) Ts. katsoja tietää sen, mitä Palmu tietää Tosin ehkä oikeampi katsojan ”edustaja” Palmun apuri Virta (joka myös koko ajan läsnä) – Palmu tietää murhaajan ennen Virtaa Takautumajaksoissa fokalisaatio (yleensä) kertojassa – paikoin subjektiivisuutta korostaen

Murha-aamun tapahtumat: takautumajakson analyysiä

YK: Palmu, tekee yhteenvetoa läsnäolijoiden kertomuksista; koko tila näkyy kuvassa

PK: Amalia

Vastakuva, SPK; tilallinen yhteys ilmaistu katseen ja dialogin avulla

Takaumakuva; raportoiva ääni nykyhetkessä, kuvassa suuri kello, joka näyttää aikaa, johon selostaja viittaa

Kuvattu tapahtuma nähdään yleiskuvassa, henkilöt etäällä

Kuten edellä

Kuten edellä

Kuten edellä; selostaja kertoo ja etenkin kello näyttää täsmällisen ajan…

Mutta Aimo (nykyhetkessä) ei ole aivan varma…

Kuten edellä

Kuten edellä

Kuvan rakenne kuten edellä, mutta nyt kuvakulma vaihtunut ja hypätty ajassa taaksepäin murhan havaitsemishetkeen

YK; Butler, Vaara ja Aimo poistuvat kuvasta; kaikki melko etäällä kamerasta

YK. Heidän poistuttuaan kamera jää näyttämään tyhjää tilaa ja musiikki alkaa soida uhkaavasti

Paluu nyt-hetkeen; samanlainen kuva-asetelma kuin ennen takautumajaksoa

Huomioita: Yleiskuvan käyttö, henkilöt etäällä Neutraali, raportoiva selostusääni Taskukellon kuvaa käytetty tapahtumaa esittävän kuvan päällä osoittamassa tapahtuma-aikaa Saapumiset esitetty kronologisesti lukuun ottamatta murhan havaitsemista (tapahtui ennen Airi Rykämön saapumista, esitetään sen jälkeen) Takautumajakson päätöskuvassa kamera jää näyttämään tyhjää tilaa ja uhkaava musiikki alkaa soida

Analyysiä Taskukellon kuvan funktioita Yleiskuvan funktioita Tapahtuma-ajan ”objektiivinen” määrittely Tukee epookkia, yläluokkaista miljöötä Myös koominen efekti Yleiskuvan funktioita Ottaa etäisyyttä henkilöihin, ”objektiivisuus” Etäisyys myös asettaa katsojan enemmän tarkkailijan kuin mukanaolijan asemaan Selostusääni Korostaa yhdessä kuvakerronnan (yleiskuva, taskukello) kanssa tapahtumien ”objektiivisuutta” (vrt. muut subjektiiviset takautumat) ”Kaksinkertaistaa” kerronnan – kertoo ”saman” asian kuin kuva näyttää, mutta ei kuitenkaan yksi yhteen; katsojalle hieman eri näkökulmat Vrt. otos Aimosta nykyhetkessä – asettuu ristiriitaan kellon ja selostuksen tarkan ajan kanssa

Analyysiä Loppuotos ja musiikki: Rytminvaihdos: ”Väärässä” järjestyksessä esitetty kuva painottaa dramaattisuutta (murhan havaitseminen tärkein tapahtuma; kerrotaan siksi lopuksi) Yleiskuva korostaa edelleen katsojan etäisyyttä, kameran katse ”välinpitämätön” Musiikki asettuu kamerakerrontaa vastaan, painottaa tapahtuman dramaattisuutta Tapahtuman jääminen kuvanulkoiselle alueelle (off-screen) korostaa sen merkitystä (yhdessä musiikin kanssa) Saa katsojan odottamaan lisää tietoa / kuvaa (tähän palataan vielä kylpyhuonejaksossa) Rytminvaihdos: Takaumajakson juoni etenee kohti huipennusta (ruumiin löytäminen) ja siirtymä takaisin Palmuun ja kumppaneihin toimii eräänlaisena vastakohtana takaumajakson tihentymiselle – nyt ollaan taas vakaassa nykyhetkessä, kamera / katsoja on taas lähellä henkilöitä

Analyysiä: Alli Rygseckin murha

Nykyhetki: Insinööri Vaara alkaa kertoa Alli Rygseckin kuolemasta (PK)

Kamera seuraa Vaaraa, joka kävelee oikealle rouva Rygkseckin tuolin luo; rajaus muuttuu SPK:ksi

Ristikuvan kautta siirrytään takautumaan; rajaus ja sommittelu pysyvät melko samoina (graafinen jatkuvuus)

Takautumajakson alku: Alli Rygseck etualalla, muut taustalla (KK); Alli kertoo haluavansa absinttia

Sama otos: Aimo tuo lasin Allille

Aimo palaa takaisin tarjoiluvaunun luo; kamera seuraa ja lähestyy aimoa: PK; katsoo Allia

Leikkaus vastakuvaan: PLK Alli

Kamera-ajo…

…lähikuvaan Allin kauhistuneista kasvoista

Leikkaus vinosti rajattuun kokokuvaan kaatuvasta Allista, lyhyt

Paluu kokokuvaan kaatuvasta Allista, vino rajaus

Alakulma; kaatuva Alli Rygseck, lyhyt

Lähikuva: Allin käsi ja kaatunut absinttilasi; kuvakulma vaihtuu suojaviivan yli

Ristikuva…

…nykyhetkeen; rajaus pysyy samana (graafinen jatkuvuus)

Tila esitellään uudelleen; paluu normaaliin