Sortokaudet: Sortokaudet on suomalaisen historiankirjoituksen luoma käsite vuosien 1899 – 1917 ajalle. Voidaan hahmottaa kaksi eri sortokautta , ensimmäinen 1899 -1905 ja toinen 1908 - 1917 Näinä vuosina suomalaisten autonomiaa kavennettiin ja Suomen ja Venäjän suhteet kiristyivät Sortokausien tapahtumille ja syille on kuitenkin myös venäläinen näkökulma…

Sortokausien tausta: - Saksan keisarikunta oli syntynyt 1871 keskelle Eurooppaa. Se oli tuolloin Venäjän rajanaapuri ja oli sotilaallisesti hyvin voimakas - Kaukoidässä Japani oli modernisoitunut ja samoin voimistunut - Venäjä pelkäsi joutuvansa näiden kahden voimistuvan vallan väliin - Venäjän heikkoutta lisäsi sen epäyhtenäisyys. Venäjään kuului lukuisia kulttuuriltaan, hallinnoltaan ja taloudeltaan erilaisia alueita. => Venäjällä syntyi tarve yhtenäistää omaa valtiota Muita syitä: - Panslavismi ja slavofilia (eli slaavilainen nationalismi) vaikeutti vähemmistökansojen asemaa yleensä Venäjällä - myös Suomessa - Venäjän keskushallinto oli nyt paljon kehittyneempi kuin 1800 - luvun alussa. => Useat alueet oli mahdollista kytkeä tiiviimmin Venäjään. - Suomen suunnalla useita venäläisiä ärsytti suomalaisten erityisasema ja se, ettei venäläisillä ollut Suomessa samoja oikeuksia kuin suomalaisilla.

Sortokausien alku: Helmikuun manifesti: Tsaari Nikolai II antoi helmikuussa 1899 manifestin, eli julistuksen, jolla Suomalaisten autonomiaa kavennettiin Manifestin tarkoitus oli alunperin saada aikaan laki , jolla suomalaiset voitiin asettaa palvelukseen Venäjän armeijassa. Siitä tuli kuitenkin nopeasti "sorron" yleinen tunnus Manifestin pääsisältö oli se, että sellaiset Suomen lait, joilla olisi yleisvaltakunnallista (koko Venäjää koskevaa) merkitystä, tuli säätää Venäjällä Aluksi suomalaiset eivät ymmärtäneet manifestin olevan tsaarin mielen mukainen, sorto ja manifesti henkilöityivät aluksi voimakkaasti kenraalikuvernööri Bobrikoviin Manifestin teksti (Pauli Kruhsen sivuilta): http://www.histdoc.net/historia/keisarik.html

* Nikolai Bobrikovista (1839 – 1904) tuli Suomen kenraalikuvernööri vuonna 1898. Hänellä oli tiukka linja suomalaisten suhteen Sortokausien alettua juuri häneen henkilöityi sorto ja venäläisiä kohtaan tunnettu katkeruus Eugen Schaumanin suorittama Bobrikovin murha olikin monien mielestä oikeutettu

Ensimmäisen sortokauden muita tapahtumia: V. 1900 annettiin ns. kielimanifesti, jolla Venäjän kieli yritettiin saada maan viralliseksi hallintokieleksi V. 1901 annettiin asevelvollisuuslaki, jolla suomalaiset miehet määrättiin palvelukseen Venäjän armeijaan Suomalaisten omat sotaväenosastot hajotettiin (niitä oli 1800 – luvun loppupuolella uudelleen muodostettu)

Suomalaisten reaktiot: Suomalaisten oli täysin mahdotonta käsittää tätä suunnanmuutosta Venäjän suhtautumisessa. Tilanne koettiin sortona, v. 1809 annettujen lupausten rikkomisena. Nikolai oli ”valapatto” Tsaari. Suuri adressi (½ milj. nimeä) Kulttuuriadressi Bobrikovin murha 1904 Kutsuntalakot (1902 ns. kasakkamellakka kutsuntalakon yhteydessä) Taiteilijoiden runot, maalaukset yms. Suomalainen (fennomaaninen) puolue jakaantui yhä jyrkemmin: Nuorsuomalaiset aktiivisempi siipi, vanhasuomalaiset kannattivat toimintaa Venäjän kanssa yhteisymmärryksessä

Eetu Iston ”Hyökkäys” (1900) on ehkä tunnetuin sortokausien aikainen taideteos

Venäjän näkökulma: Ei sortoa, vaan yhtenäistämistä ja hallinnon tehostamista Suomen kieli ja erillinen hallinto oli todella luonut monimutkaisen käytännön. Kaikki Suomea koskevat asiat piti juoksuttaa Suomen asiain komitean, valtiosihteerin tai senaatin kautta, ennen kuin tuli valmista Suomen kielen erityisasema oli Venäjän hallinnon kannalta katsottuna haitta. Venäläiset eivät siis välttämättä vihanneet Suomea, vaan kyse oli hallinnon tehostamisesta.

Ensimmäisen sortokauden loppu: Venäjä hävisi sodan Japania vastaan 1904 – 1905. Tästä nöyryyttävästä tilanteesta puhkesi ympäri Venäjää yleislakko, joka halvaannutti koko valtion Suomalaiset yhtyivät lakkoon, mutta eri syystä: He halusivat sortotoimien lopettamista. Tsaarin oli taivuttava lakon edessä ja Suomen asema palautettiin ns. marraskuun manifestilla 1905 ennen vuotta 1899 vallinneeseen tilanteeseen. Samalla saatiin myös tärkeä uudistus: Päätettiin antaa suomalaisille yleinen äänioikeus sekä hajottaa vanha ja aikansa elänyt säätyvaltiopäivä-järjestelmä. Tilalle tuli moderni yksikamarinen parlamentti, jota Suomessa kutsutaan eduskunnaksi.