Yleisen kielitieteen peruskurssi Luento 3 Sl06 Laury

Viimeksi Konsonanttien artikulaatiotavat Vokaalit Kuvaus Eri kielten vokaalisysteemejä

Tällä kertaa Kotitehtävät Vokaaliesimerkkejä Kysymyksiä? Vokaaliesimerkkejä Suprasegmentaaliset (prosodiset) ominaisuudet Kvantiteetti Painotus Intonaatio Fonologiaa Foneemin ja allofonin käsite

Vokaaliesimerkkejä [i] lavea, suppea etuvokaali su. [tili] engl [ɹid] [y] pyöreä, suppea etuvokaali su. [tyly] ra. [lyn] [ɪ] lavea, suppea etuvokaali eng. [bɪt] ru. [vɪl:] [e] lavea, puolisuppea etuvokaali su. [teko] ru. [se:d] engl. [ed] ’raid’ [ø] pyöreä, puolisuppea etuvokaali su. [tyø] ra. [pø] [ɛ] lavea puoliväljä etuvokaali eng. [bɛt] ra. [mɛtʀə] [æ] lavea, väljä etuvokaali su. [tæmæ] eng. [bæd] [ɶ] pyöreä, puoliväljä etuvokaali su.ru.[hɶrɑ]

[a] lavea, väljä etu/keskivokaali am.eng. [ka] [ʉ] pyöreä, suppea keskivokaali su.ru. [hʉnd] [ə] lavea, välinen keskivokaali eng. [əbʌv] [u] pyöreä, suppea takavokaali eng. [pʰul] [ɯ] lavea, suppea takavokaali japan. [ɸɯne] [ʊ] pyöreä, suppea, höllä takavokaali eng. [bʊk] [o] pyöreä puolisuppea takavokaali su. [tosi], ra. [bo] [ɔ] pyöreä puoliväljä höllä takavokaali eng. [bɔl] [ʌ] lavea, puoliväljä takavokaali Engl [kʰʌt] [ɑ] lavea väljä takavokaali su. [kɑlɑ], eng. [pʰɑƟ]

Höllä/tiukka Relevantti joidenkin kielten systeemin kannalta, esim. englannin Tiukkoja vokaaleja ovat [i, y, e, u, o, ɑ] Englannin kielessä sekä tiukat että höllät vokaalit voivat esiintyä konsonanttiloppuisissa (suljetuissa) painollisissa tavuissa, mutta vain tiukat avoimissa (joitakin poikkeuksia on)

Kvantiteetti Äänteen ajallinen kesto suomen lyhyet ja pitkät äänteet tuli, tu:li, tul:i distinktiivisiä, erottelevat merkitystä vrt. englanti, jossa myös tiukat äänteet [i e u o] pidempiä kuin höllät [ɪ ɛ ʊ ɔ], mutta relevantti dimensio ei ole pituus; vokaalin kesto riippuu myös seuraavan konsonantin laadusta [bɪd] vs. [bɪt] vs. [bit]

Painotus Ilmavirtamekanismin osa; painolliset tavut tuotetaan työntämällä enemmän ilmaa keuhkoista liikkuva (distinktiivinen) tai säännöllinen (kiinteä) kr. [ ̍xoros] ’huone’ [xo ̍ros] ’tanssiaiset’ myös lausumatasolla, uusi (remaattinen) informaatio lausumassa saa voimakkaimman painon

Intonaatio Sävelkorkeuden vaihtelu (pitch) frekvenssi, värähtelyn taajuus; yhteydessä äänihuulten jännitykseen, fonaatiotyyppiin Sanan tasolla tooni Joissakin kielissä tooni distinktiivinen, erottelee merkitystä kiina, vietnam (toonikieliä) [ í ] ‘oikea, sopiva’ [ ì ] ‘ajatus’ [ ĭ ] ‘jo’ [ ī ] ‘yksi’ Sävelaksenttikielissä tooni riippuu sanan painotuksesta, tavuluvusta tai muista tekijöistä ruotsi, norja, serbokroaatti, latvia

Lausuman tasolla intonaatiolla tärkeitä tehtäviä puheen jaksottelussa (syntaktisia, pragmaattisia) intonaatioryhmä intonaatiokontuuri

Foneettinen vaihtelu Redusoituminen Koartikulaatio Vapaa vaihtelu [dɪd yu it] > [ʤit] Koartikulaatio Äänteet mukautuvat ympäristöönsä - assimilaatio pituus: engl. [bid] bead, [bit] beat su. tikkitakki, engl. cut, key Vapaa vaihtelu esim. su. [s/z, h/x]; murteittainen vaihtelu, ru. [r/ ɹ / ʀ / ʁ]

Fonologia Äänteet eri tasoilla; foneemin käsite Foonien taso: IPA-kuvaus [ t̪ikːitakːi] [tʰæn, stæn, bæɾl, oʔmil, bæt ̚ ] Foneemien taso: äännetyyppi suomessa ja englannissa äänne / t / lausutaan eri tavoin ympäristöstä (seuraavasta äänteestä) riippuen Eri tavat ääntää / t / ovat äänteen allofoneja; ääntämys perustuu distribuutioon, mielletään samaksi äänteeksi Eri ääntämistapojen vaihtelu ei saa aikaan merkityksen muutosta: [tæn] ei merkitse eri asiaa kuin [tʰæn], [tikːit̪akːí] ei eri asiaa kuin [ t̪ikːitakːi]

Foneemi Äännetyyppi Foonien vaihtelu, joka kantaa merkitystä [tæit] on eri sana kuin [teit], koska suomessa /æ/ kuuluu eri foneemiin kuin /e/ /æ/ ja /e/ ovat distinktiivisiä suomen kielessä, puhujille ne ovat eri äänne minimipari on todiste, että kaksi eri äännettä kuuluvat eri foneemeihin (ovat eri foneemien allofoneja) Minimipari: kaksi sanaa, jotka eroavat toisistaan vain yhden äänteen suhteen ja tarkoittavat eri asiaa; eri äänteet ovat tällöin eri foneemeja (kuuluvat eri foneemeihin)

Eri kielissä on eri foneemit (ja allofonit!) /s/š/ engl. /sɪp/ /šɪp/ [s/š] japan. [šimasɯ] [sɯši] [ɶ/ø] ru. [hɶra] [snø] [ø] su. [mørkø]

Ongelma kielen oppijalle i/ɪ /šip/ /šɪp/ /biʧ/ /bɪʧ/ p/b /brɛst/ /pʰrɛst/ /baɹkɪŋ/ / pʰaɹkɪŋ/ [mɶrkø]

Täydennysjakauma (komplementaarinen distr Täydennysjakauma (komplementaarinen distr.) ja oppositio (distinktiivisyys) englannissa: [pʰ] [p] ovat saman foneemin allofoneja hindissä: /pʰ/ /p/ kuuluvat eri foneemeihin /pʰəl/ ‘hedelmä’ /pəl/ ‘hetki’ /kapi/ ‘kopio’ /kapʰi/ ‘suuri’ englannissa [pʰ] esiintyy painollisen tavun alussa, [p] taas ei koskaan Äänteet ovat täydennysjakaumassa missä toinen esiintyy, toinen ei koskaan esiinny distribuutio on ennustettavissa äänteet ovat saman foneemin allofoneja vaihtelemalla ei saa aikaan eri sanoja

Hindissä samat äänteet kuuluvat eri foneemeihin niiden distribuutio on päällekkäinen, kontrastiivinen kumpikin voi esiintyä samassa ympäristössä kuin toinen esiintymät eivät ole ennustettavissa löytyy minimipareja