Mitä fonetiikka on? Fonetiikka tutkii puheen: Tuottamista

Esitys aiheesta: "Mitä fonetiikka on? Fonetiikka tutkii puheen: Tuottamista"— Esityksen transkriptio:

1 Mitä fonetiikka on? Fonetiikka tutkii puheen: Tuottamista
Akustista ilmenemismuotoa Havaitsemista

2 Puhe-elimet Puhe-elimet voidaan jakaa
sentraalisiin (Brocan alue, Wernicken alue)

3 - perifeerisiin

4

5 Kurkunpää (engl. larynx)

6 Kurkunpään rakenne Glottis eli äänirako
(

7 Kurkunpää Kurkunpään päätarkoituksena on erottaa ruokatorvi henkitorvesta nielaisemisen aikana Puheentuoton kannalta kurkunpään tarkoituksena on muuttaa keuhkoista lähtevä äänetön ilmavirta kuuluvaksi Osat: Kilpirusto (aataminomena, thyroid cartilage) Äänihuulet (vocal folds) Kannurustot (arytenoid cartilage) Äänihuulten välissä oleva äänirako (glottis) koostuu huuliraosta (äänihuulten välissä) ja rustoraosta (kannurustojen välissä) Ihminen pystyy säätelemään ääniraon muotoa kurkunpään lihasten avulla

8 Kurkunpään toiminnasta
A: äänihuulirako ja rustorako kiinni -> glottaaliklusiili, jonka IPA-merkki on [ʔ]. B: Äänihuulet liikkuvat, rustorako kiinni -> fonaatio, f0; soinnilisuus syntyy ääntöväylän luuston resonaatiosta. C: Äänihuulirako kiinni, rustorako auki -> kuiskaus D: henkäyssupistuma-asento -> heikkoa soinnitonta kohinaa, glottaalifrikatiivi [h] E: lepohengitysasento,-> liittyy soinnittomien konsonanttien tuottamiseen. F: syvähengitysasento (huokaus, hengästys), jota ei käytetä äännejärjestelmässä

9 Ääntöväylä (engl. vocal tract)
Ääntöväylällä tarkoitetaan puhe-elimiä kurkunpään jälkeen Jakautuu seuraaviin alueisiin: Nieluontelo (pharyngeal cavity, oral pharynx) Nenäontelo (nasal cavity) Suuontelo (oral cavity) Tärkeimmät ääntöväylän puhe-elimet Kieli (tongue) Kitapurje (velum, soft palate) Alaleuka (lower jaw) Huulet (lips) (Thomas W. Parsons, Voice and Speech Processing, McGraw-Hill, Inc., s. 63)

10 Artikulatorinen fonetiikka
Eräs fonetiikan tavoite on luokitella eri kielissä esiintyvät äänteet Foneettisia aakkostoja: International phonetic alphabet (IPA) ( Merkinnällisistä syistä käytetään myös muita, mm. Arpabet Foneettiselta kannalta tarkasteltaessa äänteet pyritään kuvaamaan mahdollisimman tarkasti niiden artikuloinnin avulla Kieliriippumaton Fonologinen lähestymistapa tarkastelee tietyssä kielessä esiintyviä äänteitä, erityisesti niiden äänteiden luokkaa, jotka tulkitaan samaksi Esim. suomen kielessä [k] ja [p] ovat eri äänteitä (kala – pala) kun taas [s] ja [∫] (shekki) tulkitaan samaksi äänteeksi Kaikkien maailman kielten äänteet jakautuvat vokaaleihin ja konsonantteihin

11 Vokaalit (engl. vowel) Vokaalit ovat soinnillisia äänteitä, joissa ääniväylä on avoin Kielikohtaista hienosäätöä: suomen kielessä vokaali on äänne, jossa ’ääntä pääsee esteettä suun keskeltä ulos’ Luokitellaan seuraavien ominaisuuksien perusteella: Kielen asento Olennaista ääniväylän kapeimman kohdan sijainti (vokaalidiagrammi) Huulten pyöreys Vokaalit jaotellaan huulten pyöreyden mukaan labiaalisiin (huulet ovat pyöristetyt) ja illabiaalisiin (eivät ole) Nasaalisuus Kitapurjeen (velum) ollessa alhaalla (auki) ilmavirta pääsee nenäonteloon ja syntyy nasaalinen äänne Kitapurjeen ollessa ylhäällä syntyy oraalinen äänne

12 Konsonantit (engl. consonant)
Konsonanteissa ilmavirta ei pääse vapaasti suun kautta ulos Luokitellaan seuraavien ominaisuuksien perusteella: Ääntymäpaikka (place of articulation) Ääntymätapa (manner of articulation) Sointi

13 Konsonantin ääntymäpaikka
Ääntymäpaikka kertoo, missä kohdin ääntöväylää muodostuu tärkein kapeikko Konsonanttien keskeisimmät ääntymäpaikat: bilabiaalinen (1): huulten välissä labiodentaalinen (2): alahuulen ja ylähampaiden välissä dentaalinen (4): hampaiden välissä alveolaarinen (5): hammasvallin ja kielen välissä palato-alveolaarinen: kitalaen etuosan ja kielen välissä palataalinen (6): kitalaen ja kielen välissä velaarinen (7): kitapurjeen ja kielen välissä uvulaarinen (8): kitapurjeen kärjen ja kielen välissä faryngaalinen (9): nielun takaosan ja kielen välissä

14 Konsonantin ääntymätapa
Ääntymätapa tarkoittaa sitä, kuinka vapaasti ilmavirta pääsee virtaamaan konsonanttia äännettäessä Resonantit ovat konsonantteja, joissa ilmavirralla on vapaa ulospääsy Puolivokaalit (engl. approximant, semi-vowel, glide) [j], [v] Nasaalit: (ilmavirta kulkee nenän kautta) [n], [m], [ng] Likvidat: lateraalit [l] ja tremulantit [r] Obstruentit ovat konsonantteja joissa ilmavirralla ei ole vapaata ulospääsyä Klusiilit (engl. plosive) [p],[t],[k],[b],[d],[g] Frikatiivit [s], [h], [f]

15 Konsonantin ääntymätapa: resonantit
Resonantit ovat konsonantteja, joissa ilmavirralla on vapaa ulospääsy Puolivokaalit Muistuttavat vokaaleja, mutta kielellä ja huulilla muodostettu kapeikko on ahtaampi Suomen kielessä [j], [v] Nasaalit Kitapurje on alhaalla ja ilmavirta kulkee nenän kautta Suomen kielessä [n], [m], [ng] Likvidat Ilmavirta kulkee suusta, mutta eri tavalla kuin vokaaleissa Lateraaleissa ilmavirta kulkee kielen laitojen yli, suomessa [l] Tremulanteissa (engl. trill) ilmavirta on katkonainen, suomessa [r]

16 Konsonantin ääntymätapa: obstruentit
Obstruentit ovat konsonantteja joissa ilmavirralla ei ole vapaata ulospääsyä Klusiilit Ilmavirta katkaistaan kokonaan Suomessa [p],[t],[k] (myös soinnilliset [b],[d],[g]) Frikatiivit Ilmavirta estetään osittain, äänne syntyy supistumakohdalla ilmavirran aiheuttamasta hankaushälystä Suomessa [s], [h], (myös [f])

17 Konsonantin sointi Sointi on äänihuulten värähtelyn aikaansaama puheen ominaisuus Sointi ilmaisee, onko konsonantti soinnillinen vai soinniton Suomen kielessä soinnillisia konsonantteja ovat kaikki paitsi [p], [t], [k], [h] ja [s] (sekä [f]) [h] voi esiintyä myös henkäyssoinnillisena äänteenä (esim. sanassa paha), jolloin rustorako on auki ja huulirako värähtelee etuosaltaan

18 Muita foneettisia piirteitä (1)
Foneemi (engl. phoneme): yleinen äänneluokka ’Kielen järjestelmään kuuluva abstraktinen, ensisijaisesti kvalitatiivinen, äänteellisesti toteutettavissa oleva yksikkö, jolla on foneemianalyysin avulla selville saatavissa oleva identiteetti.’ (Iivonen, Horppila, Heikkonen ja Rissanen: Fonetiikan perussanasto) Foneemien määrittelyn yleinen periaate: Voiko äänteen muuttaminen toiseksi muuttaa sanan merkitystä? Fooni (engl. phone): yksittäinen puhuttu realisaatio Kaikki foonit periaatteessa erilaisia Allofoni: tietyn äänneluokan äänteet, joilla on jokin foneettinen ero Foneemin variantti Yhteisartikulaatio (engl. coarticulation): puhe-elinten siirtyminen vaatii aikaa ja äänteet sulautuvat toisiinsa

19 Muita foneettisia piirteitä (2)
Prosodia: puheen pidempiaikaiset ominaisuudet Kvantiteetti: äänteen pituus, esim.: Espanjan kielessä kvantiteetin muutos ei muuta sanan merkitystä Suomen kielessä kvantiteetin muutos vaikuttaa (esim. tili, tiili, palo,pallo) Paino: äänteen painottaminen esim. suuremmalla teholla tai muuttuneella äänenkorkeudella Tavupaino (painotetaan tavua sanassa) Sanapaino (painotetaan sanaa virkkeessä) Intonaatio: äänenkorkeuden muutos pidemmän jakson (esim. virkkeen) aikana, esim.: Kiinassa äänenkorkeudella voidaan muuttaa sanojen merkityksiä Englannissa äänenkorkeus nousee kysymyslauseen lopussa Suomessa sekä toteamus- että kysymyslauseen sävelkorkeus laskee loppua kohden