UCEF Åbo : Ydinhavaintoja 1.Toiminnan organisointi lähtee yliopistojen vastuusta (arvot, missio…). Nyt tarvitaan rohkeutta avata haasteet ja kehittää tulevaisuuden perusratkaisut Eri yliopistoissa on luontevaa organisoida toiminta lähtien liikkeelle sekä yleisistä elinikäisen oppimisen strategisista linjauksista että paikallisista tarpeista ja täten päätyä erilaisiin organisaatiorakenteisiin ja toimintamuotoihin. Aikuiskoulutusstrategian on oltava myös sidosryhmä- ja kumppanuusstrategia. 2.Viestit Mattilan työryhmälle Odotamme hyviä tuloksia edustajiltamme Annamme jatkossakin kaiken tukemme työryhmän tekstin valmistelulle Ongelmat on sanottava suoraan ainakin nyt työryhmälle 3.Oman henkilökuntamme kompetenssikoulutus käynnistyy Korkeatasoinen, vaativa, kytkeytyy tiiviisti työssä oppimiseen, prosessi on tärkeä 4.Kiitokset kaikille kolmelle yliopistolle ja niiden rehtoreille Rehtorien sitoutuminen toimintakenttämme kehittämiseen kasvaa Täydennyskoulutus (aikuiskoulutus) on vaativien asiakkuusprosessien kautta koko yliopiston toiminnan laadun näyteikkuna ja tae Pääkohderyhmänämme akateemisen peruskoulutuksen saaneiden ammatillinen kehittyminen ja elinikäinen täydennyskoulutus: erityiskysymyksinä johtamiskoulutus ja esimieskoulutus Aikuiskoulutuksen rooli yliopistojen sisällä ja kolmannen tehtävän hoitamisessa kasvaa Termit on määriteltävä (osittain uudistaen) Peruskäsite ”aikuiskoulutus” on muuksi muutettava???

UCEF Johtajien kokous : Verkoston kirjelmä Mattilan työryhmälle 1.Kattokäsite on elinikäinen oppiminen, erityisesti mikä on yliopiston rooli elinikäisessä oppimisessa. Yliopistojen on yhdessä luotava elinikäisen oppimisen strategia, jota voidaan täydentää yliopistokohtaisin erityispiirtein ja esimerkein: 1.Keskeiset käsitteet ja termit on määriteltävä siten, että niiden mukaiseen toimintaan voidaan muutaman vuoden kehityksen myötä siirtyä. 2.Ratkaisevaa toiminnan organisoinnille ei ole opiskelijan ikä, vaan elämän tilanne (työssäkäynti ja perhe) sekä osaamistarve ja opiskelun edellytykset. 3.Tavoitteena on keskeisesti niin yhteiskunnallinen kuin yksilöllinenkin vaikuttavuus. Yliopistollisuuteen kuuluu keskeisenä periaatteena monitieteisyys. 4.Keskeinen yliopistollisuutta korostava periaate on, että täydennyskoulutusta (aikuiskoulutusta) toteutetaan tiiviissä yhteistyössä yliopiston perus- ja jatkokoulutuksen sekä tutkimuksen kanssa. 5.UCEF haluaa sitoutua elinikäisen oppimisen perusstrategian kirjoittajaksi yhdessä rehtorien neuvoston kanssa. 6.Laatutyölle ei ole vaihtoehtoa. Kehitämme yliopistollisen aikuiskoulutuksen kattavan laatujärjestelmän (erityisesti laadunvarmistus ja itsearviointi) UCEF- yhteistyönä. Integroimme tämän työn yliopistojen laatutyöhön.

UCEF Johtajien kokous : Verkoston kirjelmä Mattilan työryhmälle 2.Yliopistollisen aikuiskoulutuksen taloudellinen perusta on saatava kestäväksi: 1.Meidän on koottava tarkemmat perustiedot niin taloudesta ja toiminnan organisoinnista kuin ongelmistakin. 2.Nykyiset markkinat ovat epäterveet (kirjattava lisää esimerkkejä): a)kaikille julkishallinnon koulutuslaitoksille on laadittava yhtenevät hinnoittelun perussäännöt mukaan lukien se, miten yhteisrahoitteinen toiminta organisoidaan sekä miten hankkeet ja tuotteet hinnoitellaan (maksupalveluasetus on uusittava) b)TE-keskusten ja lääninhallitusten vaatimat menettelyt luovat byrokratiaa eivätkä kehitä hyviä käytäntöjä (esim. hyväksyttävät kustannukset sekä kilpailuttamisvaatimus ja sen huono ohjeistus) c)kaikkien julkishallinnon koulutuslaitosten työskentelylle on turvattava niiden roolille edellytykset luova perusrahoitus 3.Yliopistojen aikuiskoulutuksen kehitystehtäviin ja perustyöhön tarvitaan perusrahoitus = lähtökohtana ainakin PATin esityksen taso 15 m€. 4.Aikuiskoulutus ja sitä koskevat tulokset on kirjattava osaksi yliopistojen tulosneuvotteluja.

UCEF Johtajien kokous : Verkoston kirjelmä Mattilan työryhmälle 3.Yhteiskunnan ja eri ammattiryhmien kannalta on välttämätöntä selkeyttää eri koulutusmuotojen rahoitusvastuuta. Yliopistollisessa lisäkoulutuksessa ovat rahoittajina kaikki kolme toimijaa: yksilö, työnantaja ja yhteiskunta. 1.On määriteltävä täydennyskoulutukseen eri koulutus- ja tutkintotyypit sekä niiden omaisuuspiirteet siten, että toimintakenttä ja rahoituksen perusteet selkiytyvät. 2.Erityisen tärkeää on täsmentää, mitä on akateeminen lisäkoulutus, jonka kustannuksista yhteiskunta hoitaa osan ja jonka avulla vastataan uusien ammattitehtävien haasteisiin ja/tai ajantasaistetaan työelämän kehityksen edellyttämää osaamistarvetta. 4.Tutkintokoulutus ja aikuiskoulutus 1.Usean perustutkinnon suorittaminen yhteiskunnan kokonaan rahoittamana ei ole suositeltavaa/sallittavaa. Maisteriohjelmat tulee kohdentaa niille, joilla ei vielä ole master-tason perustutkintoa. Kesken jääneiden perusopintojen loppuunsaattamista työvoimapoliittisena koulutuksena tms. rahoitustavalla tulee suosia. 2.Yliopistojen tulee tutkintorakenneuudistuksen myötä suosia eri oppijaryhmien opetuksen tarkoituksenmukaista integrointia toisiinsa. Samaan koulutukseen osallistuvien eri oppijoiden kustannusosuudet voidaan kattaa erilaisista lähteistä. 3.Täydennyskoulutus ja työssä oppiminen on voitava lukea hyväksi myös tutkinto- opintoihin silloin, kun yliopiston kriteerien mukainen oppiminen on todettu.

UCEF Turku : Fortbildningscentralen vid Åbo Akademi Tavataan syksyllä Oulussa – päivämäärät ilmoitetaan lähiaikoina Hanna-Riikka lähettää runsaasti materiaalia ja kyselyjä, joiden tuloksia tarvitaan edunvalvonnassamme – vastatkaa Kiitokset Paulalle ja kaikille muillekin järjestelyitä hoitaneille