Tieteenhistorian ja –historiografian filosofia Luentokurssi Oulun yliopisto 27.10.2014-11.12.2014 Jouni-Matti Kuukkanen

1. Luento: Käsitteen määrittelyä Mitä tieteenhistorian/historiografian filosofia on? ”Tieteenhistorian filosofia” vrt. ”Philosophy of the History of Science” Sisältyy seuraavat termit: ‘Philosophy’ ‘History’ ‘Science’ ‘Philosophy of history’ ‘History of science’ Kirjoit eng. Nimi taululle – lohko

Mitä ’historia’ on? Monimerkityksellinen – voi tarkoittaa Menneisyyttä Menneisyyttä-nykyisyyttä-tulevaisuutta Tutkimusta, yliopistollista oppiainetta Kirjoitusta tai näkemyksiä menneisyydestä Koulun oppiainetta!

Lähtökohta: historia ≠ historiografia Suositeltava teksti: Aviezer Tucker (2009): ”Introduction” to A Companion to the Philosophy of History and Historiography, edited by A. Tucker, 1-7. Chichester: Blackwell. Lähtökohta: historia ≠ historiografia Historia = menneisyys (History = the past) Mutta vielä parempi on sanoa, että Historia = menneisyys, nykyisyys, tulevaisuus … sillä liukuma tulevaisuudesta nykyisyydeksi ja menneisyydeksi on jatkuvaa

Entä sitten ’historiografia’? Historiografia = historiantutkimuksen tulokset, yleensä kirjoitetussa muodossa … laajemmin myös käytännöt jotka edeltävät tulosten esittämistä Eli ”historiografia” viittaa historiankirjoitukseen oppialana Historiography ≈ disciplinary history-writing

2. Mitä on ”philosophy of … /filosofia”? Tällä luentokurssilla jonkinlaista käsitteellistä tutkimusta Historianfilosofiat perinteisesti jaettu analyyttiseen vs. spekulatiiviseen historianfilosofiaan (myös substantiiviseen vs. kriittiseen) Jaottelu vanhentunut ja koulukuntainen Tällä kurssilla erotamme kaksi suuntausta Historianfilosofia (Philosophy of History) Historiografian filosofia (Philosophy of Historiography)

II) Historiografian filosofia Historian filosofia Filosofinen tutkimus menneisyyden olemuksesta itsestään Esim. pohdinta historian (kulun) lainalaisuuksista, merkityksestä, kontingenssista, determinismistä, jne. Tavallaan osa metafysiikka – olevan tutkimusta II) Historiografian filosofia Filosofinen tutkimus historiantutkimuksesta oppialana mukaan lukien sen tulokset ja kognitiiviset tuotteet Tiedon tuotannot ehdot, evidenssi, alan peruskäsitteet ja oletukset, tutkimustulosten esittämisen muodot Tavallaan tieteenfilosofian osa

Kurssin teema: Palataan luennon lopuksi 3. Mitä ”tiede” on? Kurssin teema: Palataan luennon lopuksi 4. Tieteenhistoriografia/tieteenhistoria (historiography/history of science)? Omaksuttuja määrittelyjä käyttäen: Tieteenhistoriografia = tieteenhistorioitsijoiden esitykset Tieteenhistoria = tieteenhistorian tapahtumat itsessään Kurssi käsittelee edellistä (periaatteessa) …

Tieteenhistorian filosofia 5. Mitä ovat ”tieteenhistoriografian filosofia” ja ”tieteenhistorian filosofia” (philosophy of the historiography of science vs. philosophy of the history of science)? Tieteenhistorian filosofia Tarkastelee tieteenhistorian olemusta … esim. Edistyykö tiede/onko tiede edistynyt historiassa, onko tiedontuotanto aina paikallista, lähestyykö tiede/onko tiede kulkenut lähemmäksi totuutta, olisiko tiede voinut kulkea toiseen suntaan, onko tiede historiallisesti ongelmanratkaisua, jne.?

II Tieteenhistoriografian filosofia … esim: Mikä on tieteenhistoriantutkimuksen ja –kirjoituksen luonne ja olemus: kuinka tieteenhistoriaa pitäisi kirjoittaa? Onko se aina narratiivista? Mitä olettamuksia ja käsitteitä historioitsijat tekevät kirjoittaessaan tieteenhistoriografiaa? Minkälaisia selitystekijöitä he soveltavat? Olettavatko he, että tieteentekijän ulkopuolinen todellisuus tai vaikkapa sosiaaliset tekijät määrittävät, mitä tiede ja sen sisältö ovat? jne. Tämä kurssi? Filosofoimmeko tieteenhistorian olemuksesta vai analysoimmeko tieteenhistoriografiaa?

Fokus on jälkimmäisessä eli tieteenhistoriografian filosofiassa Toisaalta, kyseessä on aste-ero: Tieteenhistoriograafiset käsitteet tekevät tieteenhistorian käsitettäväksi Emme kuitenkaan ensisijaisesti pohdi tieteenhistorian olemusta, vaan sitä mitä siitä on sanottu … esimerkiksi mitä ja millä oletuksilla Thomas Kuhn tai Bruno Latour ovat tieteenhistoriasta kirjoittaneet

TAUKO POHDINTA

6. Mitä ’tiede’ on? Aikaperspektiivi I Kuinka kauan voidaan puhua tieteestä? II Kuinka kauan tiedettä on tarkasteltu historiallisesti, pidetty historiallisena ilmiönä?

II Kuinka kauan voidaan puhua tieteestä? Lähtökohdat: Uuden ajan alussa keskeisiä tieteitä olivat teologia, filosofia, oikeustiede, lääketiede Monet ”nykyiset tieteet” olivat osa filosofiaa; matematiikalla ja tähtitieteellä pisin historia Monet ”tieteet” muistuttivat käsityötaitoa

Muutamia määrittely-yrityksiä Fysiikasta tieteellisyyden malli? Tiede käytäntöä, joka tuottaa tietoa? Tiede tuottaa tieteellistä tietoa? Tiede tuottaa totuutta/totuuksia?

Tieteenfilosofien ehdotuksia: Tieteen tulokset? Tieteellinen metodi identifioi (induktio, falsifikaation, jne)? Falsifioitavaa tietoa/hypoteeseja (Popper) Tiede tuottaa yleistettävää tietoa tai lainalaisuuksia? Tieteenhistoriografian kannalta ongelmana normatiivisuus: onko kyse enemmän siitä mitä hyvä tiede on tai pitäisi olla kuin siitä mitä se todella on?

Tiede-terminologiasta William Wheweliä pidetään termin ”scientist” isänä – 1830-luvulla Monia nimiä henkilölle, joka tutkii luonnon salaisuuksia savant, natural philosopher, man of science, virtuoso, cultivator of science Nimitykseen sisältyy myös tietty sosiaalinen asema Helge Kragh ehdottaa, että ”tiedemies”/”tieteentekijä” ”to be reserved ’for individuals who did an historically appreciable quantity of original research into natural phenomena and for whom such research was an important component of their historical identity’” (25)

Seuraavat lähtökohtaoletukset (Kraghin pohjalta) riittävät kurssin alussa. Näitä voimme korjailla tarvittaessa. Ajatelkaamme tiedettä sosiaalisena ilmiönä, jolla voi olla tai olla olematta joitakin uniikkeja ominaispiirteitä. Tieteentekijät tutkivat luonnon ja sosiaalisen maailman ilmiöitä systemaattisesti ja tämä toiminta on olennainen osa heidän identiteettiään. Tieteenhistoriografian osalta voidaan olla vieläkin pragmaattisempia. Otamme tarkastelun kohteeksi (periaatteessa) kaikki, jotka ovat halunneet tai nähneet kirjoittavansa tieteenhistoriaa tai joilla on suora vaikutus siihen, miten tieteenhistoriaa on kirjoitettu.