Seppo Kittilä HY, periodi 4, 2009 Sijojen teoriaa Seppo Kittilä HY, periodi 4, 2009

Suoritus Aktiivinen läsnäolo ja luentopäiväkirjan pitäminen (noin sivu/esitys) JA oman esityksen pitäminen (esityksen saa pitää joko annetusta tai omasta aiheesta). Yhteensä 3 op Laajennus 5 op:een: 1) esseen kirjoittaminen tai 2) osallistuminen SKY:n ’Case in and across languages’-symposiumin järjestelyihin (ottakaa yhteyttä minuun, jos tämä optio kiinnostaa). Luentoa ei ole 1.4., 21.4. ja 22.4., mutta kurssi jatkuu 29.4. saakka.

Kirjallisuutta Andrej Malchukov & Andrew Spencer (toim.). The Oxford Handbook of Case Miriam Butt. Theories of case Barry Blake. Case Christa König. Case in Africa Mengistu Amberber & Helen de Hoop (toim.). Competition and variation in natural languages: the case for case

Kirjallisuutta 2 Oliver Iggesen: Case Asymmetry Leonid Kulikov, Andrej Malchukov & Peter de Swart (toim.). Case, Valency and Transitivity. R.M.W. Dixon: Ergativity William van Belle & Willy van Landendonck (toim). Dative (2-osainen artikkelikokoelma) Riho Grünthal. Finnic adpositions and cases in change.

Käynnissä olevia projekteja R (vastaanottaja/päämäärä) argumenttien merkintä: kieltenvälisiä, uralilaisia, kielihistoriallisia ja kokeellisia näkökulmia (1.1.2009 – 31.12.2012) (HY, yleinen kielitiede + OY, suomen kieli, rahoittaja Suomen Akatemia) Grammatik und Verarbeitung verbaler Argumente (Leipzig, rahoittaja Deutsche Forschungsgemeinschaft) Animacy (Radboud Universiteit Nijmegen, rahoittaja NWO)

Muuta tutkimusta Emmi Hynönen (TY): suomen essiivi Corinna Handschuh (Leipzig): A typology of marked-S languages Katja Västi (OY): suomen allatiivi- ja ablatiivialkuiset predikaatittomat konstruktiot Maija Sirola (TaY): suomen komitatiivi Jane Klavan (Tartto): Estonian locative cases and adpositions Arja Hamari (TY/HY): Uralilaisten kielten abessiivi (post doc-tutkimus)

Mainos SKY:n vuosittainen symposiumi on tänä vuonna aiheesta ’Case in and across languages’ http://www.ling.helsinki.fi/sky/tapahtumat/case/index.shtml

Yleistä sijasta Our definition of case refers to marking dependent nouns for the type of relationship they bear to their heads (Blake 1994: 1). In the past, research on case has amounted to an examination of the variety of semantic relationships which can hold between nouns and other portions of sentences (Fillmore 1968: 2)

Yleistä 2 Sijan voi sanoa olevan kielessä hyvin keskeinen käsite ja esim. mikä tahansa kielioppi käsittelee sitä varmuudella. Morfologinen sija (inflectional case) vs. abstrakti sija. Ensimmäinen viittaa ’tyypilliseen’ sijamerkintään, kuten suomessa, toinen taas sijaan enemmän universaalina piirteenä, joka ei vain reaalistu kaikissa kielissä. Structual case vs. inherent case. Ensimmäisen määrää sanan paikka lauseessa (esim. onko se suora objekti), toisen taas tietty lekseemi (tätä kutsutaan myös ’quirky case’:ksi)

Yleistä 3 Clausal cases vs. phrasal cases (Dixon). Ensimmäisillä on koko lausetta koskevia funktioita (esim. akkusatiivi merkitsee lauseen suoraa objektia), toisilla taas lauseketta koskevia (kuten genetiivi ilmaisee omistajaa omistusrakenteessa/-lausekkeessa).

Sija vs. adpositio Ilmaisevat usein samantyyppisiä funktioita, esimerkiksi substantiivien suhdetta verbiin Erottelukriteerinä käytetty mm. sitä, kuinka tiukasti elementti liittyy pääsanaansa ja saako se aikaan morfofonologisia muutoksia; sijamorfeemit liittyvät pääsanaansa tiukemmin (välimuotona kliitit tässä). Eroja on myös semantiikassa. Sija on myös semanttisesti tiukemmin kiinni pääsanassaan. Sija voi myös olla enemmän partikkelin tyyppinen, kuten esim. japanissa. Myös sanajärjestyksellä ja verbikongruensilla voidaan ilmaista sijan tyyppisiä funktioita.

Sijan funktioista Kuten todettua, sijalla ilmaistaan substantiivien suhteita verbiin Sijamerkinnällä voidaan esim. erottaa semanttiset roolit toisistaan ja ilmaista myös adverbiaalisia funktioita.

Sijojen määrittelystä Sijan nimitys tulee tyypillisesti sen ilmaisemasta yleisimmästä tai keskeisimmästä merkityksestä. Esim. Akkusatiivi = perustransitiivilauseen kuvaaman teon kohteeseen viittaava argumentti Instrumentaali = kuvatun teon suorittamiseen käytettävään välineeseen viittaava argumentti. Datiivi = perussiirtolauseen elolliseen vastaanottajaan viittaava argumentti. Yleensä sijaa ei määritellä pelkästään pragmaattisin perustein.

Määrittelystä 2 Myös tietyn sijamorfeemin distribuutiota/syntaktista asemaa voidaan käyttää sen määrittelemiseen. Esim. Akkusatiivi latinassa (Blake 1994: 21) 1. Akkusatiivi merkitsee suoraa objektia 2. Akkusatiivia käytetään tiettyjen prepositioiden kanssa 3. Akkusatiivi ilmaisee kestoa Merkittävää on juuri systemaattisuus, eli että tietylle merkille voidaan antaa selvät rakenteelliset kriteerit. Tämän(kään) takia pragmaattisia partikkeleita ei pidetä sijan merkitsijöinä.

Kieliopilliset vs. semanttiset sijat Kieliopillisten sijojen merkintä on kieliopillisten relaatioiden/rakenteen määräämää, semanttiset sijat taas ovat verbistä vapaampia. Jako on hiukan sama kuin GB:n jako rakenteellisiin ja inherentteihin sijoihin, mutta tämä käsittää enemmän tapauksia.

Kieliopilliset/semanttiset sijat 2 Muita nimityksiä samalle asialle (Haspelmath 2009): Relational cases vs. adverbial cases Grammatical cases vs. concrete cases Core cases vs. peripheral cases Asbtract cases vs. concrete cases

Kieliopilliset/semanttiset sijat 3 Erilaisesta motivaatiosta seuraa myös selviä semanttisia eroja. Kieliopilliset sijat saavat merkityksensä pitkälti vain verbiltä, kun taas semanttisten sijojen merkitys on itsenäisempi ja niillä on tietynlainen merkitys myös ilman verbiä. Tyypillisiä kieliopillisia sijoja ovat nominatiivi, absolutiivi, akkusatiivi, ergatiivi ja myös datiivi ja partitiivi. Tyypillisiä semanttisia sijoja taas kaikki lokatiivisijat ja esim. instrumentaali.

Osa 4 ’Semanttisuusjatkumo’: Kieliopillinen sija > semanttinen sija > adpositio Verbi vaikuttaa Verbi ei vaikuta

Välimuotoja/ongelmatapauksia Monella sijalla on sekä semanttisia että kieliopillisesti määräytyviä funktiota. Esimerkkeinä monet lokatiivisijat ja esim. instrumentaali. Esim. instrumentaalia käytetään myös monissa johdetuissa rakenteissa, kuten passiivissa agentin merkintään ja antipassiivissa patientin merkintään.

Sijasysteemit maailman kielissä Ei morfologista sijaa - englanti, espanja, swahili, mandariinikiina 2 sijan kielet - Mapudungun (mapuche): direct vs. oblique 3 sijan kielet - Obdorskin hanti (direct, locative, translative) 4 sijan kielet - islanti, saksa (nominatiivi, akkusatiivi, genetiivi, datiivi)

Sijasysteemit 2 5 sijan kielet - Trumai (absolutiivi, ergatiivi, datiivi, genetiivi, lokatiivi) 6-7 sijan kielet Venäjä (nominatiivi, akkusatiivi, genetiivi, datiivi, instrumentaali, lokatiivi) Latina (nominatiivi, akkusatiivi, genetiivi, ablatiivi, datiivi, vokatiivi)

Sijasysteemit 3 8-9 sijan kielet - Länsigrönlanti (absolutiivi, ergatiivi, instrumentaali, allatiivi, lokatiivi, ablatiivi, prosekutiivi, ekvatiivi) 10+ sijan kielet - suomi, viro, unkari, lezgi

Sijasysteemit 4 Unkari: nominatiivi, akkusatiivi, inessiivi, elatiivi, illatiivi, superessiivi, delatiivi, sublatiivi, adessiivi, ablatiivi, allatiivi, terminatiivi, datiivi, instrumentaali/komitatiivi, formaali, essiivi, essiivi/formaali, translatiivi/faktiivi, kausaali, distributiivi, sosiatiivi.

Sijasysteemit 5 Lezgi: absolutiivi, ergatiivi, genetiivi, datiivi, adessiivi, adelatiivi, addirektiivi, postessiivi, postelatiivi, postdirektiivi, subessiivi, subelatiivi, subdirektiivi, superessiivi, superelatiivi, superdirektiivi, inessiivi, inelatiivi.

Sija typologiassa Case functions in individual languages (including case polysemy) Alignment patterns and case Case and semantic roles Animacy and case Case polysemy (what and why?) Transitivity and case Evolution of cases Secondary uses of cases (e.g. non-spatial uses of spatial cases)

Case functions in languages Allative (Rice and Kabata) Dative (Newman, van Landendonck & Van Belle) Comitative/instrumental (Stolz et al, Sandman) Spatial cases (Creissels) Abessive (Hamari) Vocative (Daniel) Ergative (Dixon, Palancar) Marked nominative (Handschuh)

Case functions in languages Allative (Rice and Kabata) The focus is on the development and the resulting polysemy of allative markers in the world’s languages. Allative markers tend to mark similar functions across languages.

Allatiivin funktioista Destination, direction, goal, addessive, locative, ablative, temporal locative, temporal duration, temporal boundary, recipient, benefactive, adressee, communicative source, transfer source, comitative, causee, inalienable + alienable possession, percept, concept, conceiver, emotional target, experiencer, purpose, reason, result, accompaniment, ergative, accusative, manner, instrument, material substance, comparative, equivalence, (excessive) extent, additive, subordination.

Alignment and case Nominative-accusative vs. absolutive-ergative systems (Bickel, Nichols, DeLancey, Dixon, Comrie). Ditransitive alignment (Dryer, Haspelmath, Kittilä) Tritransitive alignment (Joppen-Hellwig, Kittilä)

Alignment and case 2 The semantics of cases in basic alignment patterns (when accusative or ergative coding is possible?) Ditransitive alignment: Primary/secondary object vs. direct/indirect object languages (Dryer) Neutral, secundative and directive alignment (Haspelmath) Object-, animacy and role-based strategies (Kittilä)

Case and semantic roles The coding of agent, patient, beneficiary, recipient, goal, instrument etc. in languages (not restricted to specific case forms only). Which cases code which semantic roles, and are some roles rather coded by other means (such as adpositions)? A typical study in functional domain typology.

Animacy and case Differential Object Marking (Naess, Bossong, Aissen, Iemmolo, Nikolaeva) Differential Subject Marking (DeHoop, Amberber) Differential R Marking (Kittilä, Haspelmath) Differential Adjunct Marking (Aristar) Animacy and spatial cases (Creissels)

Transitivity and case Core case marking (and NOM-ACC and ERG-ABS marking patterns) is associated with high transitivity, while any deviation from this usually implies a lower degree of transitivity (e.g. in light of the parameters proposed by Hopper and Thompson). The focus lies on two-argument clauses, but similar differences are attested for ditransitive clauses (Kittilä 2007).

Evolution of cases The rise and fall of cases, extension and loss of case functions (Heine) Typical grammaticalization pattern (Heine): Noun, verb > adverb > adpositions > case > loss

Evolution of cases 2 Extension of cases (results in case polysemy, taken from Heine 2009) Ablative > cause, possessive, partitive, instrumental Allative > benefactive, dative, accusative, purposive Benefactive > purposive Dative > Accusative Comitative > instrumental, ergative, manner, possessive Instrumental > ergative, manner Locative > comitative, agent, ergative, instrumental

Sijapolysemia Kuten polysemia yleensä, on hyvinkin yleistä kielessä. Käytetään jo olemassa olevia elementtejä funktionaalisten puutteiden paikkaamiseen. Perustuu useimmiten ilmaistavien funktioiden samankaltaisuuteen. Esimerkkinä siis vaikka komitatiivin ja instrumentaalin polysemia. Elollisuus erottaa ilmaistavat funktiot toisistaan. Voi myös perustua foneettisiin syihin, esim. kun sijasysteemi muuttuu/häviää. Recent studies on allative, dative, comitative/instrumental.

Sijapolysemia 2 Polysemiaa on periaatteessa kahdenlaista: 1. Sama morfeemi ilmaisee useaa funktiota verbistä riippuen. 2. Muut ominaisuudet määräävät polysemian (se ei siis ole verbistä riippuvaista) - vaihtelu on pitkälti yhteydessä siihen, onko kyseessä semanttinen sija vai kieliopillinen sija.

Sijapolysemia: esimerkkejä Allatiivi/datiivi: molempia käytetään mm. vastaanottajan, määränpään, hyötyjän, kokijan, causeen ja ulkoisen omistuksen merkintään. Ergatiivi/instrumentaali/komitatiivi: elollisuuserot ovat tässä selvät ja semanttiset samankaltaisuudet ovat selviä myös.

Sijojen toissijainen käyttö Spatiaalisten sijojen käyttö ei-spatiaalisissa funktioissa. Esim. (Creissels 2009): 1. Oblique arguments 2. Spatial cases in constructions involving valency changes 3. Various circumstantial meanings 4. Partitive 5. Comparative 6. Spatial cases governed by adpositions

Esimerkkejä (suomi) Ablatiivi: Involuntary agent Kärsijä Ulkoinen omistaja Agentti verbittömissä rakenteissa Agentti passiivissa (harvinainen, vanhaa tyyliä)

Vielä Tietysti täytyy muistaa, että aina ei ole yksinkertaista sanoa, mikä on ensijaista ja mikä toissijaista käyttöä. Yksi kriteeri on systemaattisuus, peruskäyttöä voidaan ilmaista produktiivisesti, kun taas toissijaiset käytöt ovat enemmän rajoittuneita. Toinen mahdollinen kriteeri on funktion laatu, jotkut funktiot ovat tärkeämpiä kuin toiset. Ja kolmantena voidaan vielä käyttää merkinnän laatua. Perusfunktio ilmaistaan vähemmällä määrällä merkintää kuin toissijaiset käytöt.