Kartoitus Diakonia- ja papin työ 21.5.2013

Taustaa Kysely lähetettiin yhteensä 298 Oulun hiippakunnan postituslistalla olevalle papille. Huomioitavaa että postituslistalla useita jotka esim. virkavapaalla. 64 pappia vastasi kyselyyn Vastausprosentti 21% Vastausprosenttiin vaikutti kyselyn ajankohta. Kysely ajoittui pääsiäisen jälkeiselle viikolle, jolloin usea vastaaja oli todennäköisesti vielä lomalla Vastausaikaa kyselyyn oli vain vajaa viikko. Kysely sisälsi 5 kysymystä ja 5 väittämää osaan väittämistä liitetty lisäksi avoin kysymys

Kyselyyn vastanneiden taustatiedot Lähes 50% vastaajien seurakunnista on suuria tai keskisuuria Yli 70% vastaajista oli miehiä

Väittämät

Mitä erityistä diakonia tuo sinun papin työhösi? Ihmisten kokonaisvaltainen auttaminen ja rinnalla kulkeminen elämän eri vaiheissa. Työhöni kuuluu erityyppistä neuvontaa mm. sosiaalietuus-, asumis- ja talousasioissa. Katson työni olevan osa erityisdiakonian kenttää, vaikka virka ei varsinaisesti olekaan diakonian työalalta. Diakonia on minulle näkökulma ihmiseen: ihmistä on autettava elämäntilanteessaan tarvitaanpa sitten henkistä, hengellistä tai aineellista apua. Samoin katson, että yhteiskunnallisesti suuntautunut diakonia on keskeistä työotteessani. Tasa-arvoisuus Jumalan luomana ihmisenä Toisen kohtaaminen ja kuormien tasaaminen palvelutehtävä konkreettisesti, kuuntelu, auttaminen, kuten papin työssäkin. Teen jatkuvasti yhteistyötä diakoniatyöntekijöidemme kanssa. Yhteisvastuukeräykseen liittyvät tilaisuudet. Srk:n vanhusten kerhot, diakoniapiiri. Vierailuja kerhoissa, keskusteluja ja hartauksia, jumalanpalveluselämässä ja rippikoulutyössä yhteistyötä. Aiemmassa työhistoriassa myös papistolle jaettiin syntymäpäiväkäyntejä, nykyseurakunnassa niitä ei ole papeilla. Kotikäyntejä, vanhusten hartauksia, onnittelukäyntejä, jokavuotisen yhteisvastuukeräyksen, yhden vierailun rippikouluryhmissäni yhteyksiä eri-ikäisiin ihmisiin, toimimista kerhoissa ja piireissä, hartauksia Diakonian ja jumalanpalveluselämän vuorovaikutuksen voisi arvioida uudelleen hedelmälliseksi. Yhteistyötä diakoniatyöntekijöiden kanssa. YV-tapahtumia, diakoniapiirejä yms Osallistumisen eri tapahtumiin ja erilaisiin kerhoihin. Ja kotikäynnit myös diakonian näkökulmasta. Päihdetyön (kolhukerho). Syntymäpäivävierailut. Työparin seurakuntatapahtumiin ja retkiin sekä muutaman tunnin osalta opettajan rippikoululeireille. Mm. YV-keräys näkyy koko seurakunnan toiminnassa. keskusteluasiakkaita, vanhustyön kautta kohtaamisia ja kotikäyntejä- näissä tarvitaan erityistä, usein moniammatillista osaamista. Ammattiosaamista ja infoa

..jatkuu Vanhusten kohtaamisen ja yhteisvastuukeräyksen erityisen teeman vanhustenleirejä, kotikäyntejä, sairaalakäyntejä, sielunhoitoa Konsultointia avustustapauksissa, tilaisuuksien valmistelua tiimikokoukset, toiminta työttömien parissa, vanhustyö laitoksissa, päihdetyö miesten ryhmässä kotikäyntejä, merkkipäiväonnitteluja, laitoshartauksia, sielunhoitoa diakoniatyön organisoimia laitoshartauksia Ei ole vastuualueena, mutta osallistun seurakunnan diakoniatyöhön. Hartaudet Meillä tiimiorganisaatio. Olen tiimivastaava ja toimin 4 diakoniatyöntekijämme lähiesimiehenä. Pidämme tiimikokoontumisen viikottain (2 tuntia). TIimikokoontumisessa käsittelemme työnjakoa, seurakunnan virkamiesjohdon antamia asioita sekä käsittelemme asiakastapauksia, joihin haemme tiimipäätöstä. Diakoniatyön pappin vastaan lisäksi laitoshartauksien koordinoinnista ja työnjaosta. Olen ensisijaisesti mukana diakoniatyön organisoimissa tapahtumissa vuodenkierrossa. Tuen lähiesimiehenä diakonityöntekijöiden jaksamista ja käyn vuosittain heidän kanssaan KEKE -keskustelut. Lisäksi HYVÄKSYN diakoniatyön laskutukset KIPAN kautta. Asiatarkastukset tekee kaksi diakoniatyöntekijää tiimissä sovitun työnjaon mukaan. Tarvittaessa olen lähiesimiehenä yhteydessä kirkkoherraan tiimin tarpeista / jaksamisesta. diakonia on osa kirkon käytännön ydinsanomaa eläkeläiskerhot, palvelukotihartaudet, rippikoulun diakoniaosuus Paljon sielunhoitoa, sairaalahartaudet, vanhainkotien hartuadet, yksityiset ehtooliset kodeissa lähimpiä työtovereita, joiden kanssa on yhteistä kosketuspintaa työnkautta Ei selkeää kuvaa Elämän makua ja mahdollisuuden kohdata seurakuntalaisia erilaisissa ryhmissä. erityisjumalanpalvelukset. Diakoniatyöntekijöiden kanssa tilaisuuksien ja leirien valmistelun Erilaisia ihmisiä ja kohtaamisia apua tarvitsevien kohtaamista, korvana olemista, jutteluapua, lähimmäisen huomioimista

Tulisiko mielestäsi diakoniapappien olla enemmän mukana seurakunnan diakoniatyössä?

Miksi kyllä? se työ mitä ihmiset arvostavat. Kysymykset ovat vaikeita. Teologien ammattitaito on hyvä olla mukana työssä. Yhteistyössä on voimaa; käytännön kenttätyöhön lujasti enemmän diakoniapapit kautta maan; oppimaan diakoniatyöntekijöiltä kuinka särkyneestä ihmisestä löydetään yhä Kristuksen kasvot Seurakuntien koon ja erilaisen toimintakulttuurin takia seurakuntia ei voi oikein vertailla. Työnkuva ehkä selkeytyisi paremmin. Uskon siihen, että vain olemalla oikeasti läsnä työalan arjessa voi ymmärtää ilmiötä, jota johtaa. Toisaalta en väitä, että olisivat liian vähän. En tiedä esim. oman Ovat käsittääkseni riittävästi mukana Kyse on sopivasta tasapainosta diakonian ja muiden tehtävien välillä. Itse taiteilen tätä tasapainoa ja diakonian osuus on ollut minulle sopiva. Resurssien joustavan käytön takia. Kun itse olin diak.pappina, tein tarvittaessa päivystyksiä ja esim. olin siivouskökässä diakonissan kanssa, ja pyrin kaikin tavoin olemaan diak.työntekijöiden kanssa "kädet savessa". Pidin myös sururyhmää. Seurakuntalaiset haluavat papin näkyvän useammin kyllä diakoniatyöntekijä tarvitsee työparin, esim, jos toista diakoniatyöntekijää ei ole, myös asioiden jakaminen olisi helpompaa, auttaisi myös diakoniatyöntekijän työässäjaksamista Diakoniatyöntekijät tarvitsevat tukea oma työnkuvani tuntuu hyvältä, pääsen läheltä seuraamaan perustyötä Että diakonia ruokkisi muuta seurakuntatyötä ja että muu seurakuntatyö ruokkisi diakoniatyötä, että se kaikki voisi olla Jumalan palveluselämää. Diakoniapappi ei voi olla kumileimasinasema, jossa ollaan periaatteessa mukana mutta käytännössä hyvin vähän. sillä töin Pappi tulee näin tutummaksi Diakoniapapin kuuluisi kantaa enemmän vastuuta diakoniatyön suunnittelusta ja organisoinnista, esim. sururyhmistä, vanhusten ryhmistä, laitoshartauksista. Jotta tietävät mitä diakoniatyö on ja saavat samalla lähikontaktin ihmisen arkeen. Papit näkevät diakoniatyöntekijän rinnalla haavoittuneita ihmisiä. Seurakuntalaisille, jotka ovat diakonian asiakkaita pappi voi olla täysin tuntematon. Pappikin saa enemmän käytännön tuntumaa diakoniaan jos käy välillä kentällä on hyvä aika ajoin tarkistaa työkulttuurin toimivuutta ja työnkuvien sujuvuutta

Ehkä Oikea vastaus: En tiedä. Teologien ja diakonien välinen vuoropuhelu voi olla parhaimmillaan molempia puolia rikastuttavaa mutta ajankäyttö on rajallinen   Miksi ei? Pappi on pappi ja he osallistuvat tietysti diakonian tekemiseen papin työn kautta. Käytännön diakonia on diakoniatyöntekijän aluetta. papilla on omassa työssä täysi työ resurssit eivät riitä Diakoniatyö on ensisijaisesti asiakastyötä. Sen asiatuntijoita ovat diakoniatyöntekijät. Tiimistä he saavat tukea tälle työlleen ja tiimivastaava on vastuussa siitä, että tiimityöskentely toimii ja tukee perustyötä.

Miten olen mukana diakoniatyössä Mielestäni olenkin työni kautta. Olen omasta halustani siinä määrin kuin mahdollista. Enempään ei repeä millään. Ottaisin mielelläni työalakseni diakoniatyön vaikka toisaalta pidän nykyisestäkin työkuvastani. Ja tässä vaiheessa olen ollut ilahtunut näistä mahdollisuuksista, mitä on ollut. Olen ollut toistaiseksi vastuussa muista työaloista. Diakonia on yksi tärkeä osa seurakunnan toimintaa muiden joukossa, mutta ei mitenkään ainutlaatuinen. palvelemalla sanalla ja sakramenteilla Haluaisin antaa osaamistani siihen. Aikaisemman pohjalta osallistumisen eri tapahtumien suunnitteluun ja toteutukseen. Kotikäynnit luontevasti diakonian näkökulmasta. Olen siirtynyt toisiin työtehtäviin Jos olisin diakoniapappi Olen jo täysillä olen jo! pienemmissä seurakunnissa tehdään monenlaista vaikka päävastuualue onkin jokin muu työaika ei riitä enempään olenkin yhteisvastuukeräyksen, hartauksien ja kotikäyntien kautta, varsinainen työala on kuitenkin muu. Enempään ei aika riitä. Olen jo tarpeen mukaan. Olen mukana seurakunnan diakoniatyössä. tärkeää olla mukana esim. eväsmessussa Resurssit eivät riitä enempään, koska oma vastuualueeni kasvatus kotikäynnit (varauksin) Toteuttamassa erilaisia tapahtumia yhteistyössä vapaaehtoisten ja diakoniatyöntekijöiden kanssa. olen käynyt kauppakeskuksen kahvilassa seurakunnan vuorolla päivystämässä ja ihmisiä tapaamassa

Mitkä lisäkoulutukset kiinnostavat Erityisesti yhteiskunnalliset kysymykset kiinnostavat. Sielunhoito Nuorisodiakonia perhetyö, diakonia osaksi tiimityötä lapsi- ja nuorisotyön kanssa Esimerkiksi sururyhmän vetämiseen liittyvä ja kriisiperheiden kohtaamiseen liittyvä koulutus En tiedä millaisia aiheita on. Vaikea vastata tarkemmin. Täytyy tunnustaa, että diakonian sosiaalityöntekijäpuoli ei oikein minua kiinnosta, sen sijaan jumalanpalveluksesta nouseva karitatiivinen puoli enemmänkin. Hartaus dementia potilaille Tietojen päivitystä Sivuraiteille elämässään ajautuneet, lapsiperheiden tämän päivän kipukohdat taloudelliset ja kasvatuksellisesti Välineitä hartauksien pitämiseen seurakuntalaisille, joilla on esim. dementiaa, kehitysvamma, mielenterveys- tai päihdeongelmia. Suomalaisen yhteiskunnan vähävaraiset, keitä he ovat? päihdeongelmaisen kohtaaminen

Kokemus yhteistyöstä diakoniatyöntekijöiden kanssa Työhönsä sitoutuneiden ammattilaisten kanssa on helppoa tehdä yhteistyötä!! Yhteistyö ok, mutta en ole mitenkään innostunut diakoniatyöstä. On hyvin paljon kiinni työntekijästä. Toisten kanssa sujui, toisen ei - riippuen persoonasta. Yhteistyö on voimaa Välitön ja avoin keskusteluyhteys Tiimimme on minulle seurakuntatyön ydintä. Diakoniatyöntekijät ovat parhaiten orientoitunut työntekijäryhmä Diakoniatyöntekijät hyvin koulutettuja, työhönsä hyvin sitoutuneita, mutta myös riskissä uupua, myös siksi tarvitsevat enemmän moniammatillista yhteistyötä Olen vasta aloittanut papin työni, ei paljoa kokemusta Rippikoulutyö vähän tökkii.

Sana on vapaa Toimin perheneuvojan, mutta olen käytettävissä konsulttiapuna diakoniatyöntekijöille. Käytäntö on toiminut jo vuosia ja hyvin. Saan itsekin keskusteluapua heiltä vaikeissa tilanteissa Diakoniatyöntekijöitä kuunneltava enemmän. Jos työalani olisi diakonia, olisin toki kiinnostunut oman alani koulutuksesta ja siinä mukana olosta. nyt kun työsalkkuni on joku muu, keskityn siihen ja sen alan koulutuksiin. diakoninen ote kuitenkin on nykypäivässä läsnä alalla kuin alalla seurakuntatyössä joten siinä mielessä esim vanhusten ja muistisairaiden sekä moniongelmaisten ja syrjäytyneiden ihmisten kanssa työskentely on arkipäivää muillekin kuin d-väelle ja kaikille koulutusta tarvitaan. Diakoniatyössä tarvitaan hereillä oloa, aina tulee uusia kysymyksiä ratkottavaksi Maahanmuuttajat ja monikulttuurisuus sekä lisääntyvä ruoka-avun antamisen tarve näkyvät luullakseni aikaisempaa enemmän asiakaskontakteissa, vaikkakin yksinäisyys on suurin haaste Papin yliopistokoulutukseen kuuluu hyvin vähän, jos lainkaan, tietoa ja osaamista diakoniatyön piirissä olevien seurakuntalaisten kohtaamisesta Pohjoisen alueella valitettavasti diakoaniatyössä myös jako vanhoillislestadiolaiset ja muut, vaikuttaa siihenkin, keneltä haetaan apua ja keiden ryhmiin tullaan (esim. vanhusten kerhot sururyhmät) Seurakuntien diakonia työssä tehdään paljon hyvää. Se monesti näkymätöntä työtä. Sitä on syytä arvostaa. Naapuriseurakuntien välillä on tässä todella suuria eroja. Sosiaalitoimiston rahajakojatke tai aineellisen, henkisen ja hengellisen hädän syvästi ymmärtävä leimallisesti kristillinen diakoniatyö, joka tuo Jumalan sana ja rukouksen ihmisten kohtaamiseen. Tätä hengellistä puolta diakoniatyössä tulisi vahvistaa. Kohti valoa! Diakonityöntekijät ainakin meillä erittäin päteviä ja motivoituneita Riitävät taloudelliset ja henkilöstöön liittyvät voimavarat käytettävissä jatkossakin! Yhteistyön sujuvuus diakoniatyöntekijän kanssa riippuu persoonasta, ei niinkään virkanimikkeestä.

Yhteenveto 58% vastaajista ei kokenut diakoniatyön kuuluvan vastuualueeseensa Osa vastanneista mieltää diakoniatyön pelkästään diakoniapappien ja diakonien työksi Vaikkei papin vastuualueeseen mielletä välttämättä kuuluvan diakoniatyö, 76% vastaajista oli sitä mieltä että papin tulisi olla enemmän mukana seurakunnan diakoniatyössä. Näkymä seurakuntaan ja sen arkeen olisi parempi ja moniammatillisuus hyödynnettäisiin puolin ja toisin Vastaajista 76% haluaisi olla mukana diakoniatyössä. Diakoniatyö papintyössä on pääasiassa kuuntelemista, osallistumista vanhustyöhön, kerhoihin ja laitoshartauksiin, kotikäynteihin ja Yhteisvastuu tapahtumiin 97% koki yhteistyön diakoniatyöntekijöiden kanssa erittäin hyvänä tai hyvänä. Koulutustarpeet: Yhteiskunnalliset aiheet ja hartauskoulutus erityisryhmille - > osa aiheista samoja mitä diakoneilla, moniammatillisten koulutusten mahdollisuus?