Luottamus ja turvallisuus hyvän ryhmän peruskivinä Luottamus ja turvallisuus ovat yksi tapa tarkastella hyvin toimivaa ryhmää. Hyvin toimivassa ryhmässä useiden erilaisten asioiden pitää olla olemassa ja toimia, eikä ole mielekästä asettaa niitä väkivaltaa tekemättä mihinkään tiukasti määriteltyyn intentio → teko → vaikutus –malliin kuten: Luottamus ja turvallisuus → vuorovaikutusteko → kommunikaatio → reflektio → itsetuntemuksen kehittyminen → toimintakyvyn parantuminen. Siitä huolimatta luottamus ja turvallisuus ovat hyvin toimivan ryhmän kannalta välttämättömiä, mutta eivät silti riittäviä ehtoja.

Luottamus ja turvallisuus ryhmässä ovat ihmisten reaktioiden ennustettavuutta ja varmuutta siitä, että ei tule vahingoitetuksi ja näin ollen tietenkin välttämättömiä ryhmän onnistuneen toiminnan kannalta. Luottamuksen ja turvallisuuden syntymiseksi ja säilymiseksi ryhmä tarvitsee: Pelisäännöt: Suunnitellaan yhdessä ryhmän toimintaa, sovitaan yhdessä aikatauluista, siitä miten ryhmässä käyttäydytään, mitä asioista voi puhua ulkopuolisille. Ilman sopimusta ryhmä ei voi kehittyä riittävän turvalliseksi ollakseen toimiva. Se on joko aikaa myöten kehittyvä käytäntö tai sanallinen sopimus, joka koskee ryhmän suhdejärjestelmiä ja rajoja sekä jäsenten asemaa, velvollisuuksia ja oikeuksia. Ohjaajan tehtävä on pitää huolta sopimuksen tekemisestä, noudattamisesta ja jatkuvasta tarkistamisesta. Käytännössä ja reippaasti yksinkertaistettuna pelisäännöistä sopiessa tullaan samalla muiden ryhmäläisten kanssa tutuiksi. Se lisää luottamuksen ja turvallisuuden tunnetta.

Vuorovaikutus ja kommunikaatio Vuorovaikutuksen ryhmässä tulee olla luonteeltaan kommunikaatiota. Kommunikaatio ilmaisee jakajan emotionaalisen suhtautumisen sekä tiedon sisältöön että sen vastaanottajaan. Se on lähettäjän ja vastaanottajan välille yhteyden synnyttävää viestintää, jossa syntyy suhteita. Ryhmä tarvitsee kommunikaatiota säilyttääkseen toimintakykynsä. Esimerkki arkisesta elämästä: Viimeisiä vetelevä parisuhde liikkuu enimmäkseen vuorovaikutuksen tasolla, jolloin siinä ei enää reflektoida, eikä avoimesti punnita asioita sekä omalta että toisen kannalta. Viestin lähettäjä ei ole enää kiinnostunut siitä, menikö hänen viestinsä perille ja tuliko se ymmärretyksi oikein. Sellainen suhde (ryhmä) ei pysy kovin pitkään yhdessä. Siinä ei tunnu kivalta, joten siitä lähdetään pois. Sama juttu toisinpäin: Orastava parisuhde, eikä aloitteleva ryhmä etene ja siihen ei sitouduta, jos se jämähtää sellaiseen vuorovaikutukseen, jossa ei voi kokea seuraavanlaisia tunteita:

Onnistumisen kokemukset = olen ihan hyvä omana itsenä, osaan ja ymmärrän asioita. Yhteisöllisyyden kokemus = tieto siitä, että ei ole yksin. Yhteisössä on turvassa ja muihin voi tarvittaessa tukeutua. Tunne osallisuudesta = tulen kuulluksi, minulla on mahdollisuus vaikuttaa. Toivo = tietoisuus siitä, että asiat voivat olla hyvin. Nämä ovat niitä ryhmätoiminnassa tavoiteltavia tunteita ja kokemuksia, jotka pitävät ryhmän koossa ja ovat arvokkaita ja tavoiteltavia sinänsä. Ne motivoivat ihmisiä, saavat ihmiset sitoutumaan ryhmän toimintaan ja sen itsensä asettamiin tavoitteisiin. Asiat hyvin toimivassa ja vaikuttavassa ryhmässä pitäisi siis järjestellä siten, että ryhmän jäsenet voisivat tuntea ylempänä kuvatuilla tavoilla. Mitkä asiat saavat aikaan kokemuksen siitä, että olen ihan hyvä omana itsenäni, osaan ja ymmärrän asioita? Tiedon siitä, että en ole yksin, yhteisössä olen turvassa ja voin tarvittaessa tukeutua muihin? Tunteen siitä, että tulen kuulluksi ja minulla on mahdollisuus vaikuttaa? Tietoisuuden siitä, asiat voivat olla hyvin? Mitä hyvä sosiaalinen tuki/vertaistuki ovat käytännössä ja konkreettisesti?

Vuorovaikutusteot Ryhmän vuorovaikutus koostuu ryhmän ohjaajan ja osallistujien vuorovaikutusteoista. Ne voivat olla sanallisia ilmaisuja tai vaitioloa, eleitä, ilmeitä, liikkeitä, tekoja tai somaattisia reaktioita. Ne ovat kauniita sanoja, positiivista palautetta, rakentavaa kritiikkiä, yhteislaulua ja taputuksia olalle. Hyväksyviä katseita, hymyä ja eläviä esimerkkejä siitä, että asiat voivat olla hyvin. Ryhmässä toiminta ja vuorovaikutus pitää järjestellä ja sitä pitää ohjata siten, että siinä pystyy turvallisesti ”peilaamaan” itseään suhteessa muihin. Tällaisissa olosuhteissa itsetuntemus kehittyy, yksilö tulee tietoisemmaksi omista vahvuuksistaan ja heikkouksistaan. Se auttaa reflektoimaan omaa ajattelua ja toimintaa ja oman toiminnan onnistunut reflektointi edistää yksilön toimintakykyä.

Miten tukea kommunikaatiota vuorovaikutusteoilla? Ryhmätyöntekijä ohjaa jäseniä antamalla palautetta ja kannustamalla palautteen antamiseen. Ohjaaja pyrkii saamaan ryhmäläiset ilmaisemaan toisilleen havaintojaan, tulkintojaan ja käsityksiään eli antamaan toisilleen ja hänelle itselleen palautetta. Ohjaajan käytettävissä olevat kysymykset voidaan jakaa neljään tyyppiin sen mukaan, pyrkivätkö ne etupäässä lisäämään hänen omaa ymmärrystään tapahtuvasta vai vaikuttamaan ryhmän prosessiin ja muuttamaan sitä. 1. Lineaariset, eli syitä tutkivat kysymykset, 2. Kehämäiset, eli suhteita tutkivat kysymykset, 3. Strategiset, eli tiettyyn ohjaajan hyvänä pitämään muutokseen pyrkivät kysymykset ja 4.Reflektiiviset, eli uusia vaihtoehtoja tarjoavat kysymykset.

Lineaarisilla, eli syitä tutkivilla kysymyksillä, esim. ”kuka joi, milloin erityisesti, miksi?”, on taipumus vahvistaa osallistujien nykyistä ajattelutapaa ja tukea tuomitsevia asenteita. Toisaalta ne ovat välttämättömiä tilanteen selkeän määrittelyn kannalta. Kehämäiset, suhteita tutkivat kysymykset esim. ” kenen arvelette kärsivän eniten juomisesta?” ovat vapauttavia sikäli, että niiden avulla osallistujat tulevat tietoisiksi suhteistaan ja voivat katsoa tilannetta uudesta näkökulmasta. Strategiset, tiettyyn ohjaajan hyvänä pitämään muutokseen pyrkivät ja johdattelevat kysymykset esim. ”miksi juotte kotona, ettekä mene baariin juomaan? Huomaatteko, että lapset pelkäävät tulla kotiin kun olette humalassa?” saattavat synnyttää syyllisyyttä tai häpeää ja ne ovat jossain määrin manipuloivia. Toisaalta niiden avulla voidaan kyseenalaistaa jäsenten heille itselleenkin haitallisia ajattelu- ja toimintatapoja. Reflektiiviset uusia vaihtoehtoja tarjoavat kysymykset, esim. ”mitä tapahtuisi, jos Pekka lopettaisi juomisen?” avaavat osallistujien silmiä uusille näkemyksille ja valintamahdollisuuksille. Niiden tarkoituksena on saada heidät pohtimaan havaintojensa ja tekojensa vaikutuksia, harkitsemaan uusia toimintavaihtoehtoja ja saamaan käyttöön omat ongelmanratkaisukeinonsa. Kaikkia kysymystyyppejä tarvitaan ajoittain, mutta reflektiiviset kysymykset ohjaavat parhaiten ryhmäkokemuksen monipuoliseen tarkasteluun.