Miten uskonnollinen monimuotoisuus vaikuttaa uskonnonopetukseen? Jyri Komulainen Uskonnondidaktiikan yliopistonlehtori 13.2.2008

Muuttuva uskonnollinen konteksti Suomalaisen yhteiskunnan moniuskontoistuminen: uudenlainen spiritualiteetti (”I’m spiritual, not religious”) uudet uskonnolliset liikkeet maahanmuuttajat hyvin erityyppistä uskonnollisuutta, joten monitahoisia haasteita uskonnonopetukselle

Millainen onkaan suomalainen uskonnonopetuksen malli? Oman uskonnonopetus (ennen v. 2003 ”tunnustuksellinen uskonnonopetus”) Opetus jo aiemmin irtautunut kasteopetuksesta, joten uusi muotoilu Koulun, ei kirkon funktio Opetus omasta uskonnosta liikkeelle, ei ”tunnustuksetonta” tai ”neutraalia” Enää ei opettajalta vaadita ko. uskontokunnan jäsenyyttä, joskin opinnot opetettavassa uskonnossa

Eduskunnan Sivistysvaliokunnan lausunto 14/2002 vp ”[...] ilmaisu ’oman uskonnon opetus’ kuvaa paremmin uskonnonopetuksen nykyistä sisältöä. [...] Uskonnon opetuksen tehtävänä on tarjota oppilaalle tietoja, taitoja ja kokemuksia, joista hän saa aineksia identiteettinsä ja maailmankatsomuksensa rakentamiseen. Uskonnonopetukseen voi näin ollen edelleen sisältyä tutustumista esimerkiksi rukouksiin, virsiin sekä muihin uskonnollisiin toimituksiin.”

Perusopetuksen muiden uskontojen opetussuunnitelmien perusteet 2006 - Adventistinen uskonto - Bahá’í-uskonto - Buddhalainen uskonto - Herran Kansa ry:n uskonto - Islam uskonto - Juutalainen uskonto - Katolinen uskonto Krishna-liikkeen uskonto Kristiyhteisön uskonto Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon uskonto Vapaakirkollinen uskonto

Lukion muiden uskontojen opetussuunnitelmien perusteet 2006 Bahá’í-uskonto Buddhalainen uskonto Islam uskonto Juutalainen uskonto Katolinen uskonto - Krishna-liikkeen uskonto - Kristiyhteisön uskonto - Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon uskonto

Pienryhmäisten uskontojen opetus Evankelisluterilaisen ja ortodoksisen uskonnonopetuksen rinnalla myös muilla uskonnollisilla yhdyskunnilla oikeus oman uskonnonopetukseen Haasteita: Opetusjärjestelyt (etenkin alakoulu) Pätevien opettajien puute (HY:n pilottihanke) Maailmanuskontojen sisäinen monimuotoisuus  Miten estää yhdyskuntaperusteinen pirstoutuminen ja luoda ”ekumeenisia” uskonnonopetuksen sisältöjä traditioittain? Erilaiset opetustraditiot vs. suomalainen malli

Uudet uskonnolliset liikkeet ja uskonnonopetus Joillakin ns. uusilla uskonnollisilla liikkeillä oman uskonnon opetus Uskonnolliseksi yhdyskunnaksi rekisteröityminen  mahdollisuus oman uskonnonopetukseen, jos a) hyväksytyt opetussuunnitelmat b) vähintään kolme oppilasta pyytää.

Ns. Wicca-case: Suomen vapaa wicca –yhdyskunnan rekisteröitymishakemusta ei hyväksytty Oikeusprosessissa v. 2001-2002 argumenttina mm. uskonnonopetus: ”Tällaisen opetuksen sisällö määrittelyn kannalta olisi hyvin ongelmallista, jos uskonnonopetusta pitäisi antaa yhteisön tunnustuksen mukaan silloinkin, kun yhteisön piirissä ei ole yleisesti hyväksyttyä näkemystä siitä, mikä yhteisön oppijärjestelmän sisältö on tai mihin lähteisiin oppijärjestelmä perustuu” (OPM:n vastine KHO:lle 13.3.2002)

Uususkonnollisuus opetuksen sisältönä Kuuluvat ”suomalaiseen katsomusperinteeseen”, joten opetussuunnitelmien mukainen opetus ei voi sivuuttaa Esim. evankelisluterilaisen uskonnonopetus lukiossa: UE1 ”Uskonnon luonne ja merkitys” UE5 ”Mihin suomalainen uskoo?”

Uusien uskonnollisten liikkeiden merkitys opetuksessa Hyödyllistä perehtyä: osoittavat uskonto-kategorian rajallisen luonteen  hyviä kohteita analyysille haastavat vallitsevan tietokäsityksen  luovat suhteellisuuden tajua (myös kristinusko alussa ”uusi uskonnollinen liike”) esimerkkejä uskonnollisesta imaginaatiosta

Kriittinen uskontojen lukutaito ”Kuluttajansuoja” postmodernissa uskontojen valintamyymälässä Useat uusista liikkeistä aktiivisia rekrytoimaan Näkyvät mediassa: esim. Äiti Amma, jooga, TM, skientologia ns. suicidal cults (esim. Kansan temppeli, Daavidin oksa, Heaven’s Gate)  leimanneet liikaa kenttää

Uskontodialogin merkitys Lähtökohta: oman tradition tuntemus  avautuminen vuoropuheluun Uskonnoissa sinänsä potentiaalia sekä rauhaan että väkivaltaan  uskonnonopetuksen merkitys oman tradition tuntemisessa ja tulkinnoissa Ks. artikkeliani www.teologia.fi (linkki brittiläiseen Ofsted-raporttiin)