Elämää keskiajalla: Ihmiset jakaantuivat jyrkästi neljään säätyyn, aateli, papisto, porvarit, talonpojat Säätyyn synnyttiin ja siinä kuoltiin, ainoastaan pappissääty sai jäsenensä ulkopuolelta, papit kun elivät selibaatissa. Sääty oli sosiaalinen, taloudellinen ja poliittinen jako. Ihmisen varallisuus määräytyi sen mukaan, samoin hänen nauttimansa sosiaalinen arvostus, tapakulttuuri, koulutus sekä myös taidekäsitys. Yhteiskunnassa hallitsijan ohella aateli piti poliittista ja taloudellista valtaa, papisto hengellistä ja sosiaalista valtaa

Tapakulttuuri: Säädyn mukana tuli pukeutumistyyli, puhetapa ja tavat. Syntyi käsite ”säädynmukainen” tai ”säädyllinen” elämä. (käytössä nykyäänkin?) Ihmisten elämä kiersi vuodenkierron ympärillä, koska elämä perustui maatalouteen. Arkea rikkoivat lukuisat kirkolliset juhlapyhät Kirkko oli kylän keskus, tietotoimisto, kokouspaikka, juhlapaikka, jne. Papeilla oli uskonnollisen rooli ohella tiedottajan ja opettajan rooli Luostarilaitos kytkeytyi ihmisten elämään sivistyksen ja köyhäinavun muodossa Yhteistä aikaa ei ollut, joka kylä oli vähän omassa ajassaan. Kiirettä ei ollut nykyisessä mielessä, vaikka ihmiset raatoivat pelloilla valtavasti. Arjen ja pyhän välillä oli tarkka raja, pyhän aikana (turha) työskentely oli ankarasti tuomittavaa. Tärkeimmät juhlat olivat pääsiäinen ja joulu. Pääsiäiseen liittyi paastonaika, jonka aloitus sisälsi riehakkaan karnevaalijuhlan.

Luostarit: Benedictus Nursialainen perusti 529 Benediktiini- veljeskunnan Italian Monte Cassinoon Franciscus Assisilainen perusti Fransiskaaniveljeskunnan 1200-luvulla Tämän lisäksi dominikaanit, Pohjois-Euroopassa myös birgittalaiset ja liuta muita pieniä yhteisöjä Luostarit antoivat opetusta (luostarikoulut) Kopioivat kirjoja ja vanhoja tekstejä Antoivat köyhäinapua Tekivät hyvää olutta! 

Ritarit: Tuleva ritari lähetettiin seitsemänvuotiaana palvelemaan hovipoikana vanhempaa ritaria, yleensä lääninherraa Ritarin talouden naiset opettivat hovipojalle tapoja, kohteliaisuutta ja siisteyttä ja munkit kristinuskoa. Teini-iässä hovipoika ryhtyi palvelemaan ritaria aseenkantajana. 16-21 vuoden ikäisenä aseenkantaja lyötiin ritariksi. Alun perin ritariksi lyöminen tarkoitti vain sitä, että ritari antoi aseenkantajalleen hevosen, miekan ja haarniskan. Myöhemmin ritariksi lyömisestä tuli juhlallinen ja monimutkainen seremonia ritarin tehtäviin kuului sodankäynnin lisäksi myös maatilansa käytännön asioiden hoito sekä alustalaistensa puolustaminen. Ritari toimi lääninherrana tai linnanherrana ja oli siten verrattavissa aatelisiin. Ritari myös jakoi oikeutta omilla maillaan kuten muutkin aateliset.  Ritarin tehtävä oli olla nuhteeton, puolustaa kristinuskoa, heikkoja ja naisia Ritari piti taistelutaitoaan yllä osallistumalla turnajaisiin, jotka saivat alkunsa Ranskassa 1100-luvulla. Turnajaisissa sattui ja tapahtui. Kirkko vastusti turnajaisia siinä määrin, että julisti siellä kuolleet helvettiin.

Hyvä ritari? Kyvykkyys taistelussa. Rohkeus. Ritariuden sotilaallisesta luonteesta johtuen, ritarin tuli olla rohkea kuoleman edessä. Rehellisyys. Ritarin tuli olla rehellinen eikä hän saanut toimia vilpillisesti. Kunniallisuus. Ritarin tuli säilyttää kunniansa eikä hän saanut toimia kunniattomasti. Osa kunniallisuutta oli vangiksi saatujen toisten ritarien sopiva kohtelu. Vangitun ritarin tappaminen tai heittäminen kylmään ja pimeään tyrmään ei ollut suotavaa Uskollisuus. Ritarin tuli olla uskollinen herralleen kuolemaan asti. Tämä oli erittäin tärkeää feodaaliyhteiskunnassa. Jalomielisyys. Ritarin tuli olla avokätinen ja antelias vähäosaisia kohtaan. Usko. Ritarin tuli puolustaa ja ylläpitää kristillistä uskoa. Kohteliaisuus ja huomaavaisuus. Ritarin tuli olla kohtelias ja huomaavainen muita ihmisiä - erityisesti naisia - kohtaan. Jalosukuisuus. Ritarin tuli mieluiten olla aatelinen tai muuten jalosukuinen tai ainakin vapaa mies (talonpoika tai vastaava), joten maaorja ei ollut sovelias ritariksi. Se, miten kristinusko ja tappaminen voitiin yhdistää, oli vaikea ongelma!!! Monet ritarit kokivat ahdistusta kamppaillessaan uskon velvotteiden ja taistelun lainalaisuuksien välillä

Ritarikunnat: Johanniitat: Perustettiin huolehtimaan Jerusalemissa sijainneesta sairaalasta, joka auttoi pyhiinvaeltajia ja sen säännöt vahvistettiin 1099. Asuna oli musta, valkoisella, kahdeksankärkisellä ristillä varustettu vaippa. Muodosti 4-5 erillistä alueellista ritarikuntaa Kalparitarit: Perustettiin 1202 levittämään kristinuskoa Liivinmaalle. Kalparitaristo kärsi tappion 1236 liettualaisille ja liitettiin Saksalaiseen ritarikuntaan 1237 Temppeliherrat: Perustettiin Jerusalemissa vuonna 1118 suojelemaan Euroopasta tulevia pyhiinvaeltajia. Ritarikunnassa oli neljä arvoa: palvelija, kappalainen, kersantti ja ritari. Jerusalemin menetyksen jälkeen vuonna 1291 ritarikunta siirtyi Pariisiin Saksalainen ritarikunta Bremenin ja Lyypekin porvarit perustivat 1190 Pyhällä Maalla Akkon piirityksen aikana sairaalan huolehtimaan haavoittuneista ristiretkeläisistä. Vuonna 1198 ritarikunnasta tuli sotilaallinen. Ritarikunnan asu oli musta vaippa varustettuna valkoisella palkkiristillä.