KESKIAJAN FEODAALIYHTEISKUNTA JA KARTANOTALOUS

Esitys aiheesta: "KESKIAJAN FEODAALIYHTEISKUNTA JA KARTANOTALOUS"— Esityksen transkriptio:

1 KESKIAJAN FEODAALIYHTEISKUNTA JA KARTANOTALOUS
Luku Keskiajan maatalousyhteiskunta, s. 80–85

2 Feodalismi lat. feudum = läänitys
Keskiajalle tyypillinen sotilaallinen, taloudellinen ja hallinnollinen järjestelmä. Feodaalisessa järjestelmässä lääninherra tarjosi vasallilleen suojelua ja antoi palveluksia vastaan hänelle maa-alueen eli läänityksen. Vasalli tarjosi lääninherralle vastapalveluksena tavallisesti sotilaallista apua. Vasalli hallinnoi itsenäisesti lääniään ja sen alueella asuvia ihmisiä. Vasallit saattoivat hankkia itselleen ns. alavasalleja, jolloin feodalistinen järjestelmä monimutkaistui. Vasallit olivat lojaaleja vain sille lääninherralle, jolle uskollisuutta oli vannottu oman kunnian kautta.

3 Feodaalisen järjestelmän vakiintuminen vähensi kuninkaiden valtaa.
Usein lojaalisuussopimukset siirtyivät samojen sukujen välillä isältä pojalle. Feodaalisen järjestelmän vakiintuminen vähensi kuninkaiden valtaa. Feodalismi oli vahvimmillaan Euroopassa 900–1400-lukujen aikana. Feodalismi heikkeni 1500-luvulla, kun valtiovalta kehittyi ja kuninkaanvalta kasvoi siirtomaatalouden rikastuttaessa valtioita ja vahvistaessa porvaristoa. Lopullisesti feodaalinen järjestelmä romahti uudella ajalla ja 1700-luvuilla talonpoikien vapautumisen ja porvarissäädyn nousun myötä. Feodaalinen järjestelmä on tullut tunnetuksi myös Kiinassa ja Japanissa. Roland vannoo uskollisuuttaan Kaarle Suurelle. Kuva keskiajalta peräisin olevasta käsikirjoituksesta.

4 Mitä käsite feodalismi tarkoittaa? Miten keskiajan feodalismi syntyi?
Vastaa kirjan sivujen 82–85 avulla seuraaviin kysymyksiin: Mitä käsite feodalismi tarkoittaa? Miten keskiajan feodalismi syntyi? Feodalistisen järjestelmän sanotaan pirstaloineen vallankäyttöä. Perustele väite. Keistä tuli vasalleja? Miksi keskiajalla haluttiin palkaksi mieluummin maata kuin rahaa? Feodalismin myötä kehittyi aina 1700-luvulle asti kestänyt säätyjärjestelmä. Miten sääty-yhteiskunta syntyi? Mitä eri säätyjä yhden läänityksen alueella oli? Minkälainen oli eri säätyjen välinen työnjako läänityksen sisällä (ks. kaavio)?

5 Kartanotalous ja maatalousyhteiskunta
Keskiajan kylät muodostuivat usein lääninherrojen kartanoiden ympärille. Lääninherrat johtivat alueen taloutta. Selvitä parisi kanssa, minkälaista taloudellista toimintaa kartanon ympärille kehittyi ja minkälaisen elintason kartanotalous ihmisille turvasi. Pohtikaa myös, minkälainen oli ihmisten elämäntapa keskiajan maatalousyhteiskunnassa. kartano

6 Keskiajan maatalousyhteiskunta
Keskiajan maaseudulla pyrittiin omavaraistalouteen. 1100-luvulle saakka ei käytetty rahaa, vaan tavara vaihdettiin toiseen tavaraan tai korvattiin työpanoksella. Elämä maaseudulla oli niukkaa ja työntäyteistä. Elanto saatiin pääosin pelloilta, mutta ravinnonsaantia täydennettiin myös kalastamalla ja metsästämällä. Tavallisimpia viljalajeja olivat ohra ja ruis. Maaseutukylien yhteisöllisyys oli tärkeää. Talonpoikaisperheen keskikoko oli 5–8 henkeä: siihen kuuluivat vanhemmat, lapset sekä isovanhemmat. Elämä oli hyvin paikallista ja ihmisten elinpiiri suppea. Suurimpia auktoriteetteja olivat kotikylän pappi sekä oman alueen lääninherra. Hallitsijat jäivät usein etäisiksi.

7 Talonpojilla oli viljelyalaa eli sarkoja useilla eri peltoalueilla.
Sarkajako Sarkajako = keskiajalla vallinnut maankäyttöjärjestelmä, joka perustui yhteisomistukseen. Jokainen kylän talonpoika sai sarkoja kaikista kylän omistamista pelto- tai niittyalueista. Sarkojen määrä ja koko vaihtelivat vuosittain. Pohdi, mitä etuja ja haittoja sarkajakojärjestelmästä oli talonpojille. Talonpojilla oli viljelyalaa eli sarkoja useilla eri peltoalueilla.

8 Isojako Aitaaminen eli isojako = 1700-luvulla maataloudessa alkoi ns. hyödyn aikakausi, jolloin sarkajako alettiin nähdä maanviljelyn kehityksen jarruna. Monessa maassa, esimerkiksi Ruotsissa, sarkajako purettiin ja kylien yhteismaat jaettiin itsenäisiksi tiloiksi. Kukin tila sai osuutensa kylän pelloista, metsistä ja niityistä. Talonpojista tuli itsenäisiä yrittäjiä, mikä pitkällä aikavälillä näkyi ravinnon tuotannon tehostumisena. ohra ruis

9 Keskiajan kaupunki Rooman hajoamisen jälkeen kaupungit taantuivat ja monet autioituivat rauniokaupungeiksi. Kaupungit alkoivat vahvistua ja kasvaa 1000-luvulla. Syynä tähän olivat olojen vakiintuminen, vaurastuminen, maatalouden elpyminen sekä väestönkasvu. Uudet kaupungit syntyivät usein luostarin tai lääninherran linnan ympärille. Kaupungeissa asui ihmisiä muutamasta tuhannesta aina asukkaaseen saakka. Kaupungit suojattiin muureilla ja rakennettiin tiiviisti. Talot rakennettiin pääsääntöisesti puusta, mutta varakkailla porvareilla oli myös kivitaloja. Aluksi kaupunkeja hallitsivat lääninherrat, mutta vaurastuessaan ne saavuttivat itsehallinnon. 1200-luvulta alkaen kaupunkeja hallinnoi useimmiten porvareista koostuva raati. Keskiajan kaupungeilla oli läheiset suhteet sitä ympäröivän maaseudun kanssa.

10 Keskiajan kaupungin ja maaseudun välinen suhde
Kaupunki tarjosi maaseudun väestölle suojaa, ja sieltä saattoi ostaa käsityö- tuotteita, kuten työkaluja, aseita jne. Yhteistyö! Kaupunki Maaseutu Tori ja markkinat Maaseudulta tuli kaupunkiin ylijäämäviljaa, maataloustuotteita ja väestöä. Ruokahuolto!