Visuaalisen kulttuurin sosiologia Kuva-analyysin menetelmiä VTM Eeva Luhtakallio Sosiaalitutkimuksen kvalitatiiviset menetelmät -kurssi 14.10.2009 (Tekstikalvot)

Luennon rakenne Visuaalisen kulttuurin ja yhteiskuntatieteiden suhteista Sosiologisesta kuvantutkimuksesta Representaation käsite Kuvantutkimuksen menetelmistä Semiotiikka, sisällönanalyysi, kehysanalyysi Kehysanalyysi kuva-analyysin välineenä Esimerkki analyysista: Kansalaisuuden visuaaliset järjestykset Helsingissä ja Lyonissa

Kuvat yhteiskuntatieteissä Kuvat ovat historiallisesti yhteiskuntatieteiden ”lapsipuolia”: kuvantutkimusta on kauan pidetty marginaalisena, ei osana ”kovaa ydintä” Samalla yhteiskuntatieteet ovat kautta historiansa luottaneet kuvalliseen esitykseen (siinä missä muutkin tieteet) Myös yhteiskuntatieteellinen kieli nojaa kuvallisiin metaforiin: Rakenne, verkosto, malli Kuvilla ja kuvioilla on usein keskeinen kiteyttävä tehtävä myös sosiologisissa esityksissä

Kuvantutkimuksen historia sosiologiassa Sosiologian ja valokuvauksen synty ajoittuvat samaan ajankohtaan Erityisesti yhdysvaltalaisessa sosiologiassa valokuva oli keskeisessä roolissa 1900-luvun alussa Valokuvaa käytettiin ”todistusaineistona” esimerkiksi tutkijan havaitseman sosiaalisen ongelman olemassa olosta F.W. Blackmar (1897) ’The Smoky Pilgrims’; valokuvin dokumentoitu tutkimus urbaanista köyhyydestä Positivismin myötä valokuva asema sosiologisessa tutkimuksessa heikkeni Antropologit sen sijaan jatkoivat visuaalisten (todistus)aineistojen käyttöä Margaret Mead & Gregory Bateson (1942) Balinese Character: A Photographic Analysis Verbaalinen ja kuvallinen analyysi esitetään rinnakkain Vieraiden kulttuurien ymmärtäminen kuvien avulla mahdollisempaa kuin pelkin sanallisin kuvauksin

Visuaalinen kulttuuri yhteiskuntatieteellisenä tutkimuskohteena ”Kulttuurinen/kielellinen käänne” oli myös kuvallinen käänne Poststrukturalismi ja postmoderni teoria toivat populaarikulttuurin tuotteet yhteiskuntatieteiden keskiöön Tekstianalyysi menetelmineen vallitseva, mutta erityisesti elokuva- ja mainostutkimuksen myötä kiinnostus kuviin lisääntyi Feminismillä ja naistutkimuksella on ollut keskeinen merkitys kuvantutkimuksen kehittymisessä: Erityisesti sukupuolen ja etnisyyden kuvallisten esitysten tutkiminen on nostanut visuaalisen kulttuurin yhteiskuntatieteellisen kiinnostuksen kohteeksi.

Sosiologia ja visuaalinen kulttuuri Varhaisia esimerkkejä: Klassikoksi on muodostunut, Erving Goffmanin (1979) sosiologinen mainosanalyysi Gender Advertisements ”Mistä jokin kuva on kuva” Mainoskuvat rituaalisina esityksinä ”todellisuudesta”; tässä sukupuolten epätasa- arvoisuudesta Hyperritualisaatio, kehystäminen, näyttämöllisyys Goffmanin ”menetelmä” muistuttaa antropologien käyttämää kuvien sarjoittamista Pierre Bourdieun (1970) toimittama Art moyen. Essai sur les usages sociaux de la photographie Valokuvien sosiaalinen käyttö Luokkayhteiskuntanäkökulma Etnografinen tutkimus valokuvista arjen esineinä ja survey arjen käytännöistä ja mausta

Nykyinen visuaalisen kulttuurin sosiologia Käyttää monia eri menetelmiä: Sisällönanalyysia, narratiivisia ja semioottisia menetelmiä, kehysanalyysia… Visuaalisia elementtejä käytetään tutkimuksessa monipuolisesti: sekä analyy- sikohteina että apuvälineinä että näiden erilaisina yhdistelminä IVSA (International Visual Sociology Association): www.visualsociology.org

Visual Studies, Apr2009, Vol. 24 Issue 1 (mm.): AUBERT, DIDIER: The doorstep portrait: intrusion and performance in mainstream American documentary photography. WOODLEY-BAKER, ROCHELLE: Private and public experience captured: young women capture their everyday lives and dreams through photo-narratives. ANTTILA, ANU-HANNA: An integrated and recreated nation: socio- semiotic approaches to Finnish vacation propagandist short films in the late 1940s. Parmeggiani, Paolo: Going digital: Using new technologies in visual sociology. Newbury, Darren: Kurdistan: In the shadow of history Daring to look: Dorothea Lange's photographs and reports from the field. Lorenz, Laura S.: Picturing pity: Pitfalls and pleasures in cross-cultural communication. Image and word in a North Cameroon mission.

Sosiologisen kuvantutkimuksen keskeinen käsite: Representaatio Kaksoismerkitys: Representaatiot sekä esittävät että tuottavat ”todellisuutta” Representaation käsitteellä kuvataan sitä miten merkitykset syntyvät merkkivälitteisessä maailmassa: niiden avulla jotakin ”palautetaan läsnä olevaksi” mutta samalla ”tuotetaan osana maailmaa” Representaatio on siis merkitysten tuottamista mielessämme olevien käsitteiden avulla. Representaatioita tuotetaan ja käytetään eri tavoin ja eri tarkoituksiin. Ennen kaikkea representaatio on tulkinnallinen prosessi, jossa objektit (aistihavainnot, esineet, kuvat), mielikuvat ja merkkijärjestelmät kohtaavat. Representaation valta ja politiikka: Miten todellisuutta tuotetaan, kenen näkökulmasta ja millaisin välinein (media)kuvissa?

Kuvalliset representaatiot … “puhuvat” aina jostakin maailmasta käsin: se, esitetäänkö jokin kuva mainoksessa, sanomalehtireportaasissa vai oikeudenkäynnin todistusaineistona, vaikuttaa siihen mistä ja miten se on representaatio … osallistuvat eri julkaisuareenoilla, eri medioissa julkisten visuaalisten järjestyksien muodostamiseen (Seppänen 2001; 2005). Visuaaliset järjestykset ovat yhteiskunnallisten valtasuhteiden, ideologioiden ja näitä koskevien kappailujen kuvallisia ilmentymiä Miten merkitykset syntyvät ja kuka niitä hallitsee Roland Barthes: Myytti metakielisenä semiologisena järjestelmänä Louis Althusser: Ideologia ”kutsuu” subjektia tunnistamaan itsensä Esim. Judith Williamson: Decoding Advertisements: Mainokset ”kutsuvat” ideologian piiriin; valitsemaan ”oikein”

Miten tutkia kuvia? Kuvat menetelmällisesti haastava aineistotyyppi – mutta myös ehkä turhaan kaihdettu juuri menetelmällisistä syistä Kuvien analysoiminen, kuten kaikki muukin tutkimus, lähtee tutkimuskysymyksen tarpeista – mitä halutaan selvittää? Tämän jälkeen kysymys ja lisäksi tarvittavan aineiston laajuus ja laatu määrittävät menetelmän valintaa Monet käytetyt menetelmät on kehitetty alun perin toisenlaisten aineistojen – tekstien, etnografisen aineiston – parissa käytettäviksi

Semiotiikka ja sisällönanalyysi Keskeinen teoreettinen ja menetelmällinen varanto 1950-luvulta lähtien; nykyiselle visuaalisen kulttuurin tutkimuksen käsitteistö – lähtien representaation käsitteestä – rakentuu semioottisen teorian varaan. Sen keskiössä ovat merkit: mitä merkkejä kuva sisältää ja miten ne rakentavat merkitystä. Semioottisia analyyseja tehdään usein hyvin pienillä aineistoilla, jopa yhtä kuvaa analysoimalla: yhden mainoskuvan sukupuolirepresentaatiosta voi kirjoittaa kirjan. Sisällönanalyysi on kuvien ja niiden osaelementtien koodaamiseen ja koodausten tulkintaan perustuva menetelmä. Usein hyvin suurista kuva-aineistoista lasketaan erilaisten visuaalisten elementtien frekvenssejä: esimerkiksi yhden viikon tv- mainoksissa esiintyvien ihmishahmojen sukupuolijakauma voi olla yksinkertaisimmillaan koodauksen kohteena.

Kuvia kahden kaupungin kansalaisista Visuaaliset järjestykset Helsingin ja Lyonin aktivistisivustoilla ja kaupunkilehdissä Aktivistien nettisivustot 2005-2007(Helsinki N=275; Lyon N=231) Paikallisten liikkeiden ja yhdistysten sivuja Kuvat julkaistu sekä “yleisölle” että “sisäiseen” kommunikaatioon Helsinki-info 2004-2005 (N=607) ja Lyon Citoyen 2004- 2005 (N=1833) (kuvista analysoitu näyte) Kaupunkien asukkailleen julkaisemia lehtiä Näissä aineistoissa muodostuvien visuaalisten järjestysten vertailu

Kehysanalyysi (1) Kehysanalyysi on sosiosemioottinen metodi, jonka avulla tutkitaan kulttuurisia representaatioita. Erving Goffman 1974: Frame Analysis. An Essay on the Organization of Experience. ”What is going on here?” Kehystäminen on representaatioiden varaista toimintaa, jota tarvitsemme ymmärtääksemme maailmaa ympärillämme Kehystäminen on prosessi, jossa merkityksiä sosiaalisissa tilanteissa tuotetaan. Kehyksen kautta ilmiö kiinnittyy johonkin tilaan ja aikaan. Kehys sisältää ennakkokäsityksen siitä, miten todellisuus on rakentunut – sen pohjalta jäsennetään uudet tiedot, havainnot ja kokemukset osaksi tiettyä kokonaisuutta.

Kehysanalyysi (2) Kehykset eivät sulje toisiaan pois, vaan eri kehykset esiintyvät sisäkkäin eri asetelmissa. Kehysten vaihto on jatkuvaa ja tilanteet sisältävät tyypillisesti useita eri kehystyksiä. Tilanteen saama määritelmä saattaa muuttua hetkessä jonkin yksityiskohdan muuttuessa tai lisäinformaation paljastuessa: kehystykset eivät ole lopullisia Kehykset myös vaikuttavat toisiinsa ja esiintyvät limittäin. Vaikka yksi kehys määrittäisikin pääasiallisesti tiettyä tilannetta, toiset kehystykset suuntaavat siitä tehtyjä tulkintoja lisäten määritykseen aina uuden, edellisiä muokkaavan, tulkintakerroksen

Kehysanalyysin sovelluksia Sosiaalisten liikkeiden tutkimuksessa; tarkastelee sosiaalisten liikkeiden pyrkimyksiä kehystää asioita, ilmiöitä ja tilanteita strategisesti ”Tulkinnalliset kehykset” kvalitatiivisessa tutkimuksessa Anssi Peräkylä: Kuoleman monet kasvot – Kehysanalyysi vuorovaikutuksen tutkimuksessa Eeva Raevaara: Tasa-arvo ja muutoksen rajat – Kehysanalyysi diskurssien tutkimuksessa Kehysanalyysi journalismintutkimuksessa Esa Väliverronen: Geenipuheen lupaus – Uutisjournalismin kehykset geeniteknologiaan käsittelevissä tv-uutisissa Kehysanalyysi visuaalisten mediarepresentaatioiden tutkimuksessa Eeva Luhtakallio 2003, 2005 – Kehysanalyysi kansikuvien sukupuolirepresentaatioiden Suomi-Ranska vertailussa ja

Kehysanalyysin peruskäsitteitä (Goffman) Strip (”strippi”) on empiirinen kohde, joka on meneillään olevasta toiminnasta tarkasteltavaksi irrotettu ymmärtämystämme vaativa seikka. Stripit ovat elementtejä, joihin kehystäminen kohdistuu. Frame (kehys), primary frameworks (perustava kehystys) saa meidät ymmärtämään mistä yleisesti ottaen on kyse. Keying (transponointi, virittäminen) muuttaa kehystystä luoden uusia ennen kokemattomia tulkintayhteyksiä tuttuihinkin kehystyksiin pohjaavista tilanteista. Virittämistä voi seurata loputon määrä uudelleenvirittämisiä, jotka muuttavat aina uudelleen niin perustavaa kehystystä kuin aikaisempia virittämisiäkin. Lamination (kerrostuneisuus) ja superimposition (päällekkäisyys) ovat kehyksille ominaisia ilmenemisen tapoja

Miten tämä liittyy kuvantutkimukseen? Tavoitteena sisällönanalyysin ja semioottisen analyysin vahvuuksien yhdistäminen Suuren kuva-aineiston kanssa työskenneltäessä määräävät kehystykset – ensisijaiset tilanneanalyysit – mahdollistavat aineiston kvantifioimisen siten, että samalla saadaan tulkinnallista tietoa aineiston suurista linjoista Kehysanalyysin tarkoitus on kaksitahoinen: tavoittaa yhteiskunnassa vaikuttavat perustavat kehystykset, joiden varassa tapahtumia ja tilanteita voidaan ymmärtää, ja analysoida näiden kehystysten haavoittuvuutta – muuntumia ja murtumia.

Määräävät ja sekundaarikehykset Kysymykseen ”mitä tässä tilanteessa on meneillään” tarjoutuu yleensä yksi ensisijainen vastaus, jonka rinnalle saattaa nousta muita tulkintoja – joiden myötä koko ensisijaistulkinta saattaa muuttua, mutta jotka toisaalta saattavat toimia lähinnä syntyvän merkityksen suuntaajana tai värittäjänä. Määräävä kehys on kuvasta ensisijaisesti esiin tarjoutuva tilanneanalyysi tai merkitysyhteys Vaikka kuvista nousisi useita ristiriitaisiakin ajatuksia ja tulkintoja, yleensä yksi ensisijainen tulkinta on paikannettavissa Sekundaarikehys on rinnalle nouseva merkitysyhteys, joka suuntaa ja tarkentaa – ja toisinaan siirtää tai jopa vaihtaa – kuvan katsomisen vuorovaikutusprosessissa syntyvää merkitystä Sekundaarikehyksiä voi olla yksi tai periaatteessa lukemattomia. Se vastaa Goffmanin mallin transponoinnin ja kerrostuneisuuden keinoin tapahtuvia kehysmuuntumia.

Kehysanalyysin vahvuudet Laadullinen analyysi kehysten avulla semioottisia analyyseja yksinkertaisempaa – usein kehysanalyysi on pelkästään laadullista Määräävien kehysten käyttö aineiston määrällisten piirteiden kartoittamisessa on sisällönanalyysin kategorisointia yksinkertaisempaa Kvantitatiivinen ja kvalitatiivinen aineistonkäsittely voidaan toteuttaa samoista lähtökohdista käsin Kehysten määrittäminen aineistosta vähentää ja yksinkertaistaa käytettävää terminologiaa (vrt. semiotiikka) Kehysten nimeäminen vaatii aineiston huolellista lähilukua ja sen piirteiden tuntemista

Miten? (1) Ensimmäinen askel: Määräävien kehysten hahmottaminen aineistosta. Aineiston “strippien” eli yksittäisten kuvien läpikäyminen sarjoina ja keskeisten, toistuvien teemojen hahmottaminen. Toinen askel: Sekundaarikehysten määrittäminen. Määrääviin kehyksiin lajitellun aineiston läpikäyminen etsien kuvista näitä tilanteita muuntavia, uudelleen suuntaavia, eri tavoin “virittäviä” elementtejä. Kolmas askel: Kahden tason kehysten dynamiikan tarkastelu ja tulkintojen tekeminen.

Miten? (2) ”Strippi” on valitun aineiston kuvien joukosta tarkasteluun otettu empiirinen kohde Perustava kehystys (primary frameworks) on ymmärrys siitä, minkä tyyppiseen representaatioparadigmaan kuva kuuluu – onko se mainos, lehtikuva, kansikuva, uutisreportaasin pätkä… Määräävä kehystys ohjaa meidät kuvaa katsoessamme ymmärtämään siinä vallitsevan ”perustilanteen” Tehty ”tilanneanalyysi” kuitenkin virittyy uudelleen kuvan muiden elementtien myötä Kvantitatiivista ja kvalitatiivista analyysia yhdistettäessä voidaan määrällinen analyysi tehdä karkeammin määrääviin kehyksiin pohjaten ja valita tarkemman analyysin kohteeksi erityisen tyypillisiä tai ”tiheitä” strippejä. Tämän jälkeen esimerkkejä analyysista