NÄKÖKULMIA USKONNON OPPIMISEEN Markku Salakka KASOPE Oulun yliopisto

NÄKÖKULMIA USKONNON OPPIMISEEN 1-3 (Hull 2000, 2002) 1. oppia uskonto(on) 2. oppia uskontoa 3. oppia uskonnosta 4. poisoppia uskonto tai uskonnosta ”luopumus” Eri muodot saattavat vaihdella

1. oppia uskonto(on) Oppia ja sisäistää jokin uskonto ja omaksua se omaksi vakaumuksekseen Esim. kasvaa uskontokunnan jäsenyyteen ja sisäistää uskonnollinen identiteetti omakseen Oppia kokemaan uskonnon arvot ja normit omikseen Sisäistää ja alkaa elää kyseisen uskonnon arvojen mukaista elämäntapaa todeksi omassa elämässään Kasvatusympäristönä on tällöin uskonnollinen mikro- ja markoyhteisö ja kulttuurinen muoto, johon oppija on sitoutunut

2. Oppia uskonnosta Oppia tarkastelemaan uskontoa sen ulkopuolelta, Vaihtoehtoisesta uskonnollisesta viitekehyksestä tai perspektiivistä tai ei-uskonnollisesta perspektiivistä Prosessi vaihtelee riippuen siitä onko lähtötilanteena kyseisen uskonnon jäsenyys vai ei Jos kyseessä on jäsenyys – perspektiivi muuttuu ja vaihtuu sisäpuolisesta ulkopuoliseksi Tällöin ulkopuolinen perspektiivi pitää opetella ja oppia uutena Ulkopuolinen perspektiivi voi olla myös valmis, ”annettu” (ateismi, sekularismi)

3. Oppia uskontoa Oppia tapaa eläytyä uskontoon, sen omaan näkökulmaan, kun lähtökohtana on oppijan ulkopuolisuus suhteessa kyseiseen uskontoon kyky ymmärtää toisin, itselle vierasta näkökulmaa tai kulttuuria Kyky eläytyä itselle outoon näkökulmaan Eläytyä ”turistina”, ei pysyvään oppimistulokseen pyrkien Eläytyä pyrkimyksenä sisäistää tuo toinen näkökulma vaihtoehtoiseksi näkökulmaksi ja osaksi omaa maailmankuvaa

4. Poisoppia uskonnosta Uskonto nähdään kielteisenä ja negatiivisena tekijänä ihmiselle, yhteiskunnalle ja kulttuurille Uskontoa ei opeteta lainkaan Ideologinen poisopettaminen uskonnosta mustamaalaaminen Ideologiset vaihtoehdot; Vaihtoehtoinen uskonnollinen katsomus Ateismi (sekularismi) Agnostismi Kvasiuskonnollisuus ideologioissa

USKONNON ULOTTUVUUDET JA USKONNOLLINEN KOKEMUS

USKONNOLLINEN ELÄMÄNTAPA JA USKONNON HARJOITTAMINEN Voidaan aistia ja tunnistaa, sen ilmetessä Näkyy käyttäytymisenä ja tapana elää Uskonnollisesti merkitystäyteisenä maailmanku-vana Uskonnollisena kasvatuksena Rukouksena Osallistumisena uskonnollisiin riitteihin ja kulttiin Osallistumisena uskonnolliseen toimintaan Uskonnollisen yhteisön jäsenyytenä

Uskonnollisena puheena (ajatukset, sisäinen ja ulkoinen puhe) Uskonnollisina ja uskontopohjaisina asenteina, arvoina, normeina Uskonnollisina primäärisinä sosiaalisina suhteina, joihin käyttäytymistä säätelevien arvojen ja normien muotoutuminen perustuu Ajankäytössä ja siihen liittyvissä valinnoissa ja perusteissa Vallankäytössä ja siihen liittyvissä valinnoissa ja perusteissa Uskonnollisten, henkisten ja aineellisten artifaktien ja kulttuuristen rakenteiden Uskonnolliset paikat, johon liittyvät uskonnolliset kokemukset Yksilöllinen uskonnollinen kokemus ja elämänhistoria Yhteisöllinen ja kulttuurinen uskonnollinen kokemus ja elämänhistoria Kenelle se näkyy? (yhteisölle, yhteiskunnal-le, yksilölle, ”Jumalalle”)

Teologinen näkökulma Kysymys “jumalasta”, “jumaluudesta” tai “tuonpuoleisuudesta”, tai “arvopohjasta Monoteismi, polyteismi, panteismi, ateismi, agnostismi, panenteismi Kasvatus toimintana tähtää asetettuihin ihanteisiin, jotka ilmenevät arvoina Arvot suuntaavat käyttäytymistä, yhteiskuntaa ja identiteettiä rakentavaa normistoa ihanteet ovat aina jotain toteutumatonta

KIRKKOPEDAGOGIIKKA USKONNONOPETUKSEN MENETELMÄNÄ Kirkko oppimisympäristönä – oppiminen viidellä aistilla

SYMBOLIDIDAKTIIKKA Synballein = ”heittää yhteen”, liittää toisiinsa kaksi asiaa, jotka kuuluvat yhteen, mutta jotka ovat toisistaan erillisiä Symboli viittaa itsestään poispäin johonkin toiseen Kerrostuneet toisiinsa liittyvät merkitykset Kerrokselliset tai toisiinsa verkottuneet merkitykset Raamatun vertaukset ja vertauskuvat Jeesuksen sanat: ”minä olen elämän leipä/hyvä paimen/lammasten ovi/ Kylväjä vertaus

KIRKKOPEDAGOGIIKKA Kirkko tulee sanasta ”kyriachee” (kr.) Herran oma ja se viittaa kristilliseen yhteisöön ”seurakuntaan” Kirkot rakennettiin usein esikristillisille pyhille paikoille Kirkko symboliympäristönä Kirkkorakennus uskonnollisena tilana ja pedagogisena tilana täynnä pedagogisia viestejä, joka liittyy symbolididaktiikkaan, opettamiseen symbolien avulla

OPPIMISYMPÄRISTÖ Ei intentionaalisesti muotoutunut pedagoginen ympäristö, joka sinänsä ei ole tietoisesti muodostettu tai rakennettu oppimisympäristöksi, mutta jossa kuitenkin oppimista tapahtuu (esim. luonto) Intentionaalisesti muotoutunut eli rakennettu pedagoginen oppimisympäristö, jossa näkyy selkeästi pedagoginen intentionaalisuus (esim. koulu tai kirkko)

OPPIMISYMPÄRISTÖ Oppiminen on jatkuva tapahtuma, jossa oppiva organismi on vaikutussuhteessa ympäristöönsä Tämän vaikutuksen ymmärtäminen vuorovaikutukseksi Tämän vaikutuksen ymmärtäminen intentionaaliseksi ts. että vaikutuksella on jokin tiedostettu tarkoitus intentio Vaikutuksen ymmärtäminen pedagogisesti intentionaaliseksi tarkoitukselliseksi toiminnaksi

OPPIMISYMPÄRISTÖ FYYSINEN KULTTUURINEN SOSIAALINEN PSYYKKINEN ESTEETTINEN EETTINEN USKONNOLLINEN SPIRITUAALINEN PEDAGOGINEN

FYYSINEN OPPIMISYMPÄRISTÖ Ei-intentionaalinen ympäristö saa konstruoituu uskonnolliseksi oppimisympäristöksi (vrt. Jaakobin uni - Beetel) Intentionaalinen fyysinen oppimisympäristö ”Reaaliympäristö”, esineet fyysiset kohteet, materiaaliset objektit Havaittavat ja havaitsemattomat objektit Kirkkorakennus fyysisenä objektina (mitat, muodot, paino, materiaaliset ominaisuudet) Fenomenologinen kuvaustapa, jossa objektiin liitetään intentionaalinen merkitys (stoola, epistolapulpetti tai alttarikaide)

KULTTUURIYMPÄRISTÖ Kulttuuriympäristö (ihmisen muokkaama) Kulttuuriympäristö ihmisen vastauksena fyysisiin olosuhteisiin (vrt. pohjoiset kylmien olosuhteiden kulttuurit) Ihmisen vastaus fyysiseen ympäristöön – luo(ko) se vasta oppimisympäristön(Jaakobin uni – kivi – Beetel) Kirkkorakennuksen kulttuurinen funktio tekee siitä erityisen oppimisympäristön – uskonnollis-hengellisen ja moraalisen oppimisympäristön Oulun eri kirkkorakennukset ja uskonnolliset rakennukset esimerkkinä. Jokaisella ominaisleimansa

SOSIAALINEN OPPIMISYMPÄRISTÖ Oppimisyhteisö, joka on luonteeltaan ”tapahtuma”, prosessi, jonka kesto voi vaihdella Sosiaalisen tapahtuman tilannesidonnaisuus ja ajallinen rajoittuneisuus Toteutuu ryhmän (ryhmien) sosiaaliseen vuorovaikutukseen sitoutuneena Esim. seurakunnan kokoontuminen tapahtuma, jossa konkreettiset yksilöt oppivat konkreettisessa reaaliaikaisessa tilanteessa Liittyy em. Kulttuuritasoon esim. siten, että on osa tiettyä historiallista jatkumoa Oma yhteisömme: alakoulun ammattiin opiskelevien yhteisönä kokoonnumme tiettyyn kirkkotilaan, joka pedagogisoituu tästä näkökulmasta (muuttuu sosiaalisesta pedagogiseksi)

PSYYKKINEN OPPIMISYMPÄRISTÖ Perustuu psykologian eri osa-alueisiin Lähtökohtana havaintopsykologia (aistit ja oppimisstrategiat ja –tyylit) Koko oppimispsykologiseen näkökulmaan (esim. motivaatio ja erilaiset oppimiskäsitykset) Kirkko yksilön kokemana ja kokemuksen yksilöllisyys (hengellinen, pedagoginen, sosiaalinen psyykkinen ympäristö yksilön kokemana) Oppijan aistivalmiudet, ikä, sukupuoli, tempperamentti

ESTEETTINEN OPPIMISYMPÄRISTÖ Esteettinen arvoympäristö kauneuden ja kauneusihanteiden ilmentymänä Ympäristön kauneus palvelee oppimista Ympäristön pedagoginen kaunistaminen – estetisointi Kirkko uskonnollisena rakennuksena estetisoitu Kauneuden, hengellisyyden ja pedagogiikan yhdistäminen

EETTINEN OPPIMISYMPÄRISTÖ Arvoympäristö, ympäristö koetaan suhteessa arvoihin, arvokkaana, vähäarvoisena tai arvottomana Normiympäristö ympäristöön sisältyy normeja ja normit määrittyvät suhteessa ympäristöön ja sen kautta Uskonnolliset ja hengelliset ympäristöt sisältävät symboliviestinnässään ja –pedagogiikassaan arvoja ja normeja Esim. suuntien arvottuminen, ylhäällä – alhaalla, oikealla – vasemmalla, edessä takana

USKONNOLLINEN OPPIMISYMPÄRISTÖ Luonnolliset ympäristöt saavat uskonnollisia sisältöjä (em. Beetel, Gehenna, Jerusalem) Esim. uskonnollinen ja hengellinen maantiede Ympäristöjen hengellistyminen ja hengellinen merkitys yhteisölle tai yksilölle Ympäristön merkitys ja arvo (tässä on jotain suurempaa)

SPIRITUAALINEN ELI HENGELLINEN OPPIMISYMPÄRISTÖ Paikat ja ympäristöt, jotka tulevat tärkeiksi ja johon liittyy ja tiivistyy merkityksiä, merkitykseen liittyviä syvyysulottuvuuksia Liittyvät tapahtumiin, jotka saavat hengellisen merkityksen Paikassa koetaan jotain erityistä, ”suurempaa” Yksilö, yhteisö, kulttuuritaso Liittyy paikan erityisluonteeseen; esim. Beetel,

SPIRITUALITEETTI JA SPIRITUALITEETTIKASVATUS Auttaa lapsia tutkimaan hiljaisuutta Keskittymään itseensä Tulemaan tietoiseksi läsnäolostaan ja läsnä olevasta yhteisöstä ja toisista ihmisistä Tulemaan tietoiseksi tässä ja nyt Tulemaan tietoiseksi arvoistaan (arvotietoisuus) ja niiden vaikutuksesta elämäänsä Uskonnollinen spiritualiteetti = hengellinen ulottuvuus Esim. kristillinen, islamilainen, hindulainen spiritualiteetti Uskonnoton spiritualiteetti 0 henkisyys

Lapsen herkkyys spiritualiteettiin liittyvänä ominaisuutena Eettinen herkkyys Spirituaalinen herkkyys Kyky ymmärtää sanatonta ja symbolista Näiden kykyjen kunnioittaminen ja vahvistaminen Tutustuminen lapsen omaan uskonnolliseen ja katsomukselliseen perinteeseen, tapoihin ja käytänteisiin Annetaan valmiuksia lapsen oman uskonnollisen ja katsomuksellisen identiteetin rakentamiseen ja lähellä olevien uskontojen ja katsomusten tapoihin Uskonnollis-katsomuksellisen orientaation lapsikohtaisista sisällöistä sovitaan lapsen vanhempien kanssa Miten ihmiset uskonnon pohjalta ilmaisevat itseään yksilöinä ja uskonnollisten yhteisöjen jäseninä