Dispositiivin käsite ja sen tulkinnat Michel Foucault ja diskurssianalyysi S1/Tutkimuksen teoria ja tutkimustraditio Sari Östman 16.4.2008 http://smostm.wordpress.com

Luennon rakenne 1. Dispositiivi Foucault’lla (Seksuaalisuuden historia, 1999, erityisesti 59-95) I Panos II Menetelmä III Alue IV Vaiheistus 2. Dispositiivin hyödyntäminen muilla tutkijoilla 3. Dispositiivin mahdollisuudet 4. Esimerkkitekstejä, keskustelua

Mistä puhutaan? Dispositiivi: Foucault’n nimitys kehittämälleen verkostomaisen vallan teorialle Vallan ja tiedon kietoutuminen yhteen Sijoittuu Foucault’n “sosiaalihistoriallisiin” kausiin (katso esim. Matti Peltonen) Nimetään ja määritellään Seksuaalisuuden historian ensimmäisessä osassa Tiedontahto (1976)

I Panos (motiivi) Repressiivisen valtakäsityksen virheellisyys Juridis-diskursiivinen valtakäsitys on antienerginen Naamioituvan vallan paljastaminen Mekanismi vai jopa organismi? Sukupuolen “teknologia”: elävä ja muuttuva suhteessa elävään ja muuttuvaan valtaan Uudenlainen valtateoria suhteessa uuteen historiallisen tulkinnan verkostoon

II Menetelmä Uusi analyysi → uudet vallan termit Valta toimii tietyn alueen sisällä Valta on voimasuhteita Valta järjestää ja uudelleen järjestää Valta on strateginen tila, paikallinen ja epävakaa Valta tuottaa itse itseään

II Menetelmä Viisi väitettä vallasta: Valtaa käytetään lukemattomista pisteistä käsin. Valtasuhteet toimivat muiden yhteiskunnallisten suhteiden sisällä. Valta tulee alhaalta. Valtasuhteet ovat sekä intentionaalisia että ei-subjektiivisia. Missä valta, siellä vastarinta.

II Menetelmä Mitkä valtasuhteet vaikuttavat tietyssä diskurssissa tiettynä hetkenä? Kuinka valtasuhteet ja diskurssit toimivat suhteessa toisiinsa? Kuinka valtasuhteiden käyttäminen muokkaa niiden peliä? Miten valtasuhteet liittyvät toisiinsa näyttääkseen myöhemmin yhtenäiseltä politiikalta?

II Menetelmä Neljä alustavaa dispositiivin “sääntöä”: Immanenttisuussääntö. Jatkuvien muunnelmien sääntö. Kaksoisehdollistumisen sääntö. Diskurssin taktisen moniarvon sääntö.

II Menetelmä Pyrkiminen pois dikotomioista Dispositiivi on diskurssien valtaa Uudessa valtakäsityksessä on asetettava Lain tilalle päämäärä Kiellon tilalle taktinen tehokkuus ja Yksinvaltiuden tilalle voimasuhteiden kenttä

III Alue IV Vaiheistus Alue: tutkimuskohde tai -kenttä Foucault’lla seksuaalisuus, sen käsite Liittodispositiivista seksuaalisuuden dispositiiviin Nautinnon dispositiivi? Vaiheistus: kohteen kehitys kronologisesti Juuret keskiajan kristinuskossa Tiedontahtojien vaihtuminen: papistosta tieteeseen 1600-luvun negatiivinen seksuaalisuus 1900-luvun suunnanmuutos

Dispositiivi Foucault’n muussa tuotannossa Yritykset määritellä verkostomaista valtaa Puhe dispositiivista haastatteluissa ja artikkeleissa Usein määritellään (kronologisesti) vallangenealogiseen kauteen kuuluvaksi

Dispositiivi Foucault’n muussa tuotannossa Liittyy Foucault’n sosiaalihistoriallisiin jaksoihin F. jaotteli tuotantonsa tutkimusotteen mukaan Tieteenhistoriallinen kokeilu + sen korjausyritys M. Peltosen sosiaalihistoriallisemmaksi kutsuma ote

Dispositiivi Foucault’n muussa tuotannossa Jo Asioiden järjestyksessä (1966) Foucault… ”pyrkii selvittämään, millä perusteella tieto ja teoria mahdollistuivat; millaisessa järjestyksen tilassa tieto rakentui; minkä historiallisen a priorin perusteella ja minkä positiviteetin osana ideat saattoivat ilmaantua, tieteet tulla luoduiksi, kokemus heijastetuksi filosofioissa, rationaliteetit muodostetuiksi, ehkä vain hajotakseen ja pian sen jälkeen kadotakseen.” - Sari Husa: Foucault’lainen metodi. -http://www.netn.fi/395/netn_395_husa.html.

(Seksuaalisuuden historia, 73.) Dispositiivin ydin “Olennaista on se, mitkä välittömimmät ja paikallisimmat valtasuhteet ovat kyseessä siinä sukupuolta koskevassa diskurssityypissä ja totuuden esiinkiskomisessa, joka ilmaantuu tietyssä täsmällisesti määritellyssä historiallisessa tilanteessa ja paikassa (esimerkiksi lapsen ruumiin tai naisen sukupuolisuuden tai syntyvyyden säännöstelyn menetelmien ympärillä).” (Seksuaalisuuden historia, 73.)

“Olennaista on se, mitkä välittömimmät ja paikallisimmat valtasuhteet ovat kyseessä siinä diskurssityypissä ja totuuden esiinkiskomisessa, joka ilmaantuu tietyssä täsmällisesti määritellyssä historiallisessa tilanteessa ja paikassa.”

Dispositiivi muussa tutkimuksessa Sosiologia, politiikka, naistutkimus, kasvatustiede… Lääketiede, erityisesti psykiatria … … … Pitäisi ehkä kysyä, ketkä eivät käytä Foucault’a? Kun tutkitaan vallankäyttöä missä tahansa ilmentymässään, hyödynnetään Micheliä Onko aina relevanttia; onko aina hyödynnetty järkevästi?

Dispositiivi muussa tutkimuksessa Vaikea käsite, aktiivinen unohtaminen (M. Peltonen) Sosiologit ja Foucault-muotti (esim. Ilpo Helén 1997) Biovallan ja dispositiivin rinnastaminen Biovalta korostaa subjektiasemia, dispositiivi taas..? Sosiologeilla vallan korostaminen verkostomaisuuden sijaan tietty ylhäältä alas-asetelma, vaikka muistavatkin painottaa, että foucault’lainen valta ei ole repressoivaa, juridista

Dispositiivin moninaiset mahdollisuudet Dispositiivi käsittelee tiedon ja vallan välistä suhdetta Käytön ja vastarinnan häilyvät, yhtäaikaiset pisteet ja hetket Jatkuvasti muuttuvat valta-asetelmat Ei vain subjektit, vaan myös objektit – kokonaisuus! Toisiinsa kytkeytyvät käytännöt Millaisia ovat ne prosessit, joissa tuotetaan tietoa?

Dispositiivin moninaiset mahdollisuudet F:n tuotantoa ehdotetaan jaettavaksi kronologisesti: Tiedonarkeologinen + diskurssianalyysi Vallangenealoginen + dispositiivi (biovalta) -ajattelu Kuitenkin… Diskurssit ilmentävät dispositiiveja Onko siis diskurssien tutkimus dispositiivien tutkimusta ja vice versa? Riippuu siitä, millä kysymyksillä lähestytään; jos fokuksessa muuttuvat, elävät valtasuhteet, onneksi olkoon – se on dispositiivi ;-)

Keskustelua, kiitos… Miten voisin hyödyntää dispositiivi-ajattelua omassa aiheessani? (Muistakaa, että kyseessä on näkökulma, ajattelutapa – ei sellaisenaan hyödynnettävä metodi tai teoria)

Tekstit Hanna Järvinen: Vallan empiriaa Kai Alhanen: Käytännöt ja ajattelu M. F:n filosofiassa, luku 3.1 Ilpo Helén: Äidin elämän politiikka, s. 15-25