Fiktion keinoja fiktion kirjoittamiseen ja tutkimiseen
1. Kerronta, 2. Kuvaus, 3. Dialogi
1. Kerronta erilaisia kertojia: minäkertoja, objektiivinen hän- kertoja, eläytyvä tai kaikkitietävä hän-kertoja aikamuodot vaihtelevat: preesens, impekfekti... eri tapoja rakentaa kokonaisuus: mitallinen tai vapaamittainen runo, kirjeromaani, päiväkirja, tekstiviestiromaani, tanka, proosaruno... kieli vaihtelee: yleiskieli, puhekieli, murre, slangi muita kerronnan keinoja: juoni, simultaanitekniikka, takaumat, ennakoinnit, aukko, motiivi, kertojan vaihtelu, kollaasi
2. Kuvaus tarkentaa, havainnollistaa, luo tunnelmaa pysäyttää kerronnan henkilökuvaus, miljöökuvaus, tunnekuvaus kuvakieli: vertaukset, metaforat, personifikaatiot, allegoriat, symbolit
3. Dialogi vuoropuhelu monologi = yksinpuhelu !!!!!!!! ?????? vuoropuhelu monologi = yksinpuhelu sisäinen monologi = ’henkilön ajatuspuhetta’ henkilöiden dialogi paljastaa heistä ja muista henkilöistä asioita erittäin tärkeä kerronnan keino, joka antaa lukijalle tilaisuuden keksiä ja oivaltaa ei suoraa puheen kopiointia vaan tyyliteltyä puhetta, murretta tai slangia