SOSA100 Sosiologian historia, luento YTT, lehtori Pertti Jokivuori Syksy 2016 10. luento

Sosiologia toisen maailmansodan jälkeen: Columbian projektin myötä levisivät kehittyneet tutkimusmenetelmät  survey  empiirinen sosiologia sosiologia suuntautui nykyaikaisen yhteiskunnan tutkimiseen kysely- ja haastattelumenetelmin II maailmansodan jälkeen sosiologia alkoi kehittyä voimakkaasti Yhdysvalloissa ja Euroopassa  tämän ”uuden sosiologian” keskiössä oli toisaalta nykypäivään kohdistuva tilastollinen empiirinen tutkimus, jota tehtiin lomakekyselyiden avulla, ja toisaalta teoriankehittely, jossa pyrittiin teorioihin, jotka olisivat hyvin yleispäteviä (vrt. Parsons), eli sellaisia, että ne sanoisivat jotain kaikista yhteiskunnista eivätkä olisi kiinnittyneitä historiallisesti olemassa oleviin yhteiskuntiin. Suomessa tapahtui II MS:n jälkeen uusia tilastollisia menetelmiä suosivan amerikkalaisen sosiologian maihinnousu, joka pyyhkäisi vanhan antropologisen ja sosiaalihistoriallisen suuntauksen syrjään. 1960-luvulla tämäntyyppinen ”uusi sosiologia” joutui voimakkaan kritiikin kohteeksi

Sosiologia toisen maailmansodan jälkeen: Tunnetuksi tuli esimerkiksi amerikkalaisen sosiologin C. Wright Mills esittämä kritiikki, jota hän oli esittänyt vuonna1959 julkaistussa kirjassa Sosiologinen mielikuvitus (suomeksi 1982). Mills pilkkasi toisaalta vallalla olevaa suurisuuntaista teoretisointia (Grand Theory) hämäräksi sanahelinäksi, josta hänen mukaansa käteen jäi vain monimutkaisella terminologialla ilmaistuja melko triviaaleja havaintoja yhteiskuntaelämästä. Mills arvosteli voimakkaasti myös nk. abstraktia empirismiä, jolla hän tarkoitti vallalla olevaa survey-tutkimusta: hänen mielestään se oli itseisarvoiseksi muodostunutta metodikikkailua, jossa käsiteltiin melko vähäpätöisiä kysymyksiä Mills vaati sosiologiaa, jossa historiallinen ulottuvuus otettaisiin jälleen keskeisesti mukaan tarkasteluun.

Sosiologia toisen maailmansodan jälkeen: Millsiä ja seuraten nuoret sosiologit kaikkialla kiinnostuivat 1960-luvulla radikaaleista näkökulmista yhteiskuntaan  Marxilainen sosiologia kehittyi vahvaksi suuntaukseksi sosiologiassa Kanadalainen Immanuel Wallerstein sekä yhdysvaltalaiset vallankumousten ja poliittisten levottomuuksien tutkijat Theda Skocpol ja Charles Tilly Joachim Hirsch: Turvavaltio / Louis Althusser: ideologiset valtiokoneistot Suomessa Marx-orientoitunut sosiologia oli erittäin vahvaa erityisesti 1970-luvulla  kokonainen sosiologisukupolvi ”hurahti” Marx-vaikutteisiin

Sosiologia toisen maailmansodan jälkeen: 1950-luvulta aina 1980-luvun alkuun asti sosiologiassa käytettiin lähes yksinomaan kvantitatiivisia (tilastollisia) menetelmiä Tapani Valkonen kirjoitti 1976 ilmestyneen Haastattelu- ja kyselyaineiston analyysi sosiaalitutkimuksessa 4. painoksen johdannossa: ”Kun metodiopetus sosiaalitieteissä kaikilla tasoillaan melkein yksinomaisesti käsittelee kvantitatiivista aineistoa, on olemassa vaara, että kvantitatiivista analyysia pidetään ainoana sosiologiassa sovellettavana menetelmänä”

Sosiologia toisen maailmansodan jälkeen: 1980-luku merkitsi kvalitatiivisten tutkimusmenetelmien voimakasta rynnistystä  merkitykset, subjektien tulkinnat, elämismaailma 1980-luku merkitsi myös historiallisen sosiologian renessanssia, "historiallinen" on sosiologisen tutkimuksen ulottuvuus samalla tavoin kuin "teoreettinen" tai "metodologinen” (alkoi pikkuhiljaa 1970-luvulla) Norbert Elias: Sivilisaatioprosessi, Uber den Prozess der Zivilization 1939 Annales-koulukunta Ranskassa, sosiaalihistoria Suomessa esim. Risto Alapuro, Matti Alestalo ja Riitta Jallinoja

Sosiologia toisen maailmansodan jälkeen: 1970/1980-luvulta lähtien sosiologia on voimakkaasti eriytynyt osatutkimuskentiksi: taloussosiologia, nuorisotutkimus, sosiologinen ikäkausitutkimus, politiikan sosiologia, kansalaisyhteiskunnan tutkimus, kulttuurintutkimus, terveyssosiologia, ympäristösosiologia, työelämän tutkimus (työnsosiologia), koulutussosiologia, uskontososiologia, oikeussosiologia, liikuntasosiologia, kaupunkisosiologia, …

Sosiologian suuria nimiä/teemoja toisen maailmansodan jälkeen: Ulrich Beck: Riskiyhteiskunta & toinen moderni (refleksiivinen modernisaatio, individualisaatio/detraditionalisaatio) C. Wright Mills: Valtaeliitti & keskiluokan statuspaniikki Erving Goffman & Harold Garfinkel: Arkielämän roolit & (symbolinen) mikrovuorovaikutus Jürgen Habermas; Kriittinen teoria, tiedonintressit, julkisuuden rakennemuutos Anthony Giddens: Strukturalisaatio & palvelutyösuhde (työelämän polarisaatio) David Riesman: Sosiaaliset luonnetyypit Immanuel Wallerstein: Maailmanjärjestelmä

Sosiologian suuria nimiä/teemoja toisen maailmansodan jälkeen: George Ritzer: McDonaldisaatio Peter Lashlet: Kolmas ikä Robert Putnam & James Coleman: Sosiaalinen pääoma Manuel Castells: Globalisaatio ja verkostotalous (tietoyhteiskunta) Michel Foucault ja historia vailla keskusta, vallan analyysi Pierre Bourdieu: Taloudellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen pääoma, luokat & distinktio Paul Willis: Koulunpenkiltä palkkatyöhön

Sosiologian suuntauksia toisen maailmansodan jälkeen: Jälkistrukturalismi Postmodernismi Rationaalisen valinnan teoria Sosiaalinen konstruktionismi Marxismi Kriittinen teoria Sukupuolen tutkimus Sosiaalinen pääoma